perjantai 31. toukokuuta 2013

Lupa olla onnellinen?

"Daculta kuvattiin lanneranka, lonkat, kyynärpäät ja polvet. Oikein hyvältä näyttää, eli luustollista vikaa ei vaikuttaisi takapään pompottelun syynä olevan. Fysioterapiaa/hierontaa/uintia on hyvä jatkaa."

Siinä suora lainaus Marjatan diagnoosista. Oltiin siis tänään Dacun kanssa klinikkareissulla kuvattavana. Virallisia kuvia ei otettu, tarkoituksena oli vaan katsoa, että onko luusto syyllinen Dacun vaivoihin. Olen kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvältä Dacun luusto näytti! Dacu on ollut (ja totta puhuen on edelleen) ylipainoinen, paino jakautunut epätasaisesti, liikkuu kehnosti ja kaiken kukkuraksi se on seitsemän vuotias. Kuitenkin esimerkiksi lonkkia kehuttiin siihen suuntaan, että virallisesti olisivat varmaankin A-luokkaa tai vähintäänkin B:tä. Eikä muu luusto sen huonommalta vaikuttanut.

Tietenkin olen aivan älyttömän onnellinen, että luusto on sillä terve ja noinkin hienossa kunnossa näiden vuosien jälkeen, mutta missä se vika sitten on? Epätietoisuus on pahinta. Laitoinkin Hannelelle jo Dacusta viestiä, toki me jatketaan fyssarilla/hierojalla käymistä sekä uintia edelleen. Tiedä sitten, miten tapahtuu Dacun kuntoutus, kun ei tiedetä, mikä vika sillä tarkalleen ottaen on.

Otin myös Windyn samaiselle reissulle mukaan verinäytteen ottoa varten. Tiistaina tulos on viimeistään selvillä, joten tiistai-iltapäivänä soittelen sinne, että mikä on tilanne. Tietenkin toivon, ettei sillä kilpparin vajaatoimintaa ole. Jos näin käy, olen suunnattoman onnellinen, mutta lihavuusongelman kanssa kamppailu jatkuu edelleen.

Oltiin eilen Ransun kanssa Kennelkerhon agilitytreeneissä jatkoryhmässä. Meillä oli alkuun 12 esteen rata sisältäen hyppyjä, putken, pussin, pöydän, renkaan ja puomin. Puomille laitoin namialustan ja kouluttaja (joka sattui olemaan allekirjoittaneen äiti) piti pussia, koska Ransu ei vielä mene ns. pimeää pussia. Ei olla Ransun kanssa ennen noin pitkää rataa tehty, mutta sujui kyllä hienosti!
Itse vein Ransua turhan paljon putkille, Cloudyn ohjaamisen jälkeen vaikea tottua siihen, että kyllä koira osaa sinne putkeen mennä itsekin pidemmän matkan päästä. Se ongelma mulla kanssa on, että jätän Ransua paljon selkäni taakse, mikä kävi taas treeneissä. Mitään varsinaista ongelmaa siitä ei syntynyt, kun Ransu ei ehtinyt mennä ominpäin esteille tms. vaan ehdin saada otteen takaisin koiraan. Pakko vielä loppuun kehua puomin kontakteja, sillä ne oli hienot!

Omaan alitajuntaan muuten iski, että meillähän on tosiaan koiratanssikisat jo ensi viikon lauantaina! Ei olla vielä ollenkaan ohjelmaa treenattu kokonaisuudessaan sitten rippijuhlien jälkeen. Ensi viikolla on sitten pakko tehdä koko höskä vähintään kerran läpi. Olen treenannut vadille irtoamista ja siinä liikkumista sekä peruuttamista yksittäin erityisen tarkkaan sekä yhdistänyt niitä muutamiin muihin liikkeisiin. Vatihomma alkaa olla kasassa, mutta peruuttamisessa olisi vielä sitä parantamisen varaa. Mä toisaalta alan jo kyllästyä tähän samaan koreografiaan, joten olen alkanut toden teolla suunnitella meidän uutta ohjelmaa. Päätinkin nyt, että jos nyt sittekin otetaan se musiikki, minkä jätin unholaan siksi, että se oli pitkä ja itseään toistava. Meillä on kesä aikaa treenata, joten eiköhän saada kuntoon ne liikkeet koreografiaan, jotka olen suunnitellut.

Dacun musiikin puolestaan otan käytäntöön Cloudylle ja se on vielä suunnitteluvaiheessa, pitäisi ensi viikolla joku ilta ottaa vaan itseä niskasta kiinni ja tehdä se loppuun. Pääsisi senkin kanssa treenaamaan ja loppuvuodesta kisaamaan! Juoksut sille tulisi elokuun tienoilla, mutta onhan niitä kisoja sen jälkeenkin.

Ilmoitin Cloudyn Pieksämäen lisäksi myös 19.06 Mänttä-Vilppulaan. Toivottavasti edes jommasta kummasta kokeesta saataisiin vihdoinkin se ykkönen, joka on kyllä aiemminkin ollut jo lähellä. Olisi vaan itselleni jollain tapaa rentouttavampaa lähteä kokeeseen, jos olisi se yksi ykkönen taskussa, vaikkei se SM-kisojen tulokseen silti vaikuta millään tapaa. Allekirjoittaneen mielenrauhaa katsos.

Dacun ajelin keskiviikkoiltana jälleen kesäkuosiin, turkki oli ehtinyt kasvaa reippaasti sitten edellisen ajelun. Nyt myös Dacun kaulusta on ajeltu enempi ja peffakarvatkin jälleen poissa. Onkin useaan otteeseen käynyt Windyn ajaminen mielessä, kun sen turkki ei näytä miltään eikä se sitä kuitenkaan tarvitse, hienosti jo se EH näyttelyistä avoimesta luokasta saavutettu, eikä mulla ole tarvetta sitä minnekään enää viedä, joten samapa tuo, vaikkei se turkki kasvaisi enää takaisin samanlaisena. Kunhan vaan sillein, että tarkenisi talvella ilman kummoisempia takkeja ja loimia. Paukkupakkaset on tietenkin asia erikseen, mutta kunhan normaalit talvikelit eivät ongelmaksi muodostuisi, niin tyytyväinen olisin. Eiköhän se Windynkin turkki tule lähtemään alas tämän kesän aikana.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Aksaliitelyä

Mökkviikonloppu loppui meidän osalta turhan aikaisin, kun piti sunnuntaiaamuna rientää kahdeksitoista hallille treeneihin Cloudyn kanssa.

Me oltiinkin kisaryhmän treeneissä ainoat paikalla, joten Laura ehti treenata myös Oskun kanssa ja käytiin välillä metsälenkilläkin. Laura oli tehnyt hyppyradan, Windyn kanssa pätkä olisi ollut tosi kiva, eikä mikään vaikea, mutta Cloudyn kanssa homma oli toisin. Radalla oli paljon hypyillä kieputtelua, ei siis Cloudylle sopivaa ollenkaan. Sillä olikin puhti lopussa kieputtelun ja kuuman ilman seurauksena. Putkiin menot sekä kepit sujuivat hyvin, mutta edelleen hyppyjen keskellä oli kaikenmaailman menoa aina ravaamisesta lähtien, joten tehtiin rataa pätkissä kuitenkin niin, että Cloudylle jäi hyvä fiilis. Omasta en ollut niinkään varma..

Treenien jälkeen oli vielä 1½ tuntia junnualkeiden kouluttamista, tosin heitä oli paikalla vain kolme, joten itse olin lähinnä kuunteluoppilaana/seurasin sivusta ja ohjeistin ja lisäsin Lauran sanomisiin jotain, aina kun tuli mieleen.


Tänään oli koulussa viimeinen kahdeksannen luokan koe, joten nyt voi ottaa loppuviikon täysin rennosti ja keskittyä jo nyt vaan noihin koiriin ja unohtaa koulun. Tänään koulun jälkeen lähdinkin heti lenkille ja sen jälkeen matkasin jälleen Cloudyn kanssa hallille. Oltiin sovittu Iidan kanssa, että treenaan Ransua, joten ei ollut tarkoituksenakaan tehdä Cloudyn kanssa paljoa hommia.
Tarkoituksena oli treenata kaikkia kontakteja yksitellen. Viimeksi kontakteja tehdessä Cloudy oli ollut hidas ja epävarma, joten nyt tarkoituksena vain vahvistaa niiden suorittamista. Keinua en päästänyt pamahtamaan, koska Cloudy lähti sille tosi reippaasti, otti kontaktinkin hienosti. Ei mitään ongelmaa, otettiin toistoja, en päästänyt keinua pamahtamaan kertaakaan, tavoite reippaan keinun suorittamisessa saavutettiin. Puomikin oli WAU sitten viimekertaisen! Nyt Cloudy laukkasi tai meni vähintäänkin ravia, kontaktikin sujui hienosti, vaikka juoksin itse viitisen metriä koiran pysähtyessä niin paljon kuin jaloista lähti. A-estekin sujui entiseen tapaansa nätisti, joten ei tässä voi olla kuin tyytyväinen. Pohdiskelinkin, että tehdään radat vain pätkissä tästä eteenpäin. Huomisiin treeneihin ei mennä, en viitsi treenata tuon kanssa kolmena päivänä peräkäin, kun sen motivaatiokaan ei ole parhaimmasta päästä. Minulle buukattiin huomiseksi muutenkin kouluttajavuoro tokon alkeisryhmään, joten tokokenttä kutsuu huomenna.

Ransu oli täydessä terässä ja Iida sanoikin sen tuodessaan että "sillä on vähän virtaa". Kirjaimellisesti näin oli! Tein alkuun putkien ja hyppyjen kanssa irtoamisharjoitusta, Ransu meni täysiä, irtosi hyvin, eikä nyt ollut yhtään kiinni kädessäni, niin kuin Taitavilla Tassuilla oli. Lähdöissä se pysyi erinomaisesti. Ei yrittänyt kertaakaan varastaa, joten työ on tuottanut tulosta! A-este sekä puomi sujuivat ongelmitta, kontaktit otti hienosti ja Iida (joka katsoi meidän treenaamista) kehui, miten hienot kontaktit olen sille opettanut. Torstaina mennäänkin treenaamaan sitten Aholaitaan, kun itselläni ei ole koulutusvuoroa, niin mennään Rampan kanssa jatkoryhmän treeneihin.

Jälleen tänään oli 1½ tuntia junnujen kouluttamista. On se kivaa puuhaa, puolitoista tuntia menee nopeasti ja siinä oppii samalla itsekin paljon. Mukavaa huomata, miten ryhmä onkaan edistynyt siitä kuin aloitettiin. Napikupeille irtoamisesta aloitettiin ja tänään tehtiin jo puomia ilman hihnaa erinomaisilla kontakteilla sekä rengas-pussi suoraa, eikä pussia ollut kukaan pitämässä. Päteviä nuoria koirakoita, kerta kaikkiaan.


Mökillä kävi pieni läheltä piti - tilanne. Windyllä on juuri nyt meneillään juoksujensa tärpit ja aamulla, kun itse vielä nukuin, niin pihassa oli ylläri. Naapurin (tai noh, 500m päässä asuvan sellaisen) labbisuros oli meidän pihassa...! Koira oli vasta tulossa pihaa päin, kun äiti sen bongasi. Otti sitten heti Dacusta kiinni, joka olisi varmaan sekunttia myöhemmin ollut koiran kurkussa kiinni. Windynkin kutsui heti luokse, ettei vaan mitään suunnittelematonta pääisi tapahtumaan. Onneksi äiti sai koirat laitettua tarhaan ja naapurien koiran palautettua, tyhmää vaan, ettei minua tuollaisessa tilanteessa herättänyt. Naapuri sitten vaan tokaisi, että "Voi että kun se aina vaan karkailee!" Ja äitini kehotti tulemaan Aholaidan tokotreeneihin ja siitä seurauksena "Ei tämä mitään opi, koska se on käyttölinjainen!" Huhhuh, hupaisan perustelun lisäksi koiraa ei olisi kyllä käyttölinjaiseksi uskonut, sen verran pullukka se oli.

Tänään vielä tätä kirjoittaessani kävi taas yksi "mukava" tilanne. Koirat oli pihalla iskän valvonnassa ja ohi käveli naapurien ärhäkkä pumi, jota nuo kaikki koirat inhoaa. Cloudy sitten kävi tämän pumin päälle ja Cloudyn tapellessa Windy haukkui näiden vieressä ikäänkuin kannustaen...Dacu sentään herrasmiehenä pysyi pihassa, ei mennyt puuttumaan akkojen tappeluun. Ymmärän tosin sen, että Cloudy tuon pumin päälle kävi, koska se on inhonnut sitä aina (tosin, nuo kaikki sitä inhoavat) ja se on saanut siltä nuorena niin paljon ikäviä kokemuksia, että taisi antaa nyt takaisin, kun hän on kasvanut isommaksi?
Pitää vaan olla jättämättä noita iskän vastuulle, ettei moista pääisi enää tapahtumaan.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Kuluneen viikon kuulumiset

Kuulumisien kirjoittelu on hieman lössähtänyt ja näin ensi alkuun valitan, ettei taaskaan koiratanssipostinkia meidän kisoista ole tulossa. Kirjoittelen siitä myöhemmin. Unohdin arvostelulomakkeet kotiin, eikä ilman niitä huvita asiasta kertoa.

Tosiaan, tänään tultiin koirien, kissojen ja äidin kanssa mökille koko viikonlopuksi. Aivan ihanaa. Rakennellaan ja siivoillaan täällä, viikon päästä se olisikin koulu loppu ja muutto tänne koko kesäksi. Koirat nauttii, saavat elää pellossa ja ottaa irtiolosta ja maaseudusta kaiken irti.


Ollaan käyty koirien kanssa paljon uimassa. Valehtelematta, löydän itseni lähes joka päivä järven rannalta heittelemässä noille keppiä. Talven aikana noiden uinti-innokkuus ei ole lähtenyt mihinkään, päinvastoin. Eikä olla käyty vaan puhaltamassa, vaan ihan oikeasti uimassa. Yhteen uintireissuun meillä menee vähintään ½h, eikä se lähemmäs tuntikaan enää harvinainen ole. Pitää vaan vielä hioa sitä kepin tuomista. Viime kesänä oli ehkä turhankin helppoa hyväksyä se löysäily (kepin pudottelu, tuomisen puolitiehen jättäminen jne.) kun Digi ne aina toi. Varokaas vaan, kohta tuontitreenit alkaa teidän jokaisen osalta, karvapyllyt!

Positiivista tässä on kuitenkin se, että nuo hakevat kepin kaukaakin, etenkin Windy tuntuu välillä olevan keskellä järveä! Ainakin nuo joutuu oikeasti uimaankin, eikä vain pomppimaan siellä sinne tänne.

Päästiin myös Dacun kanssa tänään pitkästä aikaa sinne fysioterapiaan. Mentiin Hannele Kerkelän vastaanotolle Keski-Suomen Eläinklinikalle. Olin varannut tunnin ajan, jotta Hannele ehtisi myös tutkimisen lisäksi myös hoitaa tuota. Aluksi katsottiin ulkona liikkeet, edestakaisin kävelyä, ravaamista ja laukkaamista. Samat askellajit tehtiin vielä ympyrässäkin. Hannele bongasi, että Dacu varoi vasenta takajalkaansa. Tämän jälkeen mentiin sisälle ja Hannele tunnusteli Dacua sen istuessa, seistessä ja maatessa. Ristiselän tunnustelua Dacu arasti jonkin verran ja takapää oli muutenkin vähän kenkussa kunnossa, niin kuin arvelinkin. Etupäätä Dacu käytti hyvin, mutta koska takapään tilanne on mikä on, niin etupäälle kertyy enemmän painoa, mikä sitä rasittaa.
Edellämainituista ja monista muistakin syistä Dacun kuvauttaminen olisi miltei välttämätöntä. Tai noh, eihän sitä voida kuntouttaa, ellei tiedetä, mikä siinä on vialla. Eihän siltä voi lonkkien tai kyynärien osalta mitään loistotulosta odottaa, kun ovat iän mittaan löystyneet ja tuo on ollut (ja on edelleen) ylipainoinen. Ei me mitään loistotuloksia olla tosin hakemassakaan, ratkaisua vaan sille, mikä sillä on. Tietämättömyys on pahinta.

Viimeinkin kuvamatskua Rampasta
Oltiin Rampan kanssa taas viime viikon torstaina treenailemassa. Otin sen Aholaitaan treenien jälkeen, kun itsellläni oli ollut koulutusvuoro. Otettiin noin 15min treenit sisältäen lähinnä kaikenlaisten perusjuttujen hiomista, joihin hain vahvistusta. Otettiin hyppy-hyppy-suora putki-hyppy-hyppy - sarjaa. Kaikki esteet tosiaan yhdessä pötkössä ja tarkoituksena vain saada Ransu irtoamaan itsestäni kauemmas, mikä onnistuikin hienosti. Huomasin myös pitkästä aikaa, että pääsin oikeasti kunnolla juoksemaan!

Tämän jälkeen otin hypyillä tekniikkatreeniä. Takaakiertoja, välistävetoja yms. mitä ollaan kyllä ennenkin tehty. Takaakierroissa ei ollut mitään ongelmaa, Ransu hoksasi heti mistä on kyse kun käsky "takaa" kantautui sen korviin. Välistävedot olivat sitten jo hieman hankalempia, joka tosin varmasti johtui vain itsestäni. Oletan Ransun olevan yhtä käskyherkkä kuin Windy, josta syystä en sanonut käskyä tarpeeksi selvästi niin, että sekin olisi varmasti sen ymmärtänyt. Eipä siinä mitään, kun korjasin oman ohjauksen niin alkoi heti toimia. Otin myös muutaman kerran A-estettä, lähinnä kontaktien vuoksi ja hommahan toimi hyvin! Loppuun vielä jälleen irroitteluna samanlainen hypyistä ja putkesta koostuva suora ja se oli siinä. Ensi maanantaina olisi taas tarkoitus mennä kokeilemaan Rampaa uudelleen.



Käytiin tiistaina taas puntarilla ja Dacun viimekertainen 30.8kg oli vähentynyt noilla risoilla, eli tuloksena tasan 30kg. Ei paha, melkein kilon pudotus. Windy sitten hienosti pudottanut huimat 100g, varmasti uimisen vuoksi. Dacu onkin nyt 2.5kg laihempi siitä, kuin ensimmäisen kerran punnittiin. Eihän se koirassa näy, mutta tuntuu varmasti.
Windy aloitti juoksunsa 13.päivä, eli kaksi päivää kisojen jälkeen. Nyt on juoksut ihan hyvässä välissä, koska menin ja ilmoitin sen Ouluun 8.6 oleviin koiratanssikisoihin. Päästään sinne Helin kyydissä, joten mikäs siinä sinne on mennä, jos kerran kyyti noin helposti järjestyy. Tiina lähtee myös Hekan kanssa, joten ainakin hyvää matkaseuraa on!

Ilmoitin myös Cloudyn 13.6 olevaan tokokokeeseen Pieksämäelle. Kyseessä on tosiaan iltakoe. Jos sieltä ei ykköstä tule, niin mennään sitten SM-kisoihin ilman ykköstulosta. Joukkue muuten ilmoitettiin alkuviikosta, joten sain jo luvan alkaa jännittää...
Dacun kohdalla en tiedä, mitä tekisi. Koiratanssia en viitsi sen kanssa jyystää. En, ennen kuin se on kunnossa. Liikkeet ja säännöllinen treenaus voi vain edesauttaa sen jumeja, joten keskitytään vain siihen parantumiseen. Ja mikään ei estä tahkoamasta sitä kepin tuomista sieltä järvestä, sitä me voidaan treenata mielin määrin. Dacun musiikin olen ajatellut sopivan yhtä hyvin Cloudyllekin, tosin samaa ohjelmaa siihen ei voi sovittaa, mutta eipä tuo haittaa.

Meillä on kyllä kokonaisuudessaan ottaen tämä vuosi mennyt perseelleen koiraharrastuksen kuin arjenkin suhteen. Digin poismeno, Windyn aksauran päätös, Dacun lihasongelmat, Cloudyn syömättömyys...eikä tuloksillakaan ole pahemmin juhlittu Tallinnan reissua lukuunottamatta. Muuten kokeet ja näyttelyt nekin menneet sitten päälaelleen. Kävikin jo mielessä, että jätettäis tältä kesältä kokonaan kisamatkat sun muut väliin ja keskityttäisiin vain elämään. Ei se vaan oikein ole se oma juttu ehkä kuitenkaan "vaan olla". Ehkä me vielä tästä noustaan.


Rippijuhlatkin tuli vietettyä viime sunnuntaina. Olenpahan nyt rahoissa sen Dacun kuvauttamisen suhteen, ei varmaan tule se polvet, lonkat, kyynärät, selkä (+ ehkä olat) olemaan mikään halpa huvitus, mutta mä olen tyytyväinen vasta sitten, kun näen sen kirmaavan kuin kaksivuotias. Piste.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Harmituksen puolikas, puolikkaan harmitus!

- Tokaisi Riitta-Liisa aikas hyvin eilisen kokeen jälkeen.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen, mutta aloitetaan viimeisimmästä, Cloudyn kolmannesta virallisesta kokeesta.

Kyseessä oli tosiaan Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämä koe, joskin noutajia oli paikalla yllättävän vähän, vaikka kyseessä oli yhdistyksen mestaruuskoe. Olisikohan ollut peräti kolme vaiko neljä noutajaa koko kokeessa. Alokasluokka alkoi viideltä ja oltiin paikalla siinä puoli viiden paikkeilla. Hyvin ehti valmistautua kokeeseen, vaikka koe aloitettiinkin hieman etuajassa. Alokasluokkaan oli ilmoitettu 12 koiraa, joista yksi oli poissa. Lähtöjärjestykessä me olimme (jälleen) viidensinä. Lähdin tosin kokeeseen sillä fiiliksellä, että haetaan onnistunut paikkis (ja luoksepäästävyys) ja annoin luvan muiden liikkeiden mennä perseelleen, koska keli ei ollut turkkiCloudylle suotuisa sitten ollenkaan. Cloudy olikin ennen koetta kylmä pyyhe päällä ja kylmäkallet kainaloissa.

Pisteet menikin sitten seuraavasti.

Luoksepäästävyys 10
- Varmaa Cloudya jälleen.

Paikalla makaaminen 8½
- Jälleen meinasi käydä se mitä pelkäsin, tuplakäsky. Älysin kuitenkin viime hetkessä ennen tuplakäskyn antamista venyttää "maahan" käskyä niin pitkäksi kuin suinkin, ja sehän meni. Alkuun Cloudy pysyi paikallaan kivasti, sen jälkeen alkoi vilkuilu ja asennon korjaaminen turhan tiheästi. Pysyi kuitenkin siitä huolimatta, että yhden koiran päässä ollut flätti nousi. Jouduin antamaan perusasentoon vielä tuplakäskyn, joten odotin paikkiksesta enintään seiskaa.

Seuraaminen kytkettynä 7½
- Perusasennot, missä te olette? Kadoksissa olivat, tekiköhän tuo peräti yhtään peruasentoa tämän seuruun aikana, ehkä jopa yhden. Ei todellakaan parhainta seuruuta, mitä Cloudylta irtoaa, mutta menihän se. Hieman tuuppasi jätättämään, etenkin käännöksissä.

Seuraaminen taluttimetta 7½
- Jälleen samat asiat kuin kytkettynä seuraamisessakin, mutta perusasentoja siellä oli enemmän. Suorituksen loppuvaiheissa Cloudy jäi kuitenkin katsomaan jotain kehän ulkopuolella olevaa, josta syystä annoin sille toisenkin seuruukäskyn, josta meni sitten pisteitä.

Liikkeestä maahanmeno 8
- Jes, se meni maahan! Oli kuulemma hieman hidas ja taisin antaa koiralle kehonapuja, mutta pääasia, että tuo liike on alkanut sujumaan. Sitä ollaan kyllä sen verran tahkottukin, että sietää sujuakin.

Luoksetulo 6
- Se oli hiiidas! Kaiken kukkuraksi Cloudy meinasi alkaa haistelemaan maata (taisi ehtiä itse asiassa jo aloittaa sen) josta seurasi toinen luoksetulokäsky. Se toimi, mutta perusasento oli vino. Osasin kyllä odottaa, että viimeistään luoksetulo kusasee tuollaisella kelillä.

Liikkeestä seisominen 8
- EpäCloudymaista, otti muutaman askeleen käskyn saatuaan! Yleensä tämä on se meidän bravuuriliike, mutta tulihan sieltä kumminkin kasi. Seuruussa ja perusasennossa ei ollut moittimisen varaa.

Estehyppy 9½
- Wau, Wau ja Wau!! Kun lähestyttiin hyppyä, niin Cloudy meinasi jo oma-aloitteisesti hypätä sen, viime hetkellä ehdin saada koiran takaisin sivulle. Käskyn saatuaan tuo lähti heti vaikka sillä ei ollut katsekontaktia koko hyppyyn. Pysäytyskin oli niin nappisuoritus, että teki mieli syöksyä halaamaan sitä. Upeaa tuollaiset pisteet sen jälkeen, kun ollaan edellisissä kokeissa nollattu koko hyppy!

Kokonaisvaikutus 9
- Tuomari antoi mukavasti kommenttia tässä kohtaa. Koira kuulemma kyllä osaa (mitä voin kompata täysin) mutta allekirjoittaneelle vielä varmutta lisää. Turhaa varmistelua ja koiran hidastamista omalta osalta, mikä on kyllä ihan totta.

Olin pyörtyä, kuin näin tulostaululta meidän tuloksen, 159.5p ALO2! Hittolainen, puoli pistettä niin olisi tullut ykkönen! Mutta ei voi olla muuta kuin aivan tavattoman ylpeä tuosta, mentiin hakemaan nollille mennyttä koetta kera onnistuneen paikkiksen, niin kakara hakee melkein ykkösen!



Nyt ei riitä voimat kirjustamaan enempää, viikonloppuna luvassa vielä kirjustelua muista kuulumisista.

torstai 9. toukokuuta 2013

Ei ihan, mutta melkein

Otsikko kuvastaen mun ja Cloudyn tiistain tokokoetta erittäin osuvasti.

Koe oli Muuramessa, Mäkelänmäen koulun hiekkakentällä. Aah, kerrankin koepaikka jonne ajaminen kesti vain vartin, kelpaa kyllä Varkauden ajomatkan jälkeen varsin hyvin. Luokat menivät käänteisessä järjestyksessä, alkaen jo aikaisemmin päivällä erikoisvoittajaluokasta, jonka jälkeen oli voittajaluokka. Näitä en ehtinytkään näkemään, saavuttiin paikalle silloin kun avoimen luokan paikkamakuu oli menossa. Hyvin ehti saada tuomarista jonkinlaisen kuvan ennen kehää, ennen koetta yritin etsiä jotain videomatskua netistä, mutta löysin vain yhden alokasluokan kokeen ja sekin vuodelta 2009, eikä siitä saanut oikein hyvää kuvaa liikkeistä, joten jäi sekin seikka nähtäväksi vasta kokeessa. Saija, joka on SM-joukkuueessa AVO:ssa oli myös kisaamassa samassa kokeessa Tapanin kanssa, juteltiin niitä näitä. Osuvasti Saija kuitenkin tokaisi, ettei mun tarvitse SM-kisoja stressata tai ottaa paineita mistään, jätetään hyvien tuloksien tekeminen Annan sekä Ninjan ja Kertun vastuulle. Sopii mulle, vaikka paineita mulla tulee olemaan joka tapauksessa.

Mauri vaikutti oikein mukavalta tuomarilta. Ensin teki vain juoksutarkastuksen, jonka jälkeen jakoi porukan kahtia ja otti ensimmäisen puoliskon kehään. Me oltiin numerolla 19 ja luokassamme toiseksi viimeisenä suoritusvuorossa. Pisteet menikin sitten seuraavasti.

Luoksepäästävyys 10
- Tästä osaan Cloudyn kanssa aina odottaa kymppiä. Se ottaa ihmiset aina avosylin vastaan ja on näyttelyissä sun muissa vastaavissa tilanteissa osannut olla nätisti paikoillaan. Nappiin meni, istui nätisti sivulla koko käsittelyn ajan.

Paikalla makaaminen 9
- Kävi taasen sama kämmi kuin edellisessäkin kokeessa, kun joudun sanomaan maahanmenokäskyn yhtä aikaa muiden kanssa, niin se ei kuule sitä yhtä hyvin ja tuntuu, että se oli epävarma, mitä sen pitikään tehdä. Paikallaan se pysyi, mutta haisteli maata sekä toisinaan kuikuili muualle. Erityiesti pelkäsin sen nousevan yhteen otteeseen, kun se kurkottautui ylemmäs korjaamaan ryhtiä. Siinä vaiheessa sydän tuntui lyövän ylimääräisen kerran. Odotin paikkiksesta kyllä seiskaa, niin kuin viimeksikin, joten ysi oli oikea luokkavoitto jo meille.

Seuraaminen kytkettynä 7
- Melko kehnoa seuraamista Cloudylta, tosin arvosanaa pudotti vielä paljon se, että se ei tehnyt yhtäkään perusasentoa! Yleensä se tekee perusasennot aina itse mallikkaasti, nyt oli aivan toinen ääni kellossa. Täytyykin näitä alkaa vielä hiomaan nyt. Vasemmalle käännöksissä olisi omalla kohdallani ollut vielä paranneltavaa.

Seuraaminen taluttimetta 8
- Ei edelleenkään perusasentoja, paitsi aivan lopussa. Vasemmalle käännökset meni kuitenkin paremmin ja Cloudy tuntui olevan mukana hieman korkeammalla vireellä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
- Muuten hieno, mutta liian hidas.

Luoksetulo 7
- Tälle jos mille nauroin jälkikäteen! Pieni tokopystykorvani tulee lähtee niin hienosti, tulee niin hienosti ja peruasentokin perfekt. Paitsi että se tuli melkein kävellen. Kaksoiskäskyä en antanut, koska vasta kun tajusin sen mahdollisuuden niin Cloudy oli jo turhan lähellä minua, ettei vauhdin lisääminen olisi ollut enää kovinkaan merkittävää.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
- Varmaa Cloudya. Seisominen on aina ollut sillä "the-juttu" joka onnistuu aina.

Estehyppy 0
- Ääh, tämä harmitti niin hirmuisesti jälkikäteen! Cloudy teki saman kuin edellisessäkin kokeessa, eli lähti käskyn saatuaan hyvin hyppyä kohden, mutta kohdalla stoppasi kuin seinään ja alkoi hypyn haisteleminen. Ei siinä vielä varsinaisesti mitään, mutta jouduin antamaan vielä kaksi käskyä, ennen kuin se hyppäsi. Käytin sanaa "hyppy" mutta jos olisin älynnyt sanoa "hyppää" niin se olisi todennäköisimmin hypännyt, näin ainakin treeneissä. Ei voi mitään.

Kokonaisvaikutus 8
- Hienoa yhteistyötä kuulemma ja näin, melko vähäsanaiseksi jäi tämä.

ALO2 150p.

Hyppy kismittäen siksi, että jos oltaisiin saatu sieltä edes se 5 niin se olisi ollut sitten 160p ja ykköstulos. Mutta pitää vaan tyytyä tuohon kakkoseen, inhottavaa vaan kun se oli oikeasti niin lähellä. Ensi viikon perjantaina kokeillaan sitten uudelleen.


Ai niin, kokeen jälkeen kun Mauri (tämä tuomari) jakoi kisakirjoja, niin ilmeisesti tunnisti meikäläisen sukunimestä, koska kysyi (monen muun ihmisen tapaan) että olenko Sarin tyttö. Käski välittämään porukoille terveisiä. Hirmuisen usein koirapiireissä ihmiset tunnistaa meikäläisen siitä, että he ovat porukoiden kavereita tai muuten vaan tuttuja. Joskus meikäläinen tunnistetaan pelkästä ulkonäöstäkin, vaikken kumpaakaan vanhemmista mielestäni muistuta.


keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Vuosipäivä se kai on tämäkin

Nimittäin tasan kolme vuotta siitä, kun hain Windyn kotiin. Ei ollut tällainen aurinkoinen päivä, eikä myöskään tuon nimen mukaisesti tuulinen, vaan sateinen.


Windystä kaavailin itselleni the-näyttelykoiraa, aivan sellaista en saanut, mutta muutoin paljon paremmman paketin, kuin olisin uskaltanut toivoakaan. Hieno se on kaikkine vikoineenkin, ei se olisi oma ittensä ilman niitä. Tyhmästi tuli Cloudyn treenit meidän "vuosipäivän" päälle, mutta sen kunniaksi Windy tuleekin treeneihin mukaan.

Olipas muuten kiva kaivella koneelta vanhoja kuvia! Niitä on tosin Windyn pentuajoilta/nuoruudesta harmillisen vähän, mutta parihan sieltä löytyi.
Me ensimmäisessä mätsärissä, PUN-
Äitin sylkyssä, aikamoinen jätti jo vauvana

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Maailman hienoin aksaaja

Toivottavasti voisin sanoa Cloudysta vielä joskus samaa, mutta nyt tarkoitan Windyä. Ei, me ei olla aloitettu aksaamista uudelleen. Tänään tulee kuitenkin kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun me aksaaminen aloitettiin Keski-Suomen Kennelkerhon treeneissä. Sitä ennen Windy ei ollut tehnyt mitään. Muistan sen vieläkin kuin eilisen päivän, miten opeteltiin putkea ja hyppyä ja olin niin ylpeä tuosta pienestä.

Otin tänään Windyn mukaan treeneihin. Ajattelin, että jos teen ensin Windyn kanssa sekalaista toko - ja koiratanssihömppäilyä, niin Cloudyllekin motivaatiota tulisi lisää. Olisi varmaan toiminutkin, alun muuri-hyppy -suora sujui hyvin ja vauhdikkaasti (tosin en muuta odottanutkaan, kyllä mä Cloudyltakin sellaisen olettaisin sujuvan ilman motivaatiotakin) mutta se hieno vauhti tyssäsi kolmantena esteenä olevalle puomille. Cloudy ilmeisesti luuli sitä keinuksi tai jotain, se epäröi paljon, ei kyllä hypännyt alas, mutten voinut sanoa, etteikö olisi ollut lähellä. Eikä loppuratakaan sitten kummoisesti sujunut. Syynä lähinnä se, että rataa harjoitellessa omana virtuaalikoirana oli edelleen Windy...


"Vuosipäivän" kunniaksi Windykin pääsi jollain tapaa aksaamaan. Tein sille putkirallin ja me mentiin täysiä. Oli kyllä aika sanoinkuvaamattoman upeaa päästä taas tekemään aksaa tuon kanssa. Se että tietää ja tuntee sen liikkeet melkein 100% varmasti, käskyt voi karjaista ja ohjauksessa tuntea olon varmaksi, vaikka se meni kuin sähköjänis. Mun oma pieni ruutitynnyri, nyt ja aina.

Ransun kanssa käytiin viimeiset treenit torstaina. Nyt pitäisi suunnitella, että mites jatkossa. Kennelkerholle ajattelin mennä ja sitten kesälomalla joko Kennelkerholla tai JAT:illa. Oma lukujärjestys on kevään niin kehno, ettei JAT:ille oikein ehdi ennen ryhmien alkamista. Viimeiset treenit meni kuitenkin mukavasti. Tosin meidän piti tehdä hyppy-putki-hyppy - kuvio käyttäen "Mäkelää" eli persjättöä. Kaikkien tuli kuulemma tehdä juuri se, vaikka mainitsin, ettei se toimi Ransulla. Oikeasti, persjättö olisi ollut viimeinen ohjausvaihtoehto, jolla olisin lähtenyt Rampaa sillä pätkällä ohjaamaan, sen tiesin jo ennen kuin tehtiin koko hommaa. Jouduttiinkin sitten tekemään luvattoman monta toistoa, kun homma ei toiminut ja Rampastakin huomasi, että se alkoi kyllästyä. Joko tekemiseen, tai sitten se vaistosi oman mielentilani, joka ei ainakaan ollut yhtään parempi kuin koiralla. Onneksi tästedes treenataankin sitten joko yksin tai/ja pätevän kouluttajan alaisena. Eikä sen edes tarvitse olla kouluttaja joka meitä valvoo, moni kavereistani osaisi homman paljon paremmin.

Jäät ovat lähteneet sulamaan hyvän aikaa sitten, ehtivätkin koko talven toimia meidän vakilenkkeilyalueena. Ollaankin siirrytty metsään, joka tosin ehditään koluamamaan lävitse harmillisen lyhyessä ajassa. Onneksi tässä on enää noin kolmisen viikkoa jäljellä kaupungissa eloa, kun taas kesällä mökkielämä kutsuu. Siellä nuo saavat elää kirjaimellisesti pellossa. Eivät näe hihnoja, ei tarvitse katsoa eteensä, saa mennä missä tykkää, enkä ole huutamassa niitä luokse tai odottamaan, mitä täällä pitää tehdä.
Käytiin itse asiassa kevään ensimmäinen mökkireissu eilen. Äiti jätti minut koirien kanssa meidän postilaatikolle, josta matkaa on mökille noin 1.5km. Käveltiin se mökille asti ja siellä koirat vielä jatkoivat riekkumista. Ne kyllä nauttivat mökillä olosta suunnattomasti, mökille muuttaminen kesäisin on kivaa jo pelkästään siksi, kun tietää, miten paljon nuo siitä vapaasta elämästä nauttivat.

Käytiinpäs muuten tänään vielä Saijan ja Lauran kanssa tekemässä yhteiset tokotreenit Viitaniemen koulun kentällä. Keskiviikkona ei tosiaan SM-treenejä Vapun vuoksi ollut, joten järkeiltiin, että pitäähän sitä ennen tiistain koetta saada vielä paikkistreenit alle. Saijakin sai Tapanin kanssa peruutuspaikan kokeesta, joten voisi itse asiassa avoimen luokan katsoa siellä läpi. Keli ei ollut mainioin, mutta tuolle se passaa sata kertaa paremmin kuin taivaalta paahtava aurinko. Ei maa onneksi ollut liian märkä, vaikka tihkusadetta satoikin koko ajan. Saatiin onnistunut, reilu 2min paikkis tehtyä tuolle uudessa paikassa, jes! Tästä on hyvä jatkaa kokeeseen. Otin vielä luoksetulon, seuruuta ja liikkeestä maahanmenon. Kaikki nappiin, joten tokoilut saa olla tässä, seuraavan kerran sitten kokeessa! (Joka muuten onkin jo ylihuomenna, jäiks...)
Saatiinpa muuten paikka 17.5 olevaan kokeeseen, joka on Valorinteellä. Tuttu paikka ja voihan siellä treeniäkin käydä tekemässä - ja niin varmana käydäänkin, pitäähän kotikenttäetu hyödyntää.

Käytiin myös maanantaina koirien kanssa puntarilla. Dacu viime kerralla 31.4kg, nyt 30.8kg! Reilut puoli kiloa taas poissa, joten koko ajan lähemmäksi tavoitetta ollaan menossa. Siltähän on kohta lähtenyt 2kg ja olen huomannut, että vatsa on alkanut hieman roikkua. Ei sitten näemmä tulekaan jätkälle enää timmiä vatsaa, mutta pääasia, että ei ole ylimääräistä painoa, joka rasittaisi sitä. Siihen me tähdätään.

Cloudy oli 18.2kg ja Windy 9.5kg, jälleen. Tästä Windyn laihdutushommasta ei tule yhtään mitään, sama lukema oli reilut pari kuukautta sitten. Ruokamäärän vähentäminen ei oikein kuullosta omaan korvaan hyvältä, koska se saa nyt jo aivan liian vähän sen kulutukseen nähden, mutta minkäs teet. Olenkin nyt päättänyt viedä sen testeihin mahdollisimman pian, jotta selviäisi, onko sillä se pelkäämäni kilpparin vajaatoiminta. Toivon syvästi, ettei näin ole, mutta mitä enemmän tutkitaan, sen enemmän tiedetään.

Dacu muuten kävi isommalla klinikkareissulla torstaina, kyseessä oli poskihampaan poisto. Hammas oli aiemmin lohjennut, mutta Marjatta sai sen nyt poistettua kokonaan. Paikalle laitettiin itsestään sulavat tikit. Suu on vielä arka ja jonkin aikaa pitää syöttää pehmeää ruokaa, joka ei tosin ole mikään ongelma. Ei tuo hampaan poisto tule vaikuttamaan sen elämään pätkän vertaa, jahka suu on vähän parantunut, niin se voi jälleen kiskoa vetopatukkaa ja syödä luita täysin normaalisti.
Dacu kävi myös vappuna tätini luona käsittelyssä. Tätini on tosiaan (ihmis)hieroja ja Dacu sitten vietiin hänelle käsiteltäväksi. Paljoa hän ei voinut tehdä, kun ei ole koiriin perehtynyt, joten tyytyi vain kokeilemaan ja sai selville, että selässä kuulemma se suurin paha. Vihjasi kuitenkin, että aikoo nyt opiskella koirahierontajuttujakin, joten ehkä saan koirille uuden vakihierojan jonkin ajan päästä! Lähetin kyselyä eräälle fysiorerapeutille Dacun suhteen, että saataisiin kroppaa taas kohti parempaa. Kotijumpat ovat tehneet ihmeitä etupäälle, mutten itse mikään taikuri saati sitten hieroja ole, joten osaavammat hoitakoot sitä sitten perusteellisemmin.

Koiratanssikisatkin lähestyy..nyt jos mitä rukoilen niin sitä, että tuo ei aloita juoksujaan ennen kuin vasta viikon päästä! Sen juoksut olisi pitäneet olla huhtikuussa, mutta eipä ole näkynyt, enkä niitä kisojen päälle toivo kyläilemään. Sitten keskitytäänkin uuteen koreografiaan, muutaman uuden liikkeen olen Windylle opettanut ja lisää on työn alla, joten nyt tahdon koreografiasta oikeasti hienon jota treenataankin sitten koko kesä!