perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kevätkuntoon

Pääsiäisen - ja ylipäänsä kevään kunniaksi trimmikone sai taas töitä, kun hermostuin kurakeleihin. Cloudyn turkki hylkii kuraa, mutta Dacu tuo kaiken loskan, hiekan ja märän sisälle. Eilen illalla kun tulin Rampan treeneistä, läksin lenkille ja heti sen jälkeen pesin tuon elukan. Lika oli tarttunut sen mahanaluseen ja tassuihin siihen malliin, että kolmen saippuapesun jälkeen ne olivat edelleen harmaat. Tulipahan koira muuten puhtaaksi ja hyväntuoksuiseksi, tosin samana iltana turkki lähti jo alas. On tuo kyllä paljon kivemman ja siistimmän näköinen ilman karvojaan, monen ajelun jälkeen ne takaisin kasvaneet karvat ovat sellaista kiharaa ja huopaantunutta, ei siis millään muotoa kehuttavaa laatua.

Rampan kanssa treenit sujui melko mallikkaasti. Hallin pihassa se aloitti edelleen rähinän, mutta hallissa teki sitä huomattavasti vähemmän ja jatkoin sen palkkausta katsekontakteista, joten ei tarvinnut kuin hieman hymähtää, niin rähinäaikeet olivat jo tiessään. Good! Tehtiin muuri-aita (-takaaleikkaus) A-pätkää. Muuri meni yksittäisenä namilautasen kanssa hyvin, samaten muuri & aita - yhdistelmä. Se tekee radalla töitä upeasti ja on oikea sähköjänits, mutta varastaa lähdöstä usein ja aina onkin vähän epävarmaa, pysyykö vaiko ei. Eilenkin palkkasin sitä lähtöön useaan otteeseen, toivottavasti tästä ei tule meille pitkäaikaista ongelmaa. Se on muuten niin hieno. A:lla on-off - kontaktit sujui hyvin, kun namilautanen oli esteen lopussa. En ole vielä yrittänytkään ottaa namikuppia pois, kontaktit sen verran vaiheessaan vielä.

Huomenna olisi tosiaan tarkoituksena mennä Keski-Suomen Villakoirien järjestämään mätsäriin Pihlan ja Morin kanssa. Otetaan se harjoituksena ennen sunnuntaita, vaikka meillä onkin H-tilin avaus edessä tai korkeintaan EH-tilin jatkaminen. Cloudy kun yhtäkkiä päättikin, että turkki on turha kapistus. Onneksi näyttelyt jää meidän osalta kohta tauolle, eipähän ole kukaan tunkemassa nappulaa sen suuhun ja muutenkin syöttämässä koko ajan sillä verukkeella, että on laiha. Olkoon vaan, sillä on aikaa kehittyä.

Windylle olen opettanut uutena temppuna jalkojen välissä peruttamista, mikä onnistuikin heti ensimmäisellä yrittämällä. En tosin uskonutkaan, että sen hiffaaminen olisi vaikeaa, molemmat liikkeet (jalkojen väliin tuleminen & peruttaminen) se jo osaa, joten vaati vain vähän soveltamista. Nyt sitä osataankin jo peruuttaa samanaikaisesti, kun itse kävelen taaksepäin. Tuon liikkeen ajattelinkin ottaa mukaan meidän seuraavaan ohjelmaan, jonka musiikista olen varmaan viimein päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa. Tavallaan pursuan ideoita, mutta mitkä ovat sitten loppujen lopuksi toteuttamiskelpoisia? Vaikka itelläni onkin nyt aksan loputtua hirmuinen into opettaa tuolle uusia liikkeitä, niin ajattelin kuitenkin, että yritetään uusi ohjelma koota vanhoista liikkeistä niin hyvin kuin vaan voidaan, että päästäisiin jo treenaamaan! Ajattelinkin suunnitella sen loppuun parin viikon sisään, muutellahan sitä kuitenkin voi, jos tulee tarvis. Musiikki on nopeatempoinen, mutta siinä on suurimmaksi osaksi paljon joustovaraa, nykyisessä ohjelmassa kaiken pitää tapahtua hetkellä x että se sopii musiikkiin, uudessa ohjelmassa on vain muutama vastaavanlainen. Tuli kuitenkin turhautunut olo, kun aloin miettimään reksiviittaa, mitä pitäisi keksiä meidän perusvadin lisäksi? Ajattelin ainakin ottaa sellaisen esineen, jollaista Windy voisi kantaa suussa, mikäli se siellä suussa vaan pysyy...

Tänne kuulumaton uutinen, mutta Töpö täytti tänään 6 vuotta! Tehtiin synttäreiden kunniaksi kevään ensimmäinen ulkoilu, jota se ei tosin oikein arvostanut. Onhan meillä tosin vielä aikaa ulkoilla, kun lenkkeillään kesä mökillä, minä, Töpö ja koirat. Nätisti se kävelee perässä, vaikkei noiden riekkumisiin haluakaan osallistua.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Viimeinen rata

Oli mahtava. Me mentiin lujaa. Me saatiin virhe kepeiltä, me korjattiin se nopeasti. Me ei saatu yliaikaa. Meidän jälki oli hienoa. Meillä oli kivaa.

Kuvastaa minun ja Windyn viimeistä yhteistä rataa aika täsmällisesti. Lauantaina oltiin tosiaan kisoissa tuloksin HYL, 0 4.05s (=yliaikaa) ja 5, tämä jälkimmäisin oli viimeinen startti Windyn osalta ikinä ja siitä jäi aivan mahtavat fiilikset. En jaksanut keskittyä siihen tuleeko mokia vai ei, kunhan mennään ja otetaan siitä kaikki ilo irti. Niin me tehtiin, eikä tarvitse muistella meidän yhteistä aksauraa pahalla.

Doggiella treenaamassa keppejä ekoja kisoja edeltävällä viikolla
Miksi sitten näin? Miksi lopetan agilityn ensimmäisen potentiaalisen aksakoirani kanssa, jonka kanssa oltaisiin voitu päästä vaikka miten pitkälle? Ikä ei tulisi olemaan este moniin vuosiin, ei motivaation puute kummaltakaan suunnalta, meidän päälaji, se, jonka parissa tuntui, että mekin osataan jotain.

Luustokuvista ei tulleet parhaat mahdolliset tulokset, en sellaisia täysin odottanutkaan, mutta rajahan se jossain menee. Polvet olivat priimat, eli 0/0, lonkat C/C, mikä oli arvattavissa, sillä suvusta löytyy mitä lonkkaa vaan, kaikilta ei edes tutkittu ja Windyn molemmilla vanhemmilla B/B. C-lonkilla olisin uskaltanut harrastaa, kevytrakenteinen rotu kuitenkin kyseessä. Mutta ne kyynärät...0/1 sieltä pamahti ja se oli siinä. Marjatta tosin sanoi, ettei kuvassa näyttänyt vielä pahalta eli vähän sinne rajatapauksen suuntaan menee, mutta en tahdo terveyden kohdalla kuitenkaan riskeerata, aksa on tarpeeksi kuluttava laji muutenkin. Harmittaahan tämä, kun Dacunkin kohdalla tultiin tässä tiemme päähän ennen kuin ehdittiin kisakentille - itse asiassa seuraava vaihe oli siirtyä juurikin sinne. Windyn kanssa taasen ehdittiin kisaura aloittaa, eikä mielestäni edes huonosti ja sitten kävikin näin. Onneksi kyynärä ei ole pahassa kunnossa, joten voidaan jättää nyt suosiolla tähän, ei vasta sitten, kun luusto on paskana.

Digikameralaatua, kuva Aholaidasta v. 2011 kesältä 
Laskeskelinkin, että ehdittiin harrastamaan tätä meidän vahvuuslajia alle kaksi vuotta. Ensikokemukset Windy sai agilitystä Keski-Suomen Kennelkerhon agilitytreeneissä 5.5.2011 ja siitä eteenpäin ollaan harrasttu melko aktiivisesti. Ensimmäisiin kisoihin mentiin 25.3.2012 ja nyt 23.3.2013 oli viimeinen rata. Ensimmäiset möllit käytiin muistikuvani mukaan joskus 25.9.2011 tai sinnepäin, säätämistähän se oli, mutta ehkä me tässä vajaan kahden vuoden aikana ehdittiin aksan parissa jotain onnistunuttakin tehdä?
- Totta helvetissä, paljonkin. Windy on ollut upea tapaus aksakoiraksi, paljon helpompi kaltaiselleni köntykselle kuin Dacu aikoinaan. Me päästiinkin etenemään melko nopeasti, puolen vuoden kuluessa aloittamisesta treenattiin jo kisaryhmässä, eikä edes aloitettu pentuiässä, vasta kun tuo oli 1,2 vuotta. Windyn kanssa aksa tuntuu niin omalta lajilta, Cloudyn ja Rampan kanssa olen edelleen vähän hukassa, Windyn tunnen miltei täysin ja sen kanssa on helppoa, kun on oppinut tuntemaan myös sen, millainen se on kentällä. Sen kanssa mikään ei enää tullut uutena juttuna. Eikä ikinä tarvinnut pelätä, että se särkee ittensä tai varastaa lähdöstä. Ihanteellinen koira just mulle. Kyllä mun tulee vielä varmasti ikävä tuota omaa sähköjänistä, jonka kanssa koin ekat kisakokemukset ja luokkanousun ja tätä kirjoittaessakin tulee radalle jo ikävä. Ei ihan olisi toivonut, että Windynkin kanssa käy näin, mutta mennään nyt näillä korteilla, jotka meille on jaettu.

Rampan kanssa treenit on sujuneet kivasti, se on kyllä paljon nopeampi kuin Windy, mutta irtoaa huonommin ja tuuppaa varastamaan lähdöstä. Itselleni nuo on vielä vieraita juttuja, Windy on on aina ollut superirtoaja esteille ja pysynyt aina lähdössä. Olenkin Rampaa lähtöön palkkaillut ahkerasti, mutta tuntuu, että tässä on vielä paljon taistelua edessäpäin tuota hommaa koskien. Windyn kanssa tekeminen on kai muodostunut jo liian rutiiniksi, heti homma menee vaikeaksi, jos hihnan päässä ei olekaan tuo tuttu ja turvallinen, mihin itse olen tottunut. Etenkin kontaktien kanssa taistelu tuntuu vieraalta hommalta! Windylle en moisia ikinä opettanut, homma oli sillä selvä, ettäe este suoritetaan kokonaisuudessaan ja sillä selvä. Rampan ja Cloudyn kanssa toisin, on-off harjoittelut käynnissä ja ehkä allekirjoittaneen kestää vielä jonkin aikaa sisäistää se, että siellä kontaktilla huudetaan koiralle jotain muutakin kuin "Mene mene mene!" tai vastaavaa.

Meidän kullanarvoiset aksapokaalit ja sertiruusuke
Allaoleva video on kyllä aivan mahtava muisto meidän luokkanousukisoista Laukaasta ja sitä tulee varmaan tulevaisuudessa tapitettua paljonkin. Siinä teen itekin jatkuvasti virheitä, näkyvimpänä se, että valssaan koiran päälle 24/7, mutta se ei tuumaa mitään. Rampa tuossa kohtaa varmaan törmäisi meikäläiseen ja Cloudy juoksisi yli. Ehkei se oli kaunista katsottavaa, mutta itelleni muisto siitä, että meilläkin joskus sujui. Vaikka tie oli kivinen, niin sitä ei tarvitse muistella ainakaan pahalla!


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Liikaa asiaa

Jälleen tätä, että viikon sisään ehtii tapahtua aivan liikaa, jotta siihen saisi fiksun otsikon laitetuksi.

Aloitetaan vanhimmasta. Digin on pääasiassa voinut hyvin, pitkille lenkeille en ole viitsinyt sitä mukaan ottaa, suuri hyytymisen vaara ja olen muutenkin ollut sen kanssa varovaisempi. Pystyy liikkumaan ongelmitta, hyppää edelleen sohvalle nukkumaan, pompottelee portaat ylös mallikkaasti ja muutenkin vielä elämäniloinen, sen suhteen huolta ei ole. Toivottavasti kelit alkaa pian lämmetä ja lumet sulaa, paljon helpompi sen olisi liikkua, jos ei tarvitsisi liukastella jatkuvasti. Ihmeen elämäniloinen se on, kasvain ei tosin ole kipeä, mutta se haju...se on kuvottavaa. Pyllyä ollaan tosin pesty, mutta vanhamuori on tehnyt aika selväksi, ettei tykkää, että sinne ronkitaan. Pelkän hajun takia ei kuitenkaan olla koiraa piikille viemässä, ei tulisi mieleenkään. Hyvin se jaksoi narskutella luutakin ulkona, niillä hampailla mitkä jäljellä on.
Tilasin muuten Kennelrehulta taasen 5kg lohta, 5kg nautajauhelihaa, 5kg naudan mahaa, 5kg hepan luita ja 800g merilevää, joka haisee aika järkyttävälle, mutta nuohan sitä syö. Sisäelimiä kun en ottanut, niin pitää käydä ramppaamassa Musti&Mirrissä ostamassa Maukas-pötköjä niiden osalta sekä Digille jauhettua luuta, ettei tule kalsiumin puutosta.

Lauantain koe sitten. Se meni totaalisesti penkin alle, syitä siihen on varmasti monia, kuten se, että Cloudy löysi hallin reunamilta (häkkien takaa) sinne pudonneen namin, uusi ympäristö yms. whatever. Cloudy otti häiriötä kehän reunamilla vinkuvista koirista eikä se kyllä muutenkaan ollut liikkeellä parhaimmalla mahdollisella draivilla, kaukana siitä. Arton ruusunmarjateevinkit kyllä auttoi siinä määrin, ettei itseäni juuri koetilanteessa jännittänyt yhtään.
Seuraavanlaiset pisteet kerättiin:

Luoksepäästävyys 10
- Varmaa Cloudya, pidin aika itsestäänselvänä, että tämä jos mikä on liike, josta kymppi tulee.

Paikalla makaaminen 7
- Jouduin antamaan tuplakäskyn, selvästi kun hallissa kaikui niin koira kattoi vähän kysyvästi, että keneltä käsky tuli. Lähti myös muiden mukana paikkamakuun aikana vinkumiseen, maan haisteluun, vilkuiluun ja kaikkeen mitä maatessa voikin tehdä. Olin varma että nousee, mutta pysyihän se.

Seuraaminen kytkettynä 6
- Huonointa seuruuta tuolta ikinä, jos tulevaa ei lasketa. "Diipadaapa, löytyyköhän täältä lisää ruokaa?" "Aijaa, pitääkö tässä seuratakin?"

Seuraaminen taluttimetta 0
- Edellämainittujen lisäksi se riivatun maan haistelu ja makupalojen etsiminen kahta kauheampana! Loppuun saatiin onneksi hyvä suoritus, ilman sitä olisinkin varmaan jättänyt kokeen kesken...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
- Mahtavaa menoa, hyvää seuraamista, hieno pysähdys - mutta väärä liike. Jäi seisomaan.

Luoksetulo 7.5
- Lähti tulemaan hyvin, mutta loppua kohden hidasti eikä tullut ensimmäisestä käskystä sivulle. Itse kanssa vähän käännyin katsomaan missä koira tulee, josta myös rokotti.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8½
- Hienoa menoa oli, tosin Cloudy vähän valui käskyn jälkeen, mutta ainakin kuunteli.

Estehyppy 0
- Esteen haisteleminen oli kivempaa, ei siis hypännyt. Liikkeen jälkeen tuomari kehui, miten kuitenkin laitoin koiran hyppäämään esteen. :D

Kokonaisvaikutus 7
- Harjoitusta kuulemma lisää, mutta muuten tuomari kehui että ihan ilolla koira tekee. Me kyllä ei tosin omasta mielestä niin kovasti harjoitusta kaivata, mitä häiriötreeniä.

Yhteensä 89.5p eli ALO0.


Myöhemmin sitten kertomusta meidän aksakisoista - ja aksaurasta ylipäänsä...


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Dacu 7 vuotta!

Uskomattomalta se tuntuikin, mun toinen, pitkäaikaisin harrastuskoirani jo seitsemän. Vuoden päästä virallisesti vetsku? Jääks, ei aika ole voinut mennä niin nopeasti, ei ole voinut...

Muistan vieläkin, miten harrastin JAT:illa agilityä edesmenneen Daven kanssa. Davelta kuitenkin loppui mielenkiinto hommaan kun ikää alkoi tulla, joten äiti tokaisi "ota treeneihin Dacu". Siitä se lähti. Dacu oppi asioita hetkessä ja aloin treenaamaan sen kanssa. Muistan, miten treenattiin omassa pihassa tokoa ja äiti karjui, että pitäisi palkata sitä nopeammin. Tai sen, kun tehtiin eväsretkiä vähän minne sattui, Daculle oli aina mukana koirankeksejä ja Cesar-rasia. Tai kun oltiin näyttelyssä ja olin siitä superylpeä, kun sai sai H:n.

Ajat on siitä hieman muuttuneet, toisinaan kaipaankin "vanhoja aikoja" kun oli vain Dacu, eikä muita. Lenkkeiltiin yleensä kahdestaan ja treenattiinkin aina vaan kahdestaan. Nyt niitä on kolme plus yksi. Synttäripäivän kunniaksi poikkesinkin eilen rutiineista ja annoin Daculle ostamani Cesar-rasian. Gluteenittoman ruokavalion vuoksi koirankeksejä en antanut, broilerin sydämiä sen sijan. Jätkä oli vähän innoissaan jo kun vaan haistoi rasian, tai pikemminkin sen sisällön. Vaikka tuosta on jo vanha tullutkin, niin yksi asia on varmaa: Ruoka katoaa aina yhtä nopeasti kun se on tullutkin.

Onnea rakas <3

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Keksi otsikko..

Tekstille, joka käsittelee asioita laidasta laitaan. Eikä vain iloisia sellaisia.

Aloitetaan huonoimmasta. Digi alkoi viikon puolivälissä kävelemään lenkeillä oudosti, veti takapäätä alas ja myöskin yhtenä iltana se hyytyi lenkillä totaalisesti. Oltiin kävelty noin 15min ja oltiin päästy Viitaniemeen asti (meidän vakilenkki ollut iät ajat) ja siellä se sitten jömähti, käveli raskaasti ja hitaasti ja mietinkin, että pitääkö soittaa joku hakemaan se. Vartin sisällä se taas reipastui ja köpötteli tavalliseen tapaan edessäni ja oli täysillä mukana nuorempien riekkumisissa, ainakin fiiliksen pohjalta. Taas kolahti alitajuntaan, ettei se ole enää nuorukainen, vaikka kovasti yrittääkin.
Kuitenkin harjatessa Digin takapuolesta löytyi eilen illalla tulehduksen kaltainen alue, joka varmasti aiheutti Digin oudon kävelemisen, ollut varmasti kipeä. Klinikalta saatiin aika heti tälle päivälle ja siellähän sitten paljastui, että peräsuolessa on kasvain..

Tämä kevät on Digin juttu. Syöpä, kasvain ja lenkeillä hyytymiset eivät tarkoita muuta kuin sitä, että sen aika on vähissä. Suussa oleva syöpä voi uusiutua nopeasti, kasvain tulee olemaan varmasti kipeä, ellei se nyt jo ole. Todennäköisesti suussa oleva syöpä on jo uusiutumaan päin. Digillä on jäljellä ehkä enintään pari kuukautta, äidin mukaan voidaan jo puhua viikoistakin. Eikä tässä ole oikein mitään tehtävissäkäään, pitää ottaa kaikki irti näistä päivistä kun vielä voidaan, niitä ei tosiaankaan ole tarpeeksi.

Huomenna olisi Cloudyn kanssa tottisuran korkkaus, rehellisesti sanoen tämänhetkisen tilanteen huomioon ottaen ei fiilikset ole huipussaan, mutta mennään nyt silti. Keskiviikon joukkuetreenit sujui hyvin ja Arto sanoikin, että ei mitään hätää, kunhan saan oman pään pidettyä kasassa. Onneksi ei jouduta olemaan ensimmäisiä, sopivasti puolivälissä. Ehtii ehkä saamaan hieman makua siitä, millainen tuo ennestään itselleni tuntematon tuomari oikein on. Katja Rautiainen oli muistaakseni nimi.


Maanantaina lähdin tosiaan omien koirein kanssa JAT:in möllikisoihin. Cloudy mölliluokkaan, Windy 1.luokkaan ja konkareihin, kaikkiin uusinnat. Maaliskuun JatPailuissa oli teemana hyppy-putkirata ja kyseinen teema olikin kaikissa luokissa käytössä. Mölliradalla oli kuitenkin myös pituus, mikä harmitti, kun ei olla sitä kauheammin treenattu ja siinä vaiheessa syysäsin toiveet kunnon radasta kankkulan kaivoon. Rataantutustumisvaiheessa tein hirmuisesti valsseja, mutta kun mentiin radalle, niin Cloudysta kuoriutui oikea sähköjänis! Mitään valsseja en ehtinyt säätämään ja putkeenkin meni takaaleikkauksena oikein mallikkaasti, vaikka treenatessa oli antanut ymmärtää vähän muuta. Pituuedenkin hyppäsi kunnon vauhi päällä! Maalissa tajusin, että ei hittolainen, tehtiin nolla! Toisella radalla sitten säädettiin mm. Cloudy tuli putkesta takaisin, mutta olin ekan radan nollaan sikatyytyväinen, joten jälkimmäisen radan sössiminen ei haittaa, tosin tulihan niitä onnistuneita kohtia sieltäkin. Loppujen lopuksi oltiin sijalla 3, palkinnoksi ovikoriste ja suklaamuna.

Windyn kanssa 1.luokan rata meni hienosti, ei ollut vaikea, alun hieman kinkkistä kohtaa lukuunottamatta. Sieltä tuloksena kaksi nollaa, tosin meitä ei palkittu koska kisataan jo kakkosissa, mutta oltiin nopeimpia ko. luokassa. Konkarirata oli jo vaikeampi, mikä sekin meni ihan hyvin ja sieltäkin kaksi nollaa, mutta annoin Windyn tehdä turhan isot tiet (= aikaa hukkaan, ylimääräistä huutoa) joten tähän mun pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota, kun se osaa tehdä ne nätistikin, jos itse vaan muistaisin ohjatakin sitä.

JatPailujen tulokset (sieltä näkee meidän ajat, jos kiinnostaa)

Dacun kohdalla onkin sitten kehitystä tapahtunut, kävelin koirien kanssa keskiviikkona koulun jälkeen Tähteen ja punnitsin Dacun, 31.9kg! Puolen kilon pudotus! Hyvä kun en kiljunut, kaiken lihomisen ja tuskailun jälkeen vihdoinkin jotain positiivista! Olenkin jatkanut tuota ruoan punnitsemista ja ollaan joka päivä lenkkeilty paljon, etenkin kun ne saa olla irti, niin patistan Dacua liikkumaan enemmän, usein tuuppaisi vaan möllöttämään sitten, jos tuntia pidempää lenkkiä tehdään.

Ransun kanssa oltiin eilen taas kurssilla aksaamassa ja sujui hienosti! Rähisi tuplasti vähemmän kuin viimeksi, nytkin se oli vaan sellaista kokeilua, mutta heti hallissa kun tein selväksi, ettei niin tehdä, niin sehän alkoi ottamaan kontaktia jo itsekin. Mainio Rampa! Myös hallin pohjan haistelut olivat ainakin tältä erää historiaa, eikä se lähtenyt kesken kaiken juoksemaan toisten luokse yms. Aksan osalta sujui kanssa reenilöiset hyvin, onneksi saatiin tehdä myös itsenäisesti keppejä ja putkea, niin ei tarvinnut koko ajan seisoskella. Ransu tuuppaakin vaan räyhäämään ja hermostumaan vain silloin, kun sillä ei ole tekemistä. Tuolla kuitenkin odottamista on paljon ja silloin sille pitää aina keksiä tekemistä, että se malttaa. Rampalla on aivan uskomaton työmoottori, se teki intopinkeänä miten monta toistoa vaan, pääasia näytti olevan, että se sai tehdä.




sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Rakennekuvia kehiin

Pitihän se koirista rakenneposet ottaa, vaikka kukaan noista ei oikein edustavimmillaan ole. Onhan se kuitenkin kiva silmäillä, että miltä koira on missäkin vaiheessa näyttänyt, toivottavasti vuoden päästä tilanne olisi eri Dacun ja Windyn pallomahojen suhteen, itelleni on aivan sama, näyttääkö Cloudy luuviululta vai ei. Kevytrakenteinenhan se on.

2 vuotta
Cloudyn kanssa tokoilut sujuivat tänään aivan mielettömän hyvin! Oman pihan olen jättänyt treenikäytöstä pois miltei kokonaan, koin fiksumpana mennä treenaamaan mielummin tielle, joka on tosin autojen käytössä, mutta liikennettä suht. vähän. Pointtina se, että häiriötä tulisi lisää! Ohi kuitenkin menee ihmisiä, pyöräilijöitä, toisia koiria yms. Tietenkin menen koiran viereen tmv. etten anna sen vaan olla, ihan vaan senkin vuoksi, että jos joku sattuu koiria pelkäämään, niin en ole huonoa mainetta niittämässä eteenpäin. Dacu onkin ollut ainut, jolle ei ole ollut häiriötä tiellä treenaamisesta. Cloudy tuuppaa välillä jäämään tuojottelemaan jotain ja Windy vilkuilee ja jyrrää kaikelle epäilyttävälle. 

Melkein 7 vuotta
Dacu, kaikkien näyttisten äiti. Eihän se silmiä hivelevä näky ole, mutta lihavuus saa sen näyttämään paljon raskaammalta, mitä se todellisuudessa on. Kivahan siitä on saada kuvia muistona, mutta kuten äiti tokaisikin, parempiakin muistoja on olemassa. Toivottavasti ensi vuonna voisin laittaa tänne näytille kuvan normaalipainoisesta Dacusta! Itselleni on yhdentekevää, miltä tuo näyttää, kunhan painoa vaan saisi alemmas.

3 vuotta
Windyssä ei ole ryhtiä, eikä kuvassa laatua. Windyn kanssa olisi kiva harjoitella tuota esiintymistä enemmänkin, vaikka mätsäreitäkin ajatellen, kun Windyä ajattelin kuitenkin kuljettaa tänä vuonna mätsäreissä enemmän mukana (arastelua pois) niin olisihan se järkevää, että osattaisiin esiintyäkin edes jollain tapaa. Eipä aleta siitä kuitenkaan itsellemme elämäntehtävää tekemään, vakavasti otettava harrastus kun tuo mätsäröinti ei kuitenkaan ole ja pääasiassa mennäänkin hakemaan sinne ihmiskontakteja ja että tuomarin kopelointi sujuisi moitteetta.


Windyn kanssa koiratanssitreeit meni viime perjantaina melkoisesti penkin alle. Alkuun tehtiin kaikenlaista lämmittelyharjoittelua, miten koira kestää ohjaajan liikettä sekä muuta häiriötä, Helin mukaan häiriöharjoitukset oli tehty ihan meitä ajatellen, Windy on on millainen se on. Hyödyksihän ne oli, sitä en voi kieltää. Tuli vaan irroiteltua oikein kunnolla, että kun oli aika treenata ohjelma läpi, niin siinä vaiheessa koira oli laiska. Minkäänlaisesta irtoamisesta (peruuttaminen, takajaloilla kävely, vadille meno) ei ollut tietoakaan, eikä asiaa kyllä auttanut pätkän vertaa, että unohdin ohjelman vadilta tulon jälkeen. Kyllä, unohdin, vaikka tätä samaa ollaan jauhettu viime syyskuusta lähtien. Eikä ollut kuin about parin viikon tauko. Tiina meille kuvasikin meidän suorituksen, mikä on jälkikäteen karseaa katsottavaa, vaikka totta puhuen en mitään hienoa odottanutkaan. En sitä tänne kehtaa laittaa, ellei sitten satuta tekemään onnistueita treeejä ja laittaisin "ennen - jälkeen" videot. Se on muutenkin treeneissä hirmuisen vaivautunut. Etekin alussa, kun sen pitäisi kiertää minua ympäri, kotona se ehtii tehdä sen 3-4 kertaa, treeneissä vain kerran ja senkin niukasti. Ilmeisesti häiriö onkin sille isompi juttu kuin luulin. Tästä syystä myös kehänkäyttö menee perseelleen. Anyway, pakko varmaan keskittyä yksinomaan tähän ja sitten kesällä, kun kisat on ohi niin keskitytään enemmän siihen tokopuoleen. Ennen kisoja haluan ohjelman kokonaan kuntoon!

Järven jäällä
Kävin eilen hallilla Windyn ja Cloudyn kanssa aksaamassa ja sain Ransunkin Iidalta. Kolmen koiran kanssa ei ainakaan tekemisen puutetta tule! Tein jokaisen koiran kanssa vuorotellen, sain äidin mukaan hallille, joten oli helppoa, kun pystyi tarjoamaan koiran äidille jäähdyteltäväksi ja ottaa samantien seuraavan, kun äiti käveli niiden kanssa ulkona. 

Ransun kanssa tehtiin perusjuttuja, namikupille irtoamista ja kontakteja, joita opetellaan on-off - tyyliin, Ransu tajusi homman yllättävän nopeasti, joten veikkaisin, että entinen ohjaaja on opettanut niitä samaan tapaan. Tehtiin A:ta ja puomia, keinua ei olla menty ollenkaan, joten en viitsinyt sitä vielä yksin tehdä. Hyvin Ransu toimi, tosin lelulla palkatessa se lähti vetämään rallia ympäri kenttää, eikä sitä hupsua saanut edes kiinni! Ei siinä onneksi kyllä mitään haittaa ole, kun Ransu ei kenellekään mitään tee, vaikka joku tielle osuisikin. Se on vaan niin onnellinen lelustaan.

Windyn kanssa tehtiin rataa, jonka äiti meille ehti jossain välissä suunnittelemaan. Hyvin se sisälti haastavempiakin kohtia ja tuntui tosiaan, että oppi taas itsekin ohjaamaan tuota koiraa paremmin, vaikka yleensä treenien jälkeen tuollaista tunnetta harvemmin tulee. Kepit myös sujui mallikkaasti, puomin kontaktit samaten. Ei mitään ongelmaa, kepeillekin meno oikeaoppisesti onnistui vauhdista, kun tehtiin hyppy-putki-kepit-yhdistelmää. Putkesta oli suoraan meno kepeille, mutta hyvin tuo pieni sen hiffasi. On keppien kanssa kyllä sen verran kauan taisteltukin, että minun puolestani ne kamppailut saavat olla tässä!

Cloudyn kanssa tehtiin kontakteja ja ohjauskuvioita putken, muurin ja hyppyjen kanssa. Pussikin oli mukana välillä. Esteillä itsessään ei ollut ongelmaa, puomin ja A:n kontaktit sujuivat mallikkaasti, tosin muutamaan otteeseen Cloudy tuli kontaktilta pois, kun lähdin itse kävelemään, mutta hyvin nopeasti tuli penskalle selväksi, että siellä pysytään niin kauan, kunnes vapautuskäsky tulee. Tuo on saanut jo puomillekin hieman lisää vauhtia, vaikken itse ole mitään tehnyt. Selvästi alkaa olemaan jo estevarmuutta enemmän. Huomenna on möllikisoissa putki-hyppyrata, jonne me ehdottomasti mennään ja Windy varmaankin 1.luokkaan tai/ja konkareihin. 

Cloudyn maahameno-ongelma on toistaiseksi ratkennut! Tiedä johtuuko se liikkeen aktiivisesta treenaamisesta, ollaan sitä nimittäin hinkattu ja hankattu enemmän kuin tarpeeksi. Tänään kun treenailtiin niin päätin taas kokeilla, valmistauduin jo antamaan tuplakäskyn, että varmana menee, mutta perhana, sehän meni! Annoin heti tuplapalkan. Otettiin vielä toisto ja treenit oli siinä. Illalla vielä treenailtiin ja kokeilin samaa liikettä uudelleen, edelleen heti ekasta käskystä! Jos sama meno jatkuu, niin sitten on yksi murhe vähemmän  ensi viikon koetta ajatellen. Ninjan kanssa jo pähkäiltiinkin, että sehän on jo ensi viikolla..

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kevät tuo mukanaan...

...iloa ja murhetta kauniiden kelien lisäksi.

Viimeisimmästä postauksesta on kulunut parisen viiikkoa, sen aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Aloitetaan ensin iloisista uutisista.

Riparilla ollessani silmäterälle tuli täyteen 2 vuotta. Porukat sille jotain syömisiä ostikin, itse päätin juhlistaa Cloudyn synttäreitä Windyn kanssa samanaikaisesti. Windyllä oli suuri päivä puolestaan eilen, kun 3 vuotta tuli mittariin. Pikainen kakku tuli pyöräytettyä (sis. broilerjauhelihaa, sika-nautajauhelihaa, lohta, kalkkunaa, juustoa & kanafileetä) ja siinä onkin syömistä parille päivälle.

Vähän pursuaa yli...
Eilen olin tosiaan Ransun kanssa aksaamassa Taitavilla Tassuilla. En muista ollenkaan, olenko täällä Ransusta maininnut, mutta se on lainakoirani aksassa. Medikorkuinen seropiuros, tosi mukava tapaus. Mentiin jatko1 - kurssille, jonne Iida (Ransun omistaja) oli Ransun ilmoittanut. Kyseinen kurssi kestää kymmenen kertaa ja on aina to-iltaisin, tietenkin ajattelin kanssa välillä treenata sen kanssa JAT:in hallissa silloin, kun menen treenaamaan itsenäisesti. Taitavien Tassujen hallissa on hiekkapohja, joka on täynnä hajuja, josta syystä Ransu ei malttanut kunnolla keskittyä. JAT:illa se ei haistellut maata ollenkaan, tuolla tuon tuosta. Kyllä me saatiin aksattuakin, tehtiin ensin kolmella hypyllä valssiharjoitus ja sen jälkeen kahdella putkella takaaleikkausharjoitus. Ihan kivasti kuitenkin meni siihen nähden, etten Ransun kanssa ole montaakaan kertaa vielä treenannut. Ajattelinkin ottaa sen lauantaina hallille, kun olen joka tapauksessa menossa treenaamaan omien koirien kanssa.

Cloudyn kanssa oltiin myös pitkästä aikaa SM-tokotreeneissä. Keli oli aivan järkyttävä, lumipyryä ja tuulta jatkuvasti. Käveltiin Ninjan ja Kertun kanssa treeneihin - ja takaisin, joten keli ei aivan yllärinä tullut. Otettiin jokainen liike kertaalleen, paikkamakuuta otettiin kaksi kertaa, lyhyissä pätkissä. Olosuhteet huomioon ottaen treenit meni ihan kivasti, seuruu sujui hyvin, vaikkei noin pitkää seuruuta olla tehty tänä vuonna vielä ollenkaan. Tiedä sitten johtuiko kelistä, mutta muissa liikkeissä (paikkis, luoksari) Cloudy nousi paikoiltaan. Luoksarissa onneksi vain kerran, mutta paikkiksessa useammin. Tuskin sillä kylmä oli, taisi vain viima ottaa päähän. Artokin kyllä sanoi, että ihan tarpeeksi hyvin meni, mutta parantamisen varaa oli. Ensi viikolla tehdään kunnon paikkamakuu, olosuhteista viis!


Dacu on myös mennyt hieman parempaan suuntaan. Sen viimeisen kylkiluun ja takajalan välissä tuntuu selvästi syventymä ja ellen kuvittele omiani, niin sellainen syventymä myös näkyy! Edelleen sillä on mahan alla löysää, mutta olen suunnattoman iloinen, että alkaa syntyä tulosta ja koiraa saa muotoa! Paino ei puolestaan (viikko sitten punnittuna) ollut lähtenyt mihinkään suuntaan. En tosin tohdi enää tuosta 100g annoksesta määrä laskeakaan, ellei tule erikseen sellaisia päiviä, jolloin kulutus ei vastaa syöntiä. Jumit siltä oli lähteneet hierojalla jo vähän parempaan suuntaan. Nyt keskitytään ravilenkkeihin ja venyttelyyn, mutta viimeistään ensi kuulle hierojaa tai fyssaria kaavailen sille.

2 -vuotias <3
Cloudyn ja Windyn polvet ovat jo tulleet näkyville KoiraNettiin, molemmille tulokseksi 0/0. Marjatta tosin sanoikin, että tuollaiset tulokset odotettavissa. Sähköpostiin tuli myös viestiä, mukavaa sellaista, koskien TGA-testiä. Cloudy on TGA:negatiivinen, eli kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole.

Sitten ikäviin uutisiin. Digin ikenestä otetusta näytepalasta kävi ilmi, että sillä on suussa syöpä. Kyse ei ole siis vain ienlaajentumasta. Syöpä on kaiken kukkuraksi vieläpä pahalaatuinen ja hyvin todennäköisesti uusiutuvaa sorttia, Digin ienlaajentuma oli ehtinyt kasvaa kahdessa viikossa jo paljon, joten odotettavissa on, että se leviää jälleen ja on pesiytynyt luustoon asti (hampaissa). Tämä puolestaan on karu totuus sille, että todennäköisimmin tänä vuonna lauma vähenee yhdellä jäsenellä...
Pitää vain ottaa kaikki ilo irti näistä jokaisesta päivästä, kun se vielä on täällä. Ulkoisesti tuo on sama vanha itsensä, on pirteä ja mölyää tuon tuosta. Silti ei vaan voi olla ajattelematta, että kohta täältä puuttuu se joukon vanhin ja viisain, koira joka on käytännössä ollut täällä läpi oman elämäni...