keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Koiranomistajan vuoristorataa

Tiedä tässä enää mitä pitäisi ajatella, mihin pitäisi panostaa tai mitä pitäisi tehdä - vai pitäisikö olla tekemättä yhtään mitään.

Windyn paukkuarkuus ei ole hellittänyt pätkän vertaa ja yhtenä iltana tehtiin viimeinen noteeraus sen suhteen. Oltiin Harjulla (Jykylän alueella tietävät mitä paikkaa tarkoitan) lenkkeilemässä ja koirat oli tavaomaiseen tapaan vapaana. Yhtäkkiä Windy pätkän vertaa varoittamatta lähti takaisin tulosuuntaan. Mitkään pillinvihellykset, karjaisut tai paikkiskäskyt eivät sitä pysäyttäneet, turhaa oli edes yrittää, näki siitä selvästi, että paniikissa oli. Siitä vaan samantien koiran perään ja Cloudyn ja Dacun kanssa. Juostiin noin kilometrin matka kotiovelle asti koiran perässä.
Onnea oli onneksi matkassa. Luojan kiitos ei ollut liikennettä, tuo eläin juoksi aivan autotielläkin eikä noin pientä koiraa autoilijat huomaa, vaikka sillä olikin päällä heijastinliivit & heijastinvaljaat + vilkkuvalo. Toinen onni oli, ettei Digi ollut mukana. Vanhuksen kanssa täysiä juokseminen ei olisi onnistunut millään, joten en tiedä edes mitä olisin tehnyt, jos Digi olisi ollut mukana. Sitonut puuhun siksi ajaksi, että saan Windyn kiinni? Antaa vaan kävellä perässä? Pakottaa juoksemaan? Whatever, en tahdo edes miettiä moista.

Nyt ollaan viime päivinä lenkkeilty lähinnä jäällä, koirat tykkää juoksennella vapaana ja siellä on muutenkin helppoa antaa niiden mennä vapaammin, kun metsässä saa aina varoa, että kulman takaa hyökkää joku mamman mussukka moikkaamaan yms. mutta jäällä näkee kaiken. Windy on tosin ollut liinassa koko ajan. Kävi jo mielessä sellainen, että sitoisi Windyn liinan Dacuun, kun Daculla se luoksari on aika tavalla satavarma, vaikkei koirista koskaan tiedäkään. Toistaiseksi olen idean haudannut, kun saattaisi käytännössä aiheuttaa...harmeja ehkä?

Artolta vielä ajattelin neuvoa kysyä Windyn tilanteeseen. Arto on siis tosiaan tokokouluttajani ja toistaiseksi ainoa ihminen, jonka ohjeilla ollaan tokossa edistytty Windynkin kanssa. Tokon SM-joukkuekisaa varten ohjatut treenit (jotka tosiaan ovat Arton pitämiä) alkavat ensi kuussa, joten silloin saan ehkä kultaisia neuvoja. Kentällä en todellakaan uskalla sitä vapaana pitää, junarata vieressä...

Digillä alkaa vanhuus tehdä tuloaan, kuulo on muorilla heikentynyt ja selkeästi lenkeillä kiipeily ja liukkaiden portaiden käveleminen tuottavat jo hankaluuksia. Sääli nähdä koira noin vanhenevan silmissä, vaikka tuleehan sille muutaman kuukauden päästä ikää jo 13v mittariin. Toivottavasti kuulo pysyy kutakuinkin ruodussa, ettei tarvitse sitäkin kohta alkaa liinassa pitämään. Digin edesmennyt emä Daja (joka oli äitini koira) kuuroutui kokonaan samassa iässä, mutta mutsi oli sille jo ehtinyt suuren osan käskyistä opettaa pelkällä käsimerkillä. Pitäneekin kysästä, että miten se sitä oikein vapaana uskalti pitää, jos kuuloa ei enää ollut edes tallella. Näkö on sentään pysynyt kiitettävästi tallella, onneksi.

Itselläni on muuten ensi sunnuntaina (13.pvä) hierontaluento, jonne mutsi sai varattua mulle koirapaikan jo etukäteen. Ensin ajattelin mennä Windyn kanssa, mutta taidankin ottaa Cloudyn, kerran Windyllä on heti seuraavana päivänä jo ammattilaisen taitama hierontakerta.


2 kommenttia:

  1. Tuo paukkuarkuus on kyllä todella inhottava ja vaikea juttu, tsemppiä sen ratkomiseen! Samalle luennolle muuten tulossa sunnuntaina, joskin ilman koiraa kun vähän myöhässä tuli ilmoittauduttua...

    VastaaPoista
  2. Joo, kovasti yritän itekin uskoa siihen, että uskaltais jonain päivänä vielä luottaa tuohon, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Ei sillä että kaikki olisi jo menetetty, kyllä me ainakin yritetään!

    Ai säkin tulet sinne! Mulla nyt tuo koirapaikka meni ehkä vähän epäreilusti, kun K-S kennelkerhon risteilyllä tuli tuo asia puheeksi (että järkättäisiin luento) niin mutsi mulle varasi heti koirapaikan, ennen kuin koko luentoa oltiin ehditty sen enempää suunnitella...ite olen sen verran hidas kaikessa, että varmasti olisin jäänyt ilman koirapaikkaa, jos olisin itse asiaa hoitanut..

    VastaaPoista