perjantai 15. maaliskuuta 2013

Keksi otsikko..

Tekstille, joka käsittelee asioita laidasta laitaan. Eikä vain iloisia sellaisia.

Aloitetaan huonoimmasta. Digi alkoi viikon puolivälissä kävelemään lenkeillä oudosti, veti takapäätä alas ja myöskin yhtenä iltana se hyytyi lenkillä totaalisesti. Oltiin kävelty noin 15min ja oltiin päästy Viitaniemeen asti (meidän vakilenkki ollut iät ajat) ja siellä se sitten jömähti, käveli raskaasti ja hitaasti ja mietinkin, että pitääkö soittaa joku hakemaan se. Vartin sisällä se taas reipastui ja köpötteli tavalliseen tapaan edessäni ja oli täysillä mukana nuorempien riekkumisissa, ainakin fiiliksen pohjalta. Taas kolahti alitajuntaan, ettei se ole enää nuorukainen, vaikka kovasti yrittääkin.
Kuitenkin harjatessa Digin takapuolesta löytyi eilen illalla tulehduksen kaltainen alue, joka varmasti aiheutti Digin oudon kävelemisen, ollut varmasti kipeä. Klinikalta saatiin aika heti tälle päivälle ja siellähän sitten paljastui, että peräsuolessa on kasvain..

Tämä kevät on Digin juttu. Syöpä, kasvain ja lenkeillä hyytymiset eivät tarkoita muuta kuin sitä, että sen aika on vähissä. Suussa oleva syöpä voi uusiutua nopeasti, kasvain tulee olemaan varmasti kipeä, ellei se nyt jo ole. Todennäköisesti suussa oleva syöpä on jo uusiutumaan päin. Digillä on jäljellä ehkä enintään pari kuukautta, äidin mukaan voidaan jo puhua viikoistakin. Eikä tässä ole oikein mitään tehtävissäkäään, pitää ottaa kaikki irti näistä päivistä kun vielä voidaan, niitä ei tosiaankaan ole tarpeeksi.

Huomenna olisi Cloudyn kanssa tottisuran korkkaus, rehellisesti sanoen tämänhetkisen tilanteen huomioon ottaen ei fiilikset ole huipussaan, mutta mennään nyt silti. Keskiviikon joukkuetreenit sujui hyvin ja Arto sanoikin, että ei mitään hätää, kunhan saan oman pään pidettyä kasassa. Onneksi ei jouduta olemaan ensimmäisiä, sopivasti puolivälissä. Ehtii ehkä saamaan hieman makua siitä, millainen tuo ennestään itselleni tuntematon tuomari oikein on. Katja Rautiainen oli muistaakseni nimi.


Maanantaina lähdin tosiaan omien koirein kanssa JAT:in möllikisoihin. Cloudy mölliluokkaan, Windy 1.luokkaan ja konkareihin, kaikkiin uusinnat. Maaliskuun JatPailuissa oli teemana hyppy-putkirata ja kyseinen teema olikin kaikissa luokissa käytössä. Mölliradalla oli kuitenkin myös pituus, mikä harmitti, kun ei olla sitä kauheammin treenattu ja siinä vaiheessa syysäsin toiveet kunnon radasta kankkulan kaivoon. Rataantutustumisvaiheessa tein hirmuisesti valsseja, mutta kun mentiin radalle, niin Cloudysta kuoriutui oikea sähköjänis! Mitään valsseja en ehtinyt säätämään ja putkeenkin meni takaaleikkauksena oikein mallikkaasti, vaikka treenatessa oli antanut ymmärtää vähän muuta. Pituuedenkin hyppäsi kunnon vauhi päällä! Maalissa tajusin, että ei hittolainen, tehtiin nolla! Toisella radalla sitten säädettiin mm. Cloudy tuli putkesta takaisin, mutta olin ekan radan nollaan sikatyytyväinen, joten jälkimmäisen radan sössiminen ei haittaa, tosin tulihan niitä onnistuneita kohtia sieltäkin. Loppujen lopuksi oltiin sijalla 3, palkinnoksi ovikoriste ja suklaamuna.

Windyn kanssa 1.luokan rata meni hienosti, ei ollut vaikea, alun hieman kinkkistä kohtaa lukuunottamatta. Sieltä tuloksena kaksi nollaa, tosin meitä ei palkittu koska kisataan jo kakkosissa, mutta oltiin nopeimpia ko. luokassa. Konkarirata oli jo vaikeampi, mikä sekin meni ihan hyvin ja sieltäkin kaksi nollaa, mutta annoin Windyn tehdä turhan isot tiet (= aikaa hukkaan, ylimääräistä huutoa) joten tähän mun pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota, kun se osaa tehdä ne nätistikin, jos itse vaan muistaisin ohjatakin sitä.

JatPailujen tulokset (sieltä näkee meidän ajat, jos kiinnostaa)

Dacun kohdalla onkin sitten kehitystä tapahtunut, kävelin koirien kanssa keskiviikkona koulun jälkeen Tähteen ja punnitsin Dacun, 31.9kg! Puolen kilon pudotus! Hyvä kun en kiljunut, kaiken lihomisen ja tuskailun jälkeen vihdoinkin jotain positiivista! Olenkin jatkanut tuota ruoan punnitsemista ja ollaan joka päivä lenkkeilty paljon, etenkin kun ne saa olla irti, niin patistan Dacua liikkumaan enemmän, usein tuuppaisi vaan möllöttämään sitten, jos tuntia pidempää lenkkiä tehdään.

Ransun kanssa oltiin eilen taas kurssilla aksaamassa ja sujui hienosti! Rähisi tuplasti vähemmän kuin viimeksi, nytkin se oli vaan sellaista kokeilua, mutta heti hallissa kun tein selväksi, ettei niin tehdä, niin sehän alkoi ottamaan kontaktia jo itsekin. Mainio Rampa! Myös hallin pohjan haistelut olivat ainakin tältä erää historiaa, eikä se lähtenyt kesken kaiken juoksemaan toisten luokse yms. Aksan osalta sujui kanssa reenilöiset hyvin, onneksi saatiin tehdä myös itsenäisesti keppejä ja putkea, niin ei tarvinnut koko ajan seisoskella. Ransu tuuppaakin vaan räyhäämään ja hermostumaan vain silloin, kun sillä ei ole tekemistä. Tuolla kuitenkin odottamista on paljon ja silloin sille pitää aina keksiä tekemistä, että se malttaa. Rampalla on aivan uskomaton työmoottori, se teki intopinkeänä miten monta toistoa vaan, pääasia näytti olevan, että se sai tehdä.




1 kommentti:

  1. Harmi tuo Digin juttu. Nauttikaa ny kunnolla niin kauan, kun voitte. Kaikki hyvät lähtee, mutta muistot jää.

    VastaaPoista