torstai 25. huhtikuuta 2013

Kyllä syö ihmistä...

...poistaa täältä sen oman elämän läpi kulkeneen koiran sivu. Sekä samalla vaihtaa pois se heilahtanut paskalaatuinen bannerikuva, jonka olisin tahtonut pitää siinä ikuisesti, jossa ne kaikki oli. Ei, en mä sitä kuitenkaan kokonaan ole täältä unohtanut. Digille on muistosivunsa, jonne liitin myös sen muistotekstin. Toivottavasti muistosivulle ei tulisi uusia tulokkaita aikoihin, sitä jos mitä toivoisin.

Eilisissä tokotreeneissä oli tosiaan Arton keksimä "möllitoko" jossa saatiin vaivaiset 125.5p. Cloudy oli (taas) melkoisen unessa, osasyynä varmasti se, että käveltiin kentälle (45min) auringon porottaessa. Kuitenkin voin myös laittaa puhtaasti senkin piikkiin, että nyt ei vaan mennyt hyvin. Kentälle tullessa jo näki, ettei sitä koko homma kiinnostanut paskan vertaa, paikkiksessa nousi kerran, luoksetulossa ei tiennyt mitä "tänne" tarkoittaa, liikeestä maahanmeno muuttui seisomiseksi, hyppy oli vino...ja ollaan menossa 2kk päästä SM:eihin.
Windyn ja Dacun kanssa ollaan sen sijan koettu kotikentällä onnistuneita treenejä. Windyn nouto kelpaisi jo vallan hyvin sinne avoimeen luokkaan, omistajalla on vaan jokin vamma heittää se kapula sinne 10m päähän. Tuo kuitenkin tuo sen tosi nätisti sivulle. Kaukotkin sujuneet jo pitkän aikaa moitteettomasti, että tässähän olis jo melkein avoimeen valmis otus, jolla tosin ei ole edes sitä alokasluokkaa päästy läpi. Kyllä mekin vielä, loppukesä ja syksy on Windyn tokouralle pyhitettyä aikaa.

Dacun kanssa ei ole mennyt yhtään sen huonommin. Seuruu on aivan perfekt! Olen jo vähitellen yrittänyt häivyttää käsimerkkiä, tosin melko varovasti, että jo vaikka askeleen hyvän seuraamisen jälkeen saa palkan. Välillä ei toimi, kontakti ei häviä, vaikka jättäisin käsimerkin pois, mutta silloin tuo toisinaan menee kauemmas siihen malliin, että seuruu ei ole enää niin tiivistä kuin tahtoisin.

Innostuin myös eilen illalla ottamaan hyppyä. Vein sen nurmikolle, asfaltilla en viitsi varsinkaan Dacua hypyttää, vaikka kyse olisikin muutamasta pompusta, jotka eivät ole edes täyskorkealla. Muutenkin olen vältellyt asfaltilla kävelemistä, ei tee tuon lihaksille hyvää. Tuo on sitä paitsi viime aikoina reagoinut hyvin vähäisesti hierontaan, enää vasemmalta puolelta hieroessa se kieli tulee ulos suusta, mutta oikealla puolella ei mitään. Tiedä sitten, mikä on asioiden laita. Tiistaina alkoi ontumaan ravilenkin jälkeen, lopetin homman siihen saman tien. Kävellessä sai taas taottua "oikean rytmin" ja käveli taas normaalisti. Illan jumpat eivät olleet tavallisuudesta poikkeavia, eikä se reagoinut erityisesti. Lenkillä tuo kuitenkin tekee vaihtelevasti pupulaukkaa ja välillä taasen täysin normaalia. Mikä siinä kropassa sitten oikein mättää? Paras vaan varailla aikaa hierojalle tai fyssarille.

Mutta se hyppy. Se sujui oikein mallikkaasti. Dacu tietää jo aksauransa takaa hypyn idean ja osaa irrota sinne, en ole vaan koskaan opettanut sille tokomielessä ja kokeenomaisesti. Sillä oli jo valmiiksi koko ajan katsekontakti hyppyyn ("millon mä pääsen, millon mä pääsen?" - tyyliin) mutta pysyi kuitenkin koko ajan paikallaan, eikä varastellut. Pysähtyminenkin sujui paremmin kuin odotin, "seiso" tai "paikka" toimivat yhtä lailla hyvin kumpikin, pitää vaan päättää, kumpaa alan sitten vakituisesti käyttämään. Tästä jos mistä on hyvä jatkaa, eiköhän me joku päivä sinne alokasluokkaan vielä eksytä!


Hittolainen, kun ei ikinä ole mitään kuvamatskua Ransusta tarjolla. Meillä meni kuitenkin tämänpäiväiset treenit hienosti! Iida sanoi sen olleen aamulla leikkimässä, joten se saattaisi olla rauhallisempi - ja sitä se ainakin ylimääräisen häseltämisen osalta olikin. Ransussa on aina ollut se "varjopuoli" että se kyllästyy odotteluun ja saattaa alkaa siinä räyhäämään ja haukkumaan muille, jos se saa tekemistä, niin ei mitään ongelmaa. Nyt Rampa pärjäsi ilman tekemistäkin odotteluvuoroilla kumman hyvin, eikä säntäillyt toisten koirien luokse ollenkaan! Kaiken kukkuraksi se oli itse treeneissäkin pätevä. Tehtiin muuuri-hyppy-putki-sarjaa. Ensin muurin ja hypyn välissä valssi, ajattelin sen menevän penkin alle, Rampa on aivan liian nopea ylimääräisiin valsseihin. Teinkin sitten sen valssin suurin piirtein silloin, kun koira oli muurin päällä (vaikka tarkoitus olikin tehdä se vasta niiden välissä) ja saatiin mentyä pätkä puhtaasti. Toisena oli vuorossa takaaleikkaus, että lähetetään koira aidalle ja käsketään menemään putkeen. Ei oikein onnistunut, kulma olisi ollut takaaleikkauksen kanssa vaikea Cloudyllekin, vaikka sekin Rampan tapaan hakee putkeen hyvin. Viimeisenä oli persjättö. Hieman huvittuneena tosin, kun Taitavilla Tassuilla sitä kutsutaan JAT:ista poiketen Mäkeläksi. Se sujui mallikkaasti ensiyrittämällä, toisella kerralla oli sitten vaikeuksia, kun Rampa ei löytänyt putkeen. Se ei ollut mikään ihme. Aurinko heijasti siihen malliin, etten itsekään nähnyt hypyn kohdalla eteen ollenkaan. Tämä "Mäkelä" oli kuitenkin ehdottomasti meille se toimivin tapa tehdä tämä, vaikka tosin sen voisi tehdä ilman kummempia ohjauskuvioitakaan, pakkovalssi olisi ollut tuohon varmaan paras.

Ensi viikolla meillä onkin sitten viimeinen kerta noissa treeneissä. Sitten pitääkin miettiä jatkoa, Aholaidassa voisi varmaankin käydä, oltaisiin vaihteeksi ulkonakin välillä.

1 kommentti:

  1. Meilläpäin on puhuttu persheitosta, mikäli mä olen kärryillä, mistä puhutaan :)

    VastaaPoista