lauantai 23. maaliskuuta 2013

Dacu 7 vuotta!

Uskomattomalta se tuntuikin, mun toinen, pitkäaikaisin harrastuskoirani jo seitsemän. Vuoden päästä virallisesti vetsku? Jääks, ei aika ole voinut mennä niin nopeasti, ei ole voinut...

Muistan vieläkin, miten harrastin JAT:illa agilityä edesmenneen Daven kanssa. Davelta kuitenkin loppui mielenkiinto hommaan kun ikää alkoi tulla, joten äiti tokaisi "ota treeneihin Dacu". Siitä se lähti. Dacu oppi asioita hetkessä ja aloin treenaamaan sen kanssa. Muistan, miten treenattiin omassa pihassa tokoa ja äiti karjui, että pitäisi palkata sitä nopeammin. Tai sen, kun tehtiin eväsretkiä vähän minne sattui, Daculle oli aina mukana koirankeksejä ja Cesar-rasia. Tai kun oltiin näyttelyssä ja olin siitä superylpeä, kun sai sai H:n.

Ajat on siitä hieman muuttuneet, toisinaan kaipaankin "vanhoja aikoja" kun oli vain Dacu, eikä muita. Lenkkeiltiin yleensä kahdestaan ja treenattiinkin aina vaan kahdestaan. Nyt niitä on kolme plus yksi. Synttäripäivän kunniaksi poikkesinkin eilen rutiineista ja annoin Daculle ostamani Cesar-rasian. Gluteenittoman ruokavalion vuoksi koirankeksejä en antanut, broilerin sydämiä sen sijan. Jätkä oli vähän innoissaan jo kun vaan haistoi rasian, tai pikemminkin sen sisällön. Vaikka tuosta on jo vanha tullutkin, niin yksi asia on varmaa: Ruoka katoaa aina yhtä nopeasti kun se on tullutkin.

Onnea rakas <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti