maanantai 30. joulukuuta 2013

Mitä ensi vuodelle?

Tavoitteiden tekeminen on niin kivaa, tai pikemminkin se fiilis joulukuussa, kun saa yliviivata kaiken, mitä ollaan saatu aikaiseksi. Siksi tavoitteet myös ensi vuotta varten!
Koirakavereiden tapaaminen on tänä vuonna jäänyt melko vähäiseksi, vaikka viime vuonna lupasin itselleni, että asiaan tulee muutos. Muutamia koiratuttuja ollaan nähty, onneksi Tua on jaksanut pyytää meitä aktiivisesti lenkille! Tähän kaverikuvia tältä vuodelta muistuttamaan siitä, että ensi vuonna frendejä pitää nähdä!

Dacu
- Saada ratkaisu vikaan ja parantua
- Käydä hoidossa säännöllisesti
- Pudottaa painoa samaan tapaan kuin tähänkin asti.
- Nauttia elämästä


D saa ottaa ensi vuoden rennosti, tärkeintä on saada koira kuntoon. Mikäli niin käy, niin innostutaan ehkä jotain tekemään, mutta Dee trueaktiivinenbordercllie on pärjännyt uimisella ja aivotyöskentelyllä loistavasti tämänkin vuoden, joten sillä linjalla jatketaan.

Windy
- TK2
- Voittajaluokan starttaus
- Muutamat koiratanssikisat, ehkä yksi KUMA?
- Muutamia uusia temppuja/liikkeitä
- Jos ne näyttelyjutut nyt! (Kehäesiintyminen kuntoon & pari mätsäriä)
- Nuorten SM-kisat?

Vinskin vuosi ilman aksaa on varsin tokopainotteinen, muutamat koiratanssit käydään HTM:ssä/freestylessä ja yksi kuma olisi kiva. Tiedä sitten, mennäänkö freestylessä avoimeen vai haetaanko vielä kisakokemusta alosta, todennäköisesti jälkimmäinen. Tokottamisen lisäksi mulla on mielessä muutamia positioita/liikkeitä, joita voitais ensi vuonna Wintun kanssa opetella.

Cloudy
- Pennut
- BH-koe loppuvuodesta
- Pari näyttelyä
- Avoluokan korkkaus
- Pari koiratanssikisaa


Mahdolliset pennut vie sen verran ison lohkon meidän harrastuksista, joten ei aseteta mitään suuria tavoitteita. Näyttelyitä tulee olemaan vähintään yksi, kun olen sen jo ehtinyt ilmoittaa (JKL KV) ja arvon vielä, ilmoitanko sen koulutusnäyttelyyn vaiko en. Agia treenataan ainakin alkuvuodesta, loppuvuosi menee sitten pennuista toipuessa. Pennut on se tärkein tavoite, tai pikemminkin se, että koira on terve ja kaikki sujuu hyvin!


Uusi tulokas

Suurimmalle osalle ei tule yllätyksenä, että tänne kotiutuu helmikuussa penska Tanskasta. Tämä jo syntynyt kakara on ajatuksissa joka päivä, joten kyllä on tullut vähän pohdittua sitäkin, mitä ensi vuonna tehdään!

- Ahkera sosiaalistaminen kaikkiin mahdollisiin asioihin
- Perustottelevaisuuden (kontakti, luoksetulo jne.) harjoittelemista
- Uimaan! (D, C ja W varmasti opettaa, ei mulle vastuusta tästä!)
- Muutama pentunäyttely + maailmanvoittaja elokuussa
- Koirakavereiden tapaamista

Siinä pääpiirteissään, uinti on ehdottoman tärkeä seikka, kun on tästä laumasta kyse! Ahkera sosiaalistaminen on kaiken A ja O, treenaamaan ei ole kiirettä, mutta perusjuttuja aletaan harjoittelemaan jo alusta asti ja edetään pennun tahdilla, kiire ei ole. Tuntuu uskomattomalta, että pian meidän laumaan kuuluu neljäs jäsen!


Uudenvuodenlupaus vois olla vaikka se, etten latais kuvia enää suoraan tänne, koska laatu on täysi kymppi.

lauantai 28. joulukuuta 2013

"Eiks se ole kuitenkin ihan hyvä saldo yhdelle vuodelle?"

Saijan sanoja lainatakseni, katsausta meidän vuoteen 2013.

Alkuvuosi oli takkuilevaa. Kisat tai kokeet eivät ottaneet sujuakseen Windyn luustokuvien johdosta sanottiin heipat meidän parhaalle harrastukselle, Dacuun ei hoitaminen purenut ja takapään pompotteluun ei selvinnyt syytä.
Mutta ennen kaikkea, me jouduttiin hyvästelemään pitkäaikainen laumanjäsen ja Dacun emä, Digi. Alkuvuosi oli suurilta osin Digin sairastelua, leikkauksia toistensa perään sekä lukuisia käyntejä klinikoilla. Tämä kaikki sai kuitenkin päätöksen ja viimeistään siinä vaiheessa tuli mietittyä, että hienosti voi elämä potkia päähän.



Kesää kohden kaikki alkoi sujua, koiranomistajan hyvä omatunto oli se, kun koirien ei tarvinnut lenkkeillä hihnassa ja ne pääsivät joka päivä uimaan. Kuumina päivinä mentiin järvelle autolla, uitiin siellä ja palattiin autokyydillä takaisin. Kesällä tehtiin monta kivaa reissua näyttelyiden tai kisojen perässä ja me saatiin vuoden ensimmäiset kunnon tulokset aikaiseksi. Tuntui oudolta, että lauma koostui vain kolmesta koirasta, niin ei ollut koskaan. Voin kuitenkin vain todeta, että laatu korvaa määrän.

Alkuvuodesta minulle tarjottiin ohjattavaksi sekarotuista urosta ja otin tarjouksen vastaan. Tuntuu uskomattomalta, että pian ollaan aksattu Ransun kanssa kokonainen vuosi. Lähtökohtana oli, että Ransu osasi muutaman esteen sarjoja, joskin epävarmasti. Lähdöissä se ei pysynyt ja kontakteja sille ei oltu opetettu. Noin kerran viikossa-treenitahdilla tulos on nyt se, että kyetään menemään ratoja, kontaktit sujuvat melko hyvin ilman namikuppia ja mikä parasta, lähtotilanteissa ei ole mitää ongelmaa. Ransu on mahtava koira muutenkin, sille oli ensimmäisestä kerrasta lähtien ok, että olen sen ohjaaja, eikä se kysellyt mitään. Tuollainen pippuriluontoinen koira onkin ollut mahtava Cloudyn, vähemmän pippuriluonteisen aksaajan rinnalla. Ransulla on myös superkiva omistaja, joka jaksaa tuoda sitä treenaamaan kanssani ties minne. Päästiin kerran käymään möllikisoissakin harjoittelemassa kisatilannetta ja ensi vuonna saan aksata Ransun kanssa jälleen.

Tällä uintitaidolla Cloudy pääsi Eurasier-uutisten 2/13 kansikuvatytöksi!

Kurkistetaan viime vuonna asettamiani tavoitteita tälle vuodelle. mitä ollaan tehty tai jätetty tekemättä?


Windy
- Agilityssä nousu 3.luokkaan + tuloksia sieltä. (Hyllyjä tai nollia, aivan sama, kunhan saadaan kisakokemusta.)
- Uudelleen koiratanssikisoihin + ehkä nousu avoimeen?
- Tokokisoihin loppuvuodesta.
- Mätsäreitä
- Kaverien handlattavana
- LAIHDUTUSKUURI
- Muutamia uusia temppuja/liikkeitä.
- Opetellaan itsekin jonkinlaista kehäesiintymistä?
- Terveystarkit
- Muutamia aksan epäkohtia, mm. kepit kuntoon ja tiet pienemmiksi

Vinski oli lauman ahkerin uimari, etsi tunnollisesti kaikki kepit ja murisi tyytyväisenä keppiensä kanssa

Ei me sitten jaksettukaan noita näyttelyjuttuja pahemmin harjoitella, muutamassa mätsärissä käytiin kyllä pyörähtämässä ja hakemassa pari kivaa nauhanpätkää. Aksajutut jäivät kokonaan kuvioista pois, joten siihen liittyvät tavoitteet yliviivattu ymmärrettävästi. Mutta Vinskistä tuli mitä parhain tokotti! Koulari tarttui mukaan jo alkusyksystä ja itse menin yli vuoden tauon jälkeen hakemaan sen kanssa avosta läheltä piti-ykkösen. Wintu osoitti koiratanssin puolella pätevyyttä HTM:ssä ja freestylestä haettiin vihdoin se menolippu avoimeen. Painoakin tippunut alas tähän mennessä 1,3kg. Terveystarkit eivät olleet toivotunmukaiset, mutta pieni shetlantilainen on kuitenkin sen suhteen terve, ettei ykkösen kyynärä haittaa sen elämää mitenkään. Tehtiin kuitenkin seuruun suhteen läpimurto, kolme vuotta ollaan tehty sen eteen töitä veren, hien ja kyynelien kera, joten oli erittäin palkitsevaa saada ysi avoluokan seuruupätkästä!


Cloudy
- Tokokisoihin -> TK1?
- Noudon opettelua
- Pari näyttelyä -> FIN MVA?
- Ulkomaille, Tallinna Winner?
- Aksan treenailua + möllejä
- Terveystarkit
- Pentusuunnitelmia? (Riippuu täysin siitä, onko koira terve.)
- Tutuille handlattavaksi.
- Koiratanssin alkeiskurssille.
- Jäljen kokeilua?- Uusien liikkeiden & temppujen opetteulua, ehkä omaa koiratanssikoreografiaa?


Valorinteen tokokoe (C) Tiina H
Wuhuu, mehän tehtiin kaikki paitsi jälki! (Tai noh, onhan siihenkin vielä muutama päivä aikaa lumettomassa metsässä..) Koira oli syksyn juoksujen koittaessa (jo ennestään) sen verran hoikassa kunnossa, ettei astuttaminen tuntunut miellyttävältä ajatukselta silloisena ajankohtana, joten ensi vuodelle meneepi. Muutenkin oltiin päästy niin hyvään kisarutiiniin, ettei tehnyt ihan heti mieli sitäkään katkaista, jos rehellisiä ollaan. Noutoa ollaan kyllä opeteltu, mutta ollaan aika tavalla lähtötilanteessa sen kanssa. ikuisuusongelma. Cloudy oli kuitenkin pätevä tokotti, kymmenes koe oli koularin arvoinen ja päästiin SM-joukkueeseenkin mukaan. Terveystarkit olivat luuston osalta täysin priimaa, silmissä näkyi muutamia ylimääräisiä ripsiä, jotka eivät ole vaivanneet koiraa mitenkään ikinä. Koiratanssin alkeiskurssilla käytiin, opeteltiin muutamia uusia liikkeitä sekä pari positiota. Näyttelyreissut on reissuista parhaimpia, Tallinan, Oulun ja Helsingin matkat ovat tuoreessa muistissa vieläkin. Cloudysta tuli valioluokkalainen ja tämän vuoden saldo on kolme titteliä (TLNW-13, EE MVA & FI MVA) joten ei hullummin. Cloudy kävi ensimmäistä kertaa JH-lainassa Aadalla Oulussa, joten sekin tavoite taavutettiin nippa nappa. Muutamat aksamöllit käytiin ja lopetettiin vuosi tekemällä treeneissä 17 esteen rata aikaan 29s risoineen, joten se on vain kisatuloksia vaille agilityvalio...!

Dacu
-
- Tokoilua

- Koiratanssia, oma koreografia -> ehkä kisoihin?
- Normaalipainoon pääseminen
- Uusien liikkeiden ja temppujen opettelua



Dacu harmittaa kovasti, kropan ongelmat ovat olleet esteenä oikeastaan kaikelle. Oikein mitään ei olla viitsitty tehdä, mainitaan, että Dacu oppi kiertämään osoittamani esineen sekä laittamaan pään lattiaa vasten. Wou, siinä meidän uudet temput. Ollaan käyty hierojalla, fyssarilla, osteopatiassa sekä kranio-sakraaliterapiassa, kaikista saatiin eri diagnoosit siihen, että missä on vika. Hoitoa kuitenkin jatketaan, päästään osteopatiaan taas 10.1. Ensi vuonna olisi ihanaa nähdä Dacun laukkaavan normaalisti, siihen tähdätään! 

tiistai 24. joulukuuta 2013

Liebster + messarin ostokset


Saatiin Ilonalta Liebster-palkinto, joten laitetaas se eteenpäin.





Liebster tarkoittaa rakastettu, rakkain tai suosikki. Liebster-palkinnon avulla on tarkoitus
saada huomiota myös niille blogeille joilla on alle 200-lukijaa. Kun teet Liebster-blog postausta, muista kertoa mitä itse Liebster tarkoittaa ja tietenkin ohjeet, jotka olen tuohon alemmas laittanut.


Ohjeet
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi (joilla on alle 200 lukiaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidön blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin.

1. Kiitos Ilona!
2. Valitsenpas seuraavat:

Kertun kujeita
So damn Magical
Taivaanrannanmaalari
Dog´s life
Tassunjälkiä sydämmessä

_______________________________________________________________________
Lykkään tähän loppuun vielä kämäisen videon meidän messarihankinnoista, koettakaa kestää.





sunnuntai 22. joulukuuta 2013

ERI:n-omainen reissu

Kirjaimellisesti!

Nyt pääsee vasta kirjoittelemaan messarikuulumiset, viikon myöhässä! Viimeisimmät pari viikkoa ovat olleet melkoista hässäkkää koulun osalta, päivät ovat koostuneet lähinnä lukemisesta ja koirien lenkityksestä. Tämä ei ole mikään seliseli, vaan on ollut ihan oikeasti kiire. Viime keskiviikkona avasin maantiedon kirjan tarkoituksena lukea ½ tuntia, kelloa katsoin seuraavan kerran kellon ollessa lähempänä kahdeksaa. Jäi sitten Ceen kanssa treenit välistä, enkä tietty ilmoittanut, etten tule paikalle, koska tarkoitus oli tosiaan mennä. Voihan nolous. Mutta nyt saa huokaista, koska (tällä kertaa ihan oikeasti) ansaittu loma!

Palataan vielä viime viikkoon. Lähtöpäivää edeltävänä päivänä, keskiviikkona matkasuunnitelmat muuttuivat hieman. Kyytiimme lähtisi Niina & Lumi eikä mentäisikään yöksi kerrostalokämppään, vaan yhteen omakotitaloon Niinan ja Lumen kanssa. Kyllä kelpasi! Torstaina siis lähdettiin puoli kolmen aikoihin kohti Helsinkiä hyvässä seurassa.

(C) Jukka Pätynen Koirakuvat.fi

Helsingissä vasta tajusin, että meidän KT-numerot/kulkuluvat mitkälie olivat jääneet tulematta, muuton myllerryksessä varmaan mennyt postit sekaisin, mutta perille eivät olleet löytäneet. Sovittiin sitten Ritvan kanssa, että haen ne häneltä puoli kahdeksalta sunnuntaiaamuna, mikä tiesi aikaista herätystä.

Perjantain Helsinki Winner oli ehkä rennoin päivä. Eukkuja oli paikalla joka päivä noin kolmekymmentä, perjantaina ne tuntuivat kuitenkin kuluvan melko nopsaan. Tuttuun tapaan äippä esitti jälleen Cloudyn, kehän laidalla jännittäminen on paljon kivempaa, kuin kehässä hermoilu.
Tuomarina meillä oli perjantaina Hans Lehtinen, joka vaikutti mukavalta tuomarilta. Käsitteli koiria hyvin ja tuntui arvosteluissaan ottavan myös luonteen huomioon.

"Hieman kevyt rakenteinen kaunis raaminen narttu. Pää saisi olla voimakkaampi. Hyvä ilme. Kaunis kaula. Tasainen ylälinja. Sopiva luusto. Hieman korkea kinner. Ei täydessä karvassa."VAL ERI

 Loppupäivän sai pyhittää kokonaan shoppailulle! Suunnattiin heti ensimmäisenä HHC:n kojulle, josta lähti mukaan ensi vuoden treeninamit 75€ hintaan. Ostoksista voisin tosin tehdä erikseen oman postauksensa, koska niitä tuli taas tehtyä ihan kiitettävästi!

Lauantaina eurasierit kestivät lähemmäs kaksi tuntia. Tarkoitus oli kuvata, mutta kamera ei suostunut yhteystyöhön, josta suuttuneena en sitten kuvannut ollenkaan. Onneksi Aada ja Aniline tulivat eukkukehälle juttelemaan, oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa!

"Hyvän kokoinen, reippaasti esiintyvä narttu. Hyvät pään oikeat mittasuhteet. Hyvät kulmaukset. Oikea-asentoinen häntä. Tänään hieman lyhyt turkki. Terveet liikkeet."VAL ERI

Eukkukehältä piti tehdä ryntäys suoraan alakertaan, jossa Niina ja Lumi olivat kehässä. Sen jälkeen piti vielä kiertää kaikki kojut vähintään kertaalleen läpi. Lauantain tavoite oli saada ostokset siihen malliin, ettei sunnuntaina olisi tarvinnut kiertää kojuja ollenkaan - turha toivo.

Sunnuntai oli juuri sellainen päivä, kun olin ajatellutkin. Päästiin sisälle, jonka jälkeen kävin hakemassa Ritvalta numerot (jotka olivat olemassa sitä varten, että päästäisiin sisälle..) Kuitenkin, koiratanssit olivat noin 10 minuuttia myöhässä, mikä oli Cloudyn kehän kannalta huono homma. Kävin molempien koirien kanssa lämmittelemässä kehässä ja se olikin paljon pienempi kuin muistin! Ceen kanssa ei pitänyt lämmitellä ollenkaan, mutta halusin nähdä, mitä mieltä se on screenistä - ei tuumannut mitään - hyvä. Kuulutukset eivät kuuluneet kunnolla sinne taakse, jossa me kisaajat oltiin. Jossain vaiheessa tultiinkin sanomaan, että siellä jo kerrotaan infoa Cloudysta, tuli siis melkoinen äkkilähtö kehään!

Lyhyesti ja ytimekkäästi kaikki meni aika pyllylleen, joskin koiraa ei ole syyttäminen, kun me ei edelleenkään oltu ehditty treenaamaan. Kuitenkin the-tilanteessa screeni olikin yllättävän kova juttu, se oli kovin jännä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Niin minustakin.

(C) Jukka Pätynen Koirakuvat.fi
Tiina Jounio
Tekninen laatu 60
Taiteellinen vaikutelma 73
Kokonaispisteet 133

"Positioita pitää vielä harjoitella, edessä seuraamisen positio ei säilynyt! Hieman leudoskelua, mutta koira luotti ohjaajaan."

Hannele Parviainen
Tekninen laatu 68
Taiteellinen vaikutelma 70
Kokonaispisteet 138

Mirja Oviz
Tekninen laatu 60
Taiteellinen vaikutelma 60
Kokonaispisteet 160

Yhteispisteet 143,66

Nuo viimoiset pisteet jaksaa hymyilyttää, meillä meni tuplaten kehnommi kuin Salossa, mutta käytiin ainakin hakemassa kisakirjaan merkintä! Tuohon edessä seuruuseen on pakko kehitellä jotain, ei me voida kisailla jos se ei ole varma. (Tai noh, Cee nyt ei ole kovin suoritusvarma muutenkaan, mutta you know what I mean.) Laitetaan nyt vielä tällä kertaa sen piikkiin, että screeni oli kiva, koira oli herännyt aikaisin ja sillä oli raskaat kaksi päivää takana.
Cloudy on sitten maailman aamu-unisin karvapylly, joten kisat sisällä lämpimässä aikaisin aamusta ei saanut sen arvostusta osakseen.

Tämän jälkeen heitin Cloudyn äipälle, joka lähti sen kanssa kehälle. Itse jäin vielä Windyn kanssa odottamaan vuoroa, hienopieni Wintukainen oli hyvässä vireeessä!

Hannele Parviainen
Tekninen laatu 73
Taiteellinen vaikutelma 77
Kokonaispisteet 150

Mirja Oviz
Tekninen laatu 87
Taiteellinen vaikutelma 80
Kokonaispisteet 167

Tiina Jounio
Tekninen laatu 81
Taiteellinen vaikutelma 82
"Mukava kontakti ja positioissakin oli jo jokunen suunnanvaihto. Söpö pari"

Yhteispisteet 160

Cloudy oli sijalla 5/5 ja Wintu oli kolmas! Siihen nähden hienosti, että aloitin meidän ohjelman suunnittelin lauantai-iltana kello 20:54 ja tietenkin se ohjelma sitten kehässä unohtui. Mutta siinä oli einestä hyväksi ohjelmaksi, vaikka itse sanonkin, joten me kisataan sillä kyllä uudelleenkin, jahka ollaan treenattu!

Kerkesin juuri ja juuri kehälle näkemään Cloudyn kehän.

Arvostelu on Saksaksi ja siitä ei saa mitään selkoa, mutta tuloksena VAL ERI. Erinomainen reissu siis! Oli kyllä jokaisena päivänä kivaa huomata, että se turkin puuttuminen ei purrut laatuarvosanaan, tuosta löydettiin paljon hyvää ilman turkkiakin! Pitäisi saada joku suomentamaan tuo viimoinen arvostelu, käännöspalvelujen jonot oli pitkät ja sunnuntainakin piti vielä ehtiä shoppailemaan.

Dacu oli iskän luona hoidossa torstaista sunnuntaihin. Käytiin etukäteen ostamassa Daculle eväät, ettei sitä enää toistamiseen ruokittaisi väärin. Käytiin reissun aikana iskän kanssa aika monta puhelua koskien aihetta mitä Daculle saa antaa seuraavaksi. Dee ei tietenkään jäänyt ilman tuliaisia, se olisi ollut suurta vääryyttä se.

Siinä oli tiivistettynä KOIRA2013, jouluja kaikille lukijoille!



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ennenaikainen joululoma

Ehei minun osalta, mutta koirien suhteen sen sijan!

Messarin kisat lähestyy, mutta koiratanssimotivaatio on melko nollassa...mitä me ollaan siis tehty? Ei oikein yhtään mitään! Vinski on treenannut olkkarin lattialla pieniä postitionpätkiä, mutta muuten ollaan aika lailla vaan oltu. Eikä tässä edes osaa potea huonoa omatuntoa, koska toimettomuus on itse asiassa erittäin kivaa!


Kunhan saadaan messarin kisat pois alta, niin keskitytään enemmän tokoon, koska se sytyttää tällä hetkellä enemmän. Itsestäänselvää on ainoastaan se, että ensi vuonna kisataan Windyn kanssa avossa. Jonkin verran mielessä kummittelee kuitenkin, että ehdittäisiinkö mahdollisten pentujen keskellä myös Ceen kanssa avoimeen? Paitsi että se nouto, argh. Vinski the pätevä osaa voivoin liikkeistä jo tunnarin. Koska ei olla saatu ongelmia aikaan sen kanssa, niin varmasti jonkin toisen liikkeen kanssa saadaan kunnon problem pystyyn.



Dacun kanssa suunnattiin tiistaina Muurameen Päivi Kvistin hoitoon, kranio-sakraaliterapiaan. Kvist käsitteli Dacua noin tunnin, etenkin kalloa käsiteltiin. Sen maagisen "kyllä tässä on jotain vikaa/häikkää" lisäksi saatiin tietoon myös se, että Dacun ongelmat voisivat olla ehkä peräisin hermostosta, asia selviäisi kuulemma tarkemmin seuraavalla hoitokerralla, eli uudelleen mentäisiin. Dacun hoitohistoria on eeppinen; hierojan mukaan ongelman ydin on selkä, fysioterapiassa sitä ei saatu tarkkaan määriteltyä, osteopatiassa laitettiin ranteiden varaan ja nyt sitten hermosto. Tätä ratkaisuahan odottaa innokaammin kuin Salkkareiden päätösjaksoa ikinä.

Daculla on uusi takki, Hurtan talvimantteli. Se käytiin tosin ostamssa iskän kanssa jo syyskurakelien aikaan, mutta nyt Deetä ei palele pakkasella. Hieman se on lyhyt selästä, mutta seuraava koko olisi sitten ollut jo liian iso. Tuo on siitä hieno, ettei se edes huomaa sitä, että on takki päällä. Tuon lisäksi kun sille laittaa jalkaan vielä tossut, niin sitä ei pidättele mikään!


Meillä myös tapahtui muutto kerrostaloon ja huomio numero yksi on se, että Windy on jokseenkin rasittava. Dacu ei ole rapun äänistä moksiskaan, Cloudykin on oma itsensä niin kauan, kunnes Windy alkaa pörhistellä. Oma-aloitteisesti se ei ole toistaiseksi päästänyt ääntäkään, mutta Windyn jälkijunassa on kiva ihmetellä rappukäytävän ääniä. Niinkään ei väliä, pysyykö W hiljaa messarissa, mutta kunhan nyt pysyisi hiljaa täällä, niin olisi aika jees.
Keskiviikkona meillä on viimeiset aksatreenit, sitten on messari ja sitten jäädään joululomalle. Tammikuu otetaan varmaan aika iisisti, ellei treenimotivaatio iske.

Pitäisi varmaan laittaa kuvat jonnekin muualle ja vasta sitten bloggeriin, koska laatu kusee noin mukavasti.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Poissa silmistä..


muttei mielestä, eikä tule varmaan olemaankaan, ikinä.



Vajaan kuukauden päästä pitäisi viettää ensimmäinen joulu ilman Digiä, joka oli pakettien avaamisessa kiistattomasti paras. Se on myös ollut koirista se, jota olen jäänyt erityisesti kaipaamaan.

Muistan, miten viime talvena lenkkeiltiin vielä kaikki yhdessä jäällä. Kun Digistä loppui puhti, se käveli takanani, talloessani sille kinttupolkua. Toisinaan, kun lenkkeillään järven rannassa, pysähdytään hetkeksi muistelemaan Digiä siellä. Digillähän ei ole hautaa tai vastaavaa, missä voisi käydä muistelemassa tai minne voisi viedä kynttilän. Kesämökin lisäksi tuo jäällä lenkkeily muistuttaa Digistä jollain tapaa. Aina tiettyä kohtaa kävellessä muistuu mieleen, että tuossa päästin sen aina irti. Keväällä muutamaan otteeseen pysähdyin rutiininomaisesti ottamaan sen remmiä, nykyään se on enää ajatuksen tasolla.

Alkuun Digin poismeno tuntui suurelta helpotukselta, se on sitä edelleen, mutta sen ymmärtää vasta jälkikäteen, miten lopullista kaikki on. Ettei se tulekaan enää takaisin, vaikka odottaisinkin niin alitajunnassani. Ja ettei minun takanani kävele enää tänä talvena kukaan, kenelle värvätä polkua. Eikä ryhmäkuvaa ottaessa ole enää sitä neljättä, joka tulisi ottaa mukaan.

Antaisin paljon, jos vielä kerran pääsisin sen kanssa pitkälle lenkille jäälle, mökille postinhakureissulle tai uimaan. Digi jätti jälkeensä suuremman aukon, kuin osasin odottaakaan. Sen myötä olen oppinut nauttimaan tuon kolmikon seurasta täysillä, mutta ehkä se on silti osittain totta, että kaikkea ei voi ymmärtää, ennen kuin sen menettää.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Hyvä mieli korvaa kuusi pistettä

Eilen tunnilla havahduin siihen, että entinen agilitykouluttajani yritti tavoitella. Mietin soittamisen syytä, mutta nopeasti tuli ilmi, että meille olisi koepaikka tarjolla - jo seuraavalle päivälle!

Muistan kyllä kysyneeni koepaikkaa Jatin hallissa olevaan tottelevaisuuskokeeseen, sehän olisi lähellä ja meillä olisi myös ns. kotikenttäetu käytössä. Kuitenkin koe oli jo täynnä ja kuudetta varasijaa tarjottiin, mutta viestin vastaaminen unohtui ja vähitellen koko asia jäi. Olin ajatellut treenaavani huolellisesti, ennen kuin korkkaan avointa luokkaa kummankaan koiran kanssa, treenivihko oli täynnä hiomista vaativia pikkuasioita. Kuitenkin, koepaikan ollessa noin tyrkyllä huomasin jo lupautuneni, että Windyn kanssa lähdetään avoilemaan.

Keväällä toko oli näin kivaa

Perjantaina siis koirien kanssa hallille, viime hetken treenit tiedossa. Hälyttävintä oli, ettei Wee osannut perusasentoa. Se oli jatkuvasti hidas ja edistävä, naksuttelin sille sitä, mutta totesin, että myöhäistä tehdä koetta ajatellen yhtään mitään. Hyppyä se taisi tehdä viimeksi edellisessä kokessa, kaukojen istuminen ei toiminut, luoksarin stoppi kusi...yritä nyt viimeisenä iltana jotain ihmeitä liikkeille tehdä.
Avoimessa luokassa oli meidän lisäksi seitsemän koirakkoa, me startattiin viimeisenä, numerolla 13! Silloin en kiinnittänyt siihen huomiota, kunnes vasta nyt kirjoittaessa tajuan, ettei meidän epäonnennumero todellakaan ole kolmetoista.

Enivei, onnistuttiin hankkimaan Windylle yksi kehno koirakokemus heti alkuunsa. Kävin kiireessä viemässä kapulan oikealle paikalle ja ojentaessani kalikan niitä keräävälle ihmiselle, joku nahkacollie pääsi Windyn iholle ja molemmat rähähtivät. Siitä eteenpäin Windy katseli collien suuntaan täysin vakuuttuneena siitä, että joku vielä hyökkää sen kimppuun ja kuolaa päälle. Windy the itsevarma ja rohkea eläin.

Paikkamakuu 0
The-eläin pysyi 2min 40s asti. Paikkiksesta nousi ensin collie, jota Windy oli päättänyt pelätä. Ehkä se sitten paineistui siitä. Kun tulin pois piilosta, Vinskillä oli äkkiä pakoon - meininki ja minut nähdessään se antoi hyvin kiinni, mutta olemus sanoi, että vie mut täältä pois ja äkkiä.

Paikkiksen jälkeen itsellä oli vähän kehno fiilis, toistuisiko nyt sama, kuin meidän ensimmäisessä kokeessa? Että koira paineistuu ja kaikki menee penkin alle, aivan kaikki. Käytiin Windyn kanssa kävelemässä ja siinä sai onneksi nollattua pään ja hoettua itselle sen, että nollataan vaikka joka ikinen liike. Pidetään vain huoli yhdestä asiasta, siitä, että koe olisi meille, etenkin tuolle koiralle kiva kokemus!

Niin me tehtiinkin.

Seuraaminen taluttimetta 9
Se oli aivan mahtava ollakseen Wintu! Odotin koko ajan, milloin se välimatka kasvaa, milloin se jätättää, milloin se jättää kontaktin, mutta se pysyi! Hemmetti, ollaan painittu seuruun kanssa aina ja nyt me saadaan kokeesta tällaiset seuruupisteet!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Sekin oli hieno! En muista mistä piste lähti, seuruuysi oli mielessä liian tuoreena.

Luoksetulo 8½
Taisin pysäyttää koiran liian aikaisin, ehkä? Joka tapauksessa pysäytys olisi voinut olla hieman napakampi, mutta siitä viis. Oli se parempi, kuin edeltävänä iltana!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Wintu ei keskittynyt. Mentiin luoksarikartioiden vierestä ja koko kokeen ajan pieni nokkaeläin oli vakuuttunut, että näissä kartioissa oli ruokaa. Se kävi ainakin kolmesti niitä tsekkaamassa liikkeiden välissä.

Noutaminen 8½
Palautti kalikan ravissa ja perusasento oli vino, muttei yhtä vino, kuin edellisenä iltana.

Kauko-ohjaus 10
Hieno, upeamahtava! Liikkuri teetti meillä vahingossa ylimääräisen istumisen, joten tuomari heitti kymppilapun ilmaan, ennen kuin ehdin edes koiran sivulle.

Estehyppy 10
Voihan Vinski! Ei olla treenattu hyppyä yhtään ja silti teki mallikkaan istumisen heti kysymättä, että pitääkö niin todella tehdä.

Kokonaisvaikutus 9½
Tuomari tykkäsi meidän yhteistyöstä! Olen tavallaan jo haudannut sen ajatuksen, että minun ja Windyn yhteistyö ei tulisi sujumaan ikinä kunnolla, ainakaan samalla tavalla, kuin miten se toimii äidin kanssa. Allekirjoittaneen onnellisuudesta kertoo jotain se, että lähdettiin koiran kanssa juoksemaan ulos kehästä, kunnes tajusin, että tuomaria pitäis varmaan kätellä suorituksen päätteeksi...!

Yhteensä 154p!

Koko kokeen aikana tuli yksi kehno perusasento ja hyppykin sujui vanhasta muistista! Windyssä on se hyvä puoli, että se tekee, kun käsketään. Vaikka se saattoikin olla istu-käskyn saatuaan kummissaan, niin se ei ainakaan näyttänyt sitä mitenkään. Voin vaan kuvitella Cloudyn rekation Windyn asemassa...
"Istu? Siis miten niin istu? Miksimiksi? Eihän tässä pidä istua! Tässä pitää seistä näin! Äkkiä sitä palkkaa nyt tänne, teen just enkä melkein niin kun on opetettu! Noen todellakaan istu...!" 



Mikä tärkeintä, Windyn kanssa kisaaminen oli huisin kivaa! En edes muista, onko meillä mitään noin kivaa kisakokemusta ollutkaan. Tämä oli yksi niistä harvoista kisoista, joissa se ykköstulos ei poltellut mielessä yhtään ja se jäikin sitten kuudesta pisteestä kiinni. Meidän "sijoitus" oli neljäs ja tarkemmin katsottuna kehnoin arvosana oli kasi. Ei yhtään hassummin parin kuukauden tokotauon jälkeen! Antoi kyllä lisäpotkua tokoilulle ja sille ajatukselle, että ehkä meidänkin tokourasta joskus tulee vielä jotain!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Jiikooällän koovee

Eli Jyväskylän KV-näyttely on tältä erää takanapäin! Kovin kauaa ei tarvitse kuitenkaan odotella, kun ensi helmikuussa sama rumba näyttelymeininki on tiedossa uudestaan, paitsi KV:n, myös ryhmiksen voimin!

Itse olin tosiaan myös kehien ja koiratanssien lisäksi myös töissä, tällä kertaa vastasin kehämuonituksesta ensimmäistä kertaa itse. Onneksi siinä oli koko ajan äiti apuna, vaikka vastuuta ja hommaa olikin selvästi enempi viime vuoteen katsottuna. Kyllä se työnteko on tuolla näyttelyssä nimenomaan se the-juttu, ei kehä, ei koiratanssi, ei shoppailu eikä mikään muu mene sen edelle. Ensi vuonna olisi tosiaan jälleen tarkoituksena toimia vastaavana samaisessa tehtävässä.

Perjantaina tehtiin tukkureissu, tarkoituksena oli vain heittää limsakorit yms. Paviljongille, mutta allekirjoittanut jäikin sinne sitten koko illaksi. Alkuun valmisteluja viikonloppua varten, sen jälkeen hieman koirien kanssa treenausta. Muutaman viikon treenitauon jälkeen Cloudy oli melkoinen superpallo, eikä Windykään jäänyt siitä kovasti jälkeen..!

(C) Niina Tourunen

Lauantaina oli paitsi töitä, myös koiratanssiesitykset sekä Cloudyn kehä. Esiinnyttiin Cloudyn kanssa ensimmäisinä, ei mennyt aivan nappiin, vaikka saatiinkin koko höskä vedettyä läpi. Clademunterilla oli vaihteeksi sen bravuuri, eimitäänkiirettä-meininki päällä. Windyn kanssa ei mennyt sen paremmin, se oli omituinen. Teki kaikki liikkeet tavallista hitaammin, kielsi, haukkui, sääti omiaan...laitoin sen kyllä jännityksen piikkiin, mutta sama toistui sunnuntainakin. Kisatilanteessa olisin keskeyttänyt, mutta yleisön edessä sitä ei noin vaan viitsikään tehdä...myöhemmin on luvassa tarkempaa spekulointia Windyn tanssimisesta.
Cloudy taasen tanssi sunnuntaina paremmin! Pysyi paremmin mukana positioissa, vaikka kyllähän jalkojen väliin tuleminen oli Clademunterin mielestä erittäin kyseenalainen juttu ja loppuasento oli myöhässä ja...no video kertoo!




Kyllä se kamera tarkenti ;)

Cloudyn kehä meni myös kivasti! Kovatasoisessa valiluokassa Cloudy oli ERI2, arvostelusta ei tullut ilmi mitään negatiivista, joten turkkia (tai pikemminkin sen puutetta) veikkaisin syyksi. Muttei huonolle hävitty, Cloudyn Oona-sisko oli loppujen lopuksi PN3 Vara-cacibin kera! 
Itse en luonnollisesti taaskaan esittänyt Cloudya itse, vaan äiti ja hän saa kyllä esittämisen hoitaa messarissakin, kehän laidalla jännääminen & kuvaaminen sopivat allekirjoittaneelle paremmin.

"2 years old female. Pretty head & expression. Correct bite. Good front assembly. Good topline. Correct tailset. Well anguluated."

Noh, sinne päin! Ei tuosta arvostelusta enää mitään selvää saa. Niina onneksi suomenti sen heti kehän jälkeen, eikä "haukkuja" ollut kuulemma yhtään. Tämän jälkeen Niina otti vielä Cloudysta poseerauksen, suunnilleen tuon näköisenä tämän koiruus siellä kehässä näyttäytyi.


Vielä jaksetaan raahautua messariin, siellä meistä kaikista menee varmasti kaikki mehut, mutta sen jälkeen vuosi onkin jo kisojen ja harrastuksien osalta paketissa, sitten me lomaillaan! Hierojan nuo kyllä sitten saa, kun ovat joutuneet liukkailla messumatoilla tanssahtelemaan.

Tanssikuulumisia vielä sen verran, että Salon kisojen kanssa oltiin kyllä nopeita! Molempien koirien tulokset näkyvät jo koiranetissä, Cloudyn tulos on ensimmäinen eurasiereille ja Windyn KM näkyy myös! Ja Jyväskylässäkin oltiin nopeita, kun Ceen näyttelytulos näkyy myös!



lauantai 9. marraskuuta 2013

Viime talven riemua





"Bwahhahaa, mun tassuissa ei olekaan lumipalloja!" - Cloudy








<3
On se, joko on liian pimeää kuvien ottamiselle tai ulkona on niin kylmä, ettei kamera pysy kädessä kahta ja puolta minuuttia kauempaa. Mutta viimoista kuvaa lukuunottamatta, näiden otoksien avainsana ei ole laatu, vaan se talven ilo!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ikävä

Tasan vuosi sitten maailman kiltein ja sympaattisin tapaamani koira lähti pilvenreunalle. Ikävä on kova, Nears. <3

 

torstai 31. lokakuuta 2013

Vuoden 2012 aksaa





Siinä olisi näytettä meidän molempien ensimmäisistä virallisista kisoista! Ai miten niin ohjaaja on pihalla, näyttääkö muka siltä?

Videoita toivottiin, joten tässä niitä sitten on. Ajankohtaisempiakin videoita olisi tarkoitus ottaa. Vastatkaa toki kyselyyn (ylempänä oikealla), vielä muutama päivä aikaa!

torstai 24. lokakuuta 2013

Treenitauon paikka

Tarttui tilaisuus saada tiistaina extempore-hieronta Windylle ja Cloudylle, joten tulihan siihen tilaisuuteen sitten tartuttua!

Erika Hankalin hieroi siis molemmat koirat ja saatiin kyllä uusi vakiohieroja! Ensimmäisenä katsottiin liikkeet molemmilta koirilta, Cloudylla ne olivat melko puhtaat, vasen jalka kääntyi aavistuksen verran sisäänpäin ja oikea jalka vastaavasti ulospäin.
Windyn liikkeet olivat lennokkuuden sijasta melkoista teputtelua, jonka olin laittanut merkille itsekin. Myös toinen takajaloista oli toista enemmän käytössä, olisikohan se Windylläkin ollut se vasen?

Aloitettiin Cloudysta. Ensimmäisenä Erika kyseli vähän Cloudysta ja kirjasi asioita ylös, kuten esimerkiksi, että paljonko Cloudy venyttelee tai liikkuuko se vapaana ollessaan ravaten vai laukaten. Katsottiin vielä, miten Cloudy menee makaamaan tai istumaan, sitten vaan koira kyljelleen.
Jumeja tai lukkoja ei varsinaisesti ollut, kuitenkin pari nikamaa oli hieman "vääntynyt", syynä tähän mitä todennäköisemmin on törmääminen. Ei minulle tule äkkiseltään mieleen mitään tilannetta, jossa olisi niin voinut käydä, vaikka olisihan se jo pieni ihme, ettei tuo päättömänä juostessaan jotenkin loukkaisi itseään. Näin ensimmäisellä hoitokerralla Erika sai nikamat melko hyvin kohdilleen, otettiin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi uusi aika muutaman viikon päähän. "Parantumisen" edesauttamiseksi Erika suositteli, ettei treenattaisi ollenkaan. Ravilenkit, nenänkäyttö ja aivotyöskentely ovat suotavia, mutta treeneistä on muutaman viikon tauko edessä. 


Windy harjaamattomana, se on alkanut kasvattamaan jo karvaa!

Windyllä oli puolestaan jonkin verran jumia takana, joten sekin hierotaan vielä uudelleen. Se kuitenkin yllätti käytöksellään hienosti, kykeni rentoutumaan ja olemaan paikoillaan koko ajan, Windyn tuntien se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Erika nimesi Cloudyn löllykäksi, joten se varmaan kertoo tarpeeksi siitä, millainen se oli hoidon aikana.

Ihan hyvään saumaan tuli tämä treenitauko, koulussa riittää kokeita ja täytyy myöntää, ettei aina nappaa mennä muutamaksi tunniksi kentälle tokoilemaan märkään, kylmään ja pimeään lokakuun iltaan. Jospa nyt koirat saisivat opetella pakettien avaamista joulua varten! Lupasin itselleni opettaa sen niille jouluksi, viime vuonna se oli suorastaan hälyttävää, että vain Digi osasi avata oman pakettinsa oikeaoppisesti. Tässähän meille nyt onkin varsinainen loppuvuoden tavoite. Dee tulee varmasti pettymään, kun paketissa ei olekaan HK:n sinistä, niin kuin joka vuosi aiemmin. Terveisin gluteeniton ruokavalio.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Menolippuja avoimeen

Huhhuh, pienehkö päivitystauko! Nyt kirjoittelen vain omalla rakkaalla äidinkielellä, muuten postsus venyisi liian isoihin mittoihin.

Tosiaan, Cloudyn silmätarkastus on ohitse ja sieltähän löytyi disti, kuten arvelinkin. Ei mitään muuta, enpä tajunnut kysyä eläinlääkäriltä, että kuinka monta ripseä sieltä tarkalleen ottaen löytyi, mutta käsittääkseni niitä oli useampia, eli nyt ei puhuta yhdestä ripsestä. Eläinlääkärin mukaan asia ei kuitenkaan jalostusta haittaa, kunhan partneri on silmiltään moitteeton. Lausunto näkyy jo KoiraNetissä.

Viime sunnuntaina meillä oli tosiaan koe Keuruulla ja Cloudyn kohdalla pätee se, että kymmenes kerta toden sanoo. Tuo koe oli meidän kymmenes ja viimeinen alokasluokassa. Paikkis jännitti allekirjoittanutta ehdottomasti eniten, tuo pysyi siitä huolimatta, että kärpänen lensi sen pyllyyn!



Yksilöliikkeet sujuivat tosi kivasti, nämä kymmenen koetta ovat kyllä tehneet sen, etten jännitä yksilöliikkeitä enää ollenkaan. Cloudy tarjosi seuraamisissa sekä liikkeestä maahanmenossa seisomista, muuten seuruut meni oikein kivasti. Muuta ei jäänyt kokeesta mieleen, joten pisteet.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 8.5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9.5
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

174p ALO1 -> TK1
Enpä oikein osaa kuvailla, miten onnellinen ja tyytyväinen tuohon koulariin olen! Haaveilin siitä melko kauan ja sen eteen ollaan töitäkin tehty, keväällä treenit tuntuivat toivottomilta, pidin itsestäänselvänä, että kesken seuruun se haistelee maata, jäävissä ei mene maahan, luoksetulossa löntystää...eikä kokeetkaan olleet aina hurraamisen arvoisia.
En tiedä, mitä tehtiin kesällä - vai tehtiinkö yhtään mitään, mutta syksyllä tuo koira on toiminut aika törkeän hyvin. Ei enää tulisi mieleenkään, että se esimerkiksi haistelisi kesken seuruun. Se olisi nykyään poikkeus, josta suu loksahtaisi allekirjoittaneella auki. Artokin tokaisi meille treeneissä, että nyt Cloudy on alkanut toimia ja samaa mieltä olen itsekin.

Kokeen jälkeen vietettiin muutama päivä serkun luona maalla 
Sitten koiratanssikuulumisiin!

Eilen oli tosiaan ne pitkään odotetut koiratanssikisat Salossa. Windyn ohjelmaan, jossa kisasimme tällä musiikilla, tein vain paria päivää ennen suuret muutokset. Torstaina mentiin koirien kanssa Aholaitaan treenaamaan ja totesin, ettei esimerkiksi kierimiset sovi ollenkaan, Windy keulii niissä sen verran paljon, että oli pakko jättää kokonaan pois. Kauhistelin vähän sitä, että vaikuttaako se koiraan paljon, jos ei olla treenattu koreografiaa sellaisenaan kuin kerran tai kaksi ja tästä syystä pari kisoja edeltävää päivää menikin siinä musiikin panttaamisessa, että muistaisin ohjelman.
Cloudyn koreografia sai puolestaan kelvata sellaisenaan, kuin olin sen alunperin suunnitellutkin. 



Herätys oli lauantaiaamuna neljältä, oma oli melko karsea, eikä koiratkaan tuollaista herätystä erityisesti arvostaneet. Panttasin vielä kaikki talosta löytyneet kurkkupastillit mukaan ja Heli tuli hakemaan meitä vähän ennen puoli kuutta. Haettiin kyytiin myös Tiina ja Heka ja siitä alkoi matka Saloon. Itse nukahdin Helin auton takapenkille, jossa olin näkevinäni oikeaa enneunta. Oltiin kisapaikalla ja kesken Windyn suorituksen se karkasi ja ryntäsi hallista ulos. Kun menin katsomaan, sitä ei näkynyt missään, joten lähdettiin Cloudyn kanssa etsimään. Loppu-uni menikin siinä, että seurattiin Cloudyn kanssa Windyn jälkiä jossain järven jäällä...!

Määränpäässä oltiin puoli kymmenen aikoihin, kisat alkoivat freestylellä. Windy oli - yllättävää kyllä, aivan erinomaisessa vireessä. Se haukkui ja tuhisi kisakehään tutustuisessa sekä nakkasi kiinni taikurinviittaani! Windyllä itsellään oli musta rusetti. Me olimme lähtöjärjestyksessä kuudensina. Itselläni oli melko hyvä fiilis kehään mennessä, vaikka jännittynyt olinkin. Sekä koiran puolesta, että pysyisikö sillä tuo sama fiilis koko ohjelman ajan. Entä muistaisinko ohjelman itse?

Alku meni mielestäni melko hyvin, peruuttaminen ja pyörähdykset vähän takkuilivat ja siinä tuli muutama haukkukin kylkiäisenä. Ei kuitenkaan yltynyt haukkusarjaksi ja ohjasin itse mahdollisimman rauhallisesti, etten innostaisi sitä yhtään enempää. Vadilla Windy osasi olla kunnolla ja ohjelman loppupuoli meni suhteellisen kivasti, ennen kuin huomasinkaan, se puolitoistaminuuttinen oli jo ohi. Ja ensimmäistä kertaa koiratanssikisoissa kehänauhojen sisäpuolella oli oikeasti kivaa!


Freesyle loppuikin melko nopeasti, kun oma pärstä oli koko ajan aivan onnesta soikeana. Palkintojenjaossa jännitys oli aivan hirveä, oli jo mennä usko siinä vaiheessa, kun alkoivat jakaa kunniamainintoja niille, jotka eivät sijoittuneet. Kävi niin, että Windy sijoittui kolmanneksi kera kunniamaininnan! Tätähän olin tavallaan odottanut, mutta silti tuntui uskomattomalta, että saatiin se. Olin mieltänyt jo Windyn ikuiseksi alokasluokkalaiseksi. Kun se ei ole mikään itsestäänselvyys, että tuo tekee yhtään mitään, niin tämä tuntuu suoranaiselta lottovoitolta, vaikken ole koskaan lotossa voittanutkaan...


Messarin kisat viime vuonna <3   (C) Jukka Pätynen

Cloudy oli HTM:ässä neljäntenä, eikä sen osalta ekat kisat menneet nyt ihan putkeen! Cloudy jätätti paljon positiossa, jossa on minun edessäni sekä jalkojen välissä seuraamisessa, eikä se normaali seuraaminenkaan ollut sitä parasta Cloudya. Kuitenkin, tuli selväksi, mistä moinen johtui.

Alkulämppä. Tein Cloudyn kanssa kaikkia kolmea postiota ennen kehää ja se oli selvästi virhe. Se antoi kaikkensa lämpätessä, mutta kehässä sille riitti. Enpä osannut arvata, ettei se kestä alkulämppänä edes puolta siitä, mitä Windy, mutta ovathan nuo aivan erilaisia muutenkin. Toinen juttu oli se käskytys. Windyä olen tottunut käskyttämään mahdollisimman hiljaa, ettei se kuumene yli. (Tämä tietenkin vähän tapauskohtausta, mutta se vire, mikä sillä eilen oli, vaati sen hiljaisen käskyttämisen ja kotonakin treenatessa käskyt mahdollisimman maltillisesti.) Cloudyn kanssa sama homma taisi sitten jäädä päälle, vaikka tiedän hyvin, että se tarvitsee käskyt selkeämmin ja kuuluvemmin. Jessi ajatteli myös käyttää kehää kunnolla, niin eiköhän me juostu sitten sinne nurkkaan, jossa musiikki oli täysillä. Siinä vaiheessa oli pää hajota ja pahasti, joten hyppelin sieltä nopeasti pois katsomatta, tuleeko koira edes mukana...

Mutta kaiken tämän jälkeen voin sanoa, että hyvä fiilis jäi. Cloudy olisi varmasti tehnyt paremmin sen mitä pyydän, ellen itse olisi tuolla tavalla mokaillut. Cloudyn kanssa ei olla koettu koiratanssin osalta kisaomaista tilannetta aiemmin, joten tämä kisa sai olla pyhitetty mokailulle. Näistä otetaan opiksi ja nyt on aikaa petrata ohjelmaa vielä messaria varten!

Jälleen pätevyys häikäsee

Johanna Saariluoma
Tekninen laatu 82
Taiteellinen vaikutelma 80
Kokonaispisteet 162

"Alokasluokkaan erittäin kunnianhimoinen koreografia, jossa paljon täsmällisiä kohtia. Jonkin verran harmillista haukahtelua. Hyvää rauhallista ohjaamista. Vadin roolia vielä miettisin."

Heli Nousiainen
Tekninen laatu 90
Taiteellinen vaikutelma 80
Kokonaispisteet 170

"Haukku ei yltynyt haukkusarjaksi, vaikka muutamat liikkeet laittoivat suun haukkuun. Kehää käytetty hyvin ja esinekin tuli mukaan ohjelmaan. Vaikeitakin liikkeitä."

Mirja Oviz
Tekninen laatu 83
Taiteellinen vaikutelma 80
Kokonaispisteet 163
_________________________________________

Johanna Saariluoma
Tekninen laatu 72
Taiteellinen vaikutelma 80
Kokonaispisteet 152

"Koiralla todella kiva kontakti! Edessä poikittain seuraamisessa koiran tulisi olla edempänä. Koreografiaan voisi kehänkäyttöä ja vaihtoja vielä hioa. Mukavan maltillista ohjaamista."

Heli Nousiainen
Tekninen laatu 83
Taiteellinen vaikutelma 78
Kokonaispisteet 161

"Lisää menoa töppösiin niin saa lisää ilmettä koreografiaan. Koira ??? postiot muuten ok paitsi tarkkuutta edessä seuraamiseen."

Mirja Oviz
Tekninen laatu 78
Taiteellinen vaikutelma 78
Kokonaispisteet 156
____________________________________________

Nyt kun näitä Cloudyn pisteitä katsoo, niin eivät näytäkään niin paskoilta, mitä luulin! Ehkä koreografia onkin ihan jees, vaikka sen toteutus olikin aika hanurista. Noiden pisteiden katsominen onkin aika kivaa. Ylempänä tosiaan Windyn ja alempana Cloudyn pisteet ja arvostelut.

Tänne tuli ensilumi torstaina, kun oltiin Aholaidassa treenaamassa. Perjantaina mentiin rutiinista rakentamaan pihalle koirien kanssa lumiukko, niin kuin joka vuosi, kun lunta tulee. Daculla on paha tapa syödä lumiukkoa, Cloudy kaivaa sitä ja Windy hyppii pallojen päälle. Tervettä?

Dacusta on tullut viime aikoina vähän omituinen. Se alkaa kesken lenkin tuijottamaan jotakin tiettyä autoa ja vetää sinne suuntaan. Näin se tekee yleensä nähdessään jonkun porukoiden auton, mutta nyt alkanut tekemään samaa myös random-autoille. Eikä se ennen ollut kovinkaan lujasti menossa jonkun valitsemansa auton luokse, mutta nyt saattaa vetää täysin eri suuntaan. En ymmärrä, mikä sillä on. Ehkä laiska kuvittelee, että sieltä tulee äiti, joka ottaa sen kyytiin? Kesällä tehtiin usein lenkkejä kauemmas, josta meidät sitten poimittiin kyytiin. Bortsutko muka viisaita, noei.

Perjantaina lenkkeiltiin Killerin metsässä ja silloin se meinasi lähteä juoksijan perään. Heti kun katse herpaantui, niin se oli jo hiipimässä samaan suuntaan näkemänsä ukkelin perään. Ainakin se tuijotti toiveikkaana sangen söpö virne naamallaan.




Sitten vielä laadukas luoksetulorällätysvideo samaiselta lenkiltä. Mulla ei sitten ole oikeasti noin kimeä ääni, enkä kehu koiria (yleensä) noin pervolla äänellä saatika sitten ole mikään supernamutäti. Muttahei, Dee on tietenkin namia hakemassa tietty ensimmäisenä!



torstai 3. lokakuuta 2013

Messari kutsuu myös rumaa ankanpoikasta

Ei tietenkään näyttelymielessä, koiratanssin merkeissä kylläkin.

Certainly not to show ring, but Windy will go to HTM-race. 

Tosiaan, messarin kisoihin sain ilmoitettua molemmat koirat, joskin Windyn sinne HTM-puolelle, mikä ei ole sille vahva laji. Aloitin soittamisen minuuttia ennen kahdeksaa ja sain yhteyden Ritvaan vasta 17 minuuttia yli, tälle ajalle mahtui yhteensä 56 soittoyritystä. Freestyleen jouduttiin kolmannelle varasijalle ja molemmat nyt siis HTM-puolella.

Actually, I reported Windy and Cloudy to HTM-race to Messukeskus, it is as part of the Koira2013-event. Well, Windy is now third vice-place in freestyle, so I reported Windy too in HTM. Cloudy will go in side of the HTM as they were designed. I called to Ritva 56 time, before she reply. 




Kyllähän tämä kieltämättä harmittaa, vaikka siihen osasikin jo varautua. Onhan meillä onneksi Salossakin mahdollisuus, joten otetaan siitä ilo irti. Enkä ole ainut varasijalle jäänyt, ilman muuta annettaisiin HTM-paikka pois, jos päästäisiin freestyleen. Mietinkin, että jos ei marraskuussa saada tarpeeksi hyvää ohjelmaa (jolla voisin kuvitella kuman irtoavan) kasaan Windylle, niin annan sen paikan eteenpäin. En halua olla viemässä turhaan mahdollisuutta niiltä lukuisilta, jotka sinne kisaamaan oikeasti haluaisivat. Enkä kyllä oikein ymmärrä sitäkään, miksi otetaan koiralle kisapaikat molempiin lajeihin, kun tunkua on oikeasti noin paljon...vihdoin kun lajille on saatu sitä kauan kaivattua suosiota, niin paikkoja ei enää riitäkään näille uusille kisaajille. Paska juttu, eipä nyt oikein itsekään tee hirmuisemmin mieli kisata.

Yes, this annoying to me very much, even though I can plan to this. But we can race to Salo and I don´t only person, who stay to vice-place. If Windy get to freestyle, I give its HTM-place in out, of course. I think, if we can´t get good choreography with Windy, I give places forward. I don´t want to be taking useless places to they, that want really in there. I think and I don´t understand, why someone take race-place both species. Now it really very much competitors and this species have missed to popularity. Now, when it is, they don´t get places..




Treeneistä ei ole jäänyt mieleen mitään erityistä, vähän sellaista ylä-ja alamäkimeininkiä Cloudyn aksatreenien osalta. Varasin sille kuitenkin ajan silmätarkastukseen, toivottavasti kaikki olisi kunnossa! Ylimääräisiä ripsiä en toivo, Cloudyn siskolla niitä on, joten saa nähdä, millaiset simmut Cloudy omistaa..
Tällä hetkellä odotetaan eniten syyslomaa, jolloin päästään serkun luokse maalle! Siellä on kanssa Cloudyn "serkku". 5v Kalle-berni, joka "arvostaa" Cloudyn elämäniloa. Kesällä ollaan siellä piipahdettu muutamaan otteeseen ja Cloudy, Kalle ja Windy oli juhannuksena myös samalla mökillä. Viime vuonna oltiin samoihin aikoihin serkun luona yökylässä, syyslomalla suunnataan sinne kahdeksi yöksi. Kallelle se on aina helpotus, kun tuo ipana viimein lähtee sieltä..



sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Jälleen haastetta

Meitä on taas viskelty haasteilla, joten nyt vastausta niihin. Tämä haastepostinki tulee vain Suomeksi.


Haasteen säännöt:

1. Kiitä haastajaa
2. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
3. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 
4. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 
5. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
6. Sinun pitää kertoa, kenet ole haastanut.
7. Ei takaisin haastamista.

Olen röyhkeäilkeätöykeäitsekäs ja skippaan neljä viimeistä kohtaa. Syynä lähinnä se, etten lue ihmisten omia (omaa elämäänsä käsitteleviä) blogeja, enkä näin ollen niitä tiedä ja olisi noloa haastaa joku täysin tuntematon heppu. 


11 faktaa itsestäni.

1. Olen erittäin vahingoniloinen ihminen, toisinaan se tulkitaan ilkeydeksi.
2. Syön suklaata lähes joka päivä.
3. En pidä keltaisesta limsasta, koska se on oksennustautijuomaa.
4. Musta on lempivärini.
5. Minulle tulee Aku-Ankka ja luen innokkaasti Seiskaa.
6. En osaa vieläkään kunnolla naksuttaa sormilla.
7. Omista elukoista vain Cloudy ja Töpö (kissa) nukkuvat kanssani omassa huoneessani.
8. Syön lasten suklaamuromerkkejä melko aktiivisesti.
9. Vaikeinta koiranpidossa on niiden kynsien leikkaaminen.
10. Katson aktiivisesti Salkkareita ja minulla on sarjan DVD-boxeja, joita katsoin koko kesän.
11. Luen aina syödessäni jotakin lehteä, enkä pääse tästä tavasta eroon.


Sitten 11 kysymystä & vastaukseni niihin.

1. Mihin maahan muuttaisit, jos olisi pakko lähteä jonnekin?
- Hmm...Suomi on älyttömän hieno maa, joten tylsänä vastaan jonkin mahdollisimman samankaltaisen, joten Ruotsi. Osaan myös Ruotsia paremmin kuin esimerkiksi englantia, mikä vaikuttaa asiaan myös.

2. Juotko kahvia tai teetä?
- En säännöllisesti kumpaakaan. Vesi tai maito ovat kivempia, koska ne ovat kylmiä. Kahvia tulee juotua enemmän kesäisin ja teetä sitten talvisin, toisinaan useammin ja toisinaan taas harvemmin. Vaihtelee hirmuisesti.

3. Mikä on/oli lempiaineesi koulussa?
- Äidinkieli on kivaa, koska olen hyvä siinä. Taitoaineista varmaankin kuvis on kivointa, joskin viime vuonna kaverini taisi piirtää kuviksen töistäni kokonaisuudessaan noin puolet..

4. Lempi sanalaskusi?
- Saako olla ns. itse kehitelty? Normaalit sanalaskut ovat kehnoja. Kaverini keksimä "Parempi tulevaisuudessa, kuin nyt" on aivan legendaarinen. Käytössä melkein joka päivä ja toimii vastauksena välitunnilla mm. siihen, ettei seuraavan tunnin läksyt ole tehty tai siihen, että ei muuten vaan hoideta asioita, koska ei kannata ottaa stressiä ja pilata tätä nykyhetkeä.

5. Millaista musiikkia kuuntelet mielelläsi?
- Uskotteko, että iPodini on täynnä musiikkia animesarjojen soundtrackeilta? Niihin ei kyllästy ja niiden seasta on kätevä valita seuraavaan koiratanssikoreografiaan musiikki. Nytkin Cloudyn tuleva musiikki on yhden upean sarjan alkutunnari!

6. Miksi bloggaat?
- Kirjoittaminen on kivaa ja tämä toimii kuin eräänlaisena päiväkirjana. Joskus on kiva selailla vanhoja merkintöjä ja katsella, mikä on mennyt hyvin ja mikä huonosti ja näin ollen voi myös huomata, missä ollaan kehitytty. (Ja toisinaan huomaan, että siellä vanhoissa merkinnöissä on tavoitteita, joidenka eteen ei kiinnosta tehdä mitään pätkän vertaa.)

7. Lempileffasi?
- Tämä on paha. En juurikaan katso elokuvia, sitäkin enemmän osaisin nimetä hyviä sarjoja!

8. Kuvaatko paljon, ja millaisella kameralla?
- En sanoisi kuvaavani kovinkaan paljoa. Enivei, kamerani on Canon EOS 1100D ja putki on 75-300mm, toista (kameran mukana tullutta) putkea en käytä ikinä.

9. Onko sinulla/perheelläsi lemmikkejä?
- Koirien lisäksi minulla on kaksi kissaa, Töpö (ragdoll) ja Nelli (pyhä birma). Äidilläni on nelivarvaskilpikonna Gonis sekä Tolli-niminen poni. Siskollani on risteytyskani Roope ja poni, jonka rotua en itse asiassa vieläkään tiedä.

10. Kesä, kevät, syksy vai talvi?
- Talvi! Kevätkin on kyllä aika jees, mutta talvi vie voiton.

11. Loppuun vaikea: Parasta, mitä sinulle on elämässäsi tapahtunut?
- Erittäin vaikea! Ehkä kuitenkin se, että pitkäaikainen haaveeni kissasta toteutui, kuin sain 9-vuotiaana Töpön tänne. Windyn ja Cloudyn tulot ovat olleet myös niitä hetkistä parhaimpia. Nyt kaikki ajattelevat, että olen hirveä ihminen, kun Dacun tulo ei tuntunut missään. Se jäi Digin pentueesta kotiin, vaikkei pitänyt, eikä sitä silloin osannut erityisen upeaksi asiaksi ajatella, kun sitä ei ollut samalla tavalla odottanut.

Se oli rankka haaste, kiitos Katja!

Tytöt poseeraa huisin nätisti.
Seuraavaksi Pauliinan haaste! (http://jessenelama.blogspot.fi)

1. Otatteko koiran harrastusten mukaan vai harrastuksen/-set koiran mukaan?
- Ennen ehdottomasti niin, että koira harrastusten mukaan. Moni rotu olisi Windyä ottaessa miellyttänyt, mutta totesin, että harrastuskoiraksi sheltti on parempi ihan jo vaan pelkästään rakenteellisesti, koulutuspuolesta nyt puhumattakaan. Tosin Cloudyn kohdalla taitaa harrastukset mennä enempi koiran mukaan, vaikka ei tuokaan mikään turhake ole! Seuraava koira tuleekin sitten harrastusten mukaan jälleen.

2. Valitse jokaisesta FCI-luokasta lempirotusi ja kerro, miksi valitsit kyseisen rodun?

FCI1 Bordercollie.
Näiden parissa elänyt lapsuuden, joten valinta oli selvä. Oikeastaan kaikki bortsuissa kiehtoo, luonne, ulkomuoto, käyttötarkoitus, harrastusmahdollisuudet jne. Tosin nykyään mennyt homma vähän siihen suuntaan, että täytyisi olla yli-ihminen, että kelpuutetaan bortsun omistajaksi. Nooh, eipä meitistä sellaista ole lähivuosina tulossakaan, mikäli Dacua ei lasketa.

FCI2 Hovawart.
Tämä taitaa mennä enemmän ulkomuodon piikkiin. Hoffit on juuri semmoisia liioittelemattomia peruskoiria, joidenka ulkomuotoa jalostus ei ole (vielä) onnistunut pilaamaan. Toki luonne vaikuttaa mukavalta siinä määrin, miten paljon siihen on ehtinyt tutustumaan - se määrä ei ole kovinkaan suuri. Mutta jos kakkosryhmäläisen ottaisin, niin hoffi olisi se varteenotettavin vaihtoehto!

FCI3 Parsonrusselinterrieri.
Ulkomuoto taitaa olla taikasana tässäkin. Täysin valkoinen russeli ei ole kiva, siinä pitää olla ruskeaa. Ovat kuitenkin kivannäköisiä ja aksakentällä noita on tullut nähtyä paljon, josta syystä ovat varmasti jääneet mieleenkin. Varteenotettavin terrierivaihtoehto olisi kyllä tämä.

FCI4 Pitkäkarvainen mäyräkoira.
Ulkomuodoltaan pitkäkarvainen on kaunein ja yhdeltä tutulta löytyy tällainen, oikein mukava tapaus. Pienien mäyriksen jalostamista en ymmärrä, josta syystä se suosikki ei ole kääpiö - tai kaniinimäyräkoira, vaan se, jolta sitä kokoa löytyy eniten.

FCI5 Eurasier.
Mietin, olisiko pitänyt laittaa siperianhusky tai malamuutti, koska ne ovat ulkonäöltään kauniimpia, mutta omakoira paraskoira tietenkin. Eukkujen ulkomuoto ei värin puolesta kiedo, mutta pystykorvat, musta maski ja pörröinen häntä korvaavat sen. Luonne on myös tuolla omalla yksilöllä täyttä kultaa.

FCI6 Dalmatiankoira.
101 Dalmatialaista tietenkin!! Noei, mutta ulkomuodoltaan ovat kyllä melko kivannäköisiä sen suhteen, että rakenne on liioittelematon ja sellainen normaali, ainakin suurimmaksi osaksi niillä yksilöillä, joita olen päässyt näkemään. Luonteesta on paha sanoa mitään, vaikka siitäkin jäänyt kiva kuva. Tähän olisi tehnyt mieli sanoa myös dreeveri, siihenkin rotuun olen vähän päässyt tutustumaan, mutta dallu voitti vain kokonsa ansiosta.

FCI7 Stabyhoun.
Hieman olen rotuun päässyt tutustumaan, mutta enemmänkin kiehtoo peruskoiramainen ulkomuoto sekä harrastusmahdollisuudet. Tietyllä tapaa myös rodun harvinaisuus sen suhteen, ettei niitä tule ihan joka kulman takaa vastaan samaan tapaan, kuin vaikka sakemanneja tai kultsuja.

FCI 8 Amerikancockerspanieli
Kamppailin jenkin ja tollerin välillä, mutta jenkki vei voiton sen puoleen, että siitä on enemmän kokemusta. Ensimmäinen harrastuskoirani oli Dave-jenkki, joka eli terveenä 11 vuotiaaksi asti. Varmasti jenkkien ulkomuoto ja terveys saavat kritiikkiä, tosiaan nämä meillä olleet jenkit ovat olleet ilman turkkia ja eläneet terveinä, joskin Davekin oli vuosimallia 1999, että tilanne on voinut muuttua siitä paljon. Toisinaan haaveilen omasta jenkistä, mutta tällä hetkellä koirakiintiö on täynnä.

FCI9 Keskikokoinen villakoira
Ysiryhmän rodut eivät oikein miellytä ja keskikokoinen on villakoiran kokomuunnoksista paras, ehdottomasti mustana! Isovanhemmillani oli aikoinaan tällainen, juurikin musta keskikokoinen aivan ihana tapaus. Ulkomuoto ei villakoirissa niinkään kiehdo, mutta muilta osin ovat mukavia koiria.

FCI10 Irlanninsusikoira
Vinttareista se, jolla on kokoa eikä ole täysin luuranko, ainakaan ulkomuodoltaan. Iso koko on myös plussaa ja rodussa myös sellainen perusharmaaväri ja muuttumattomuus ovat hienoja asioita. Vähän olen näihin päässyt livenä tutustumaan, mutta haaveilen toisinaan myös omasta tällaisesta, ei varmaan tule toteutumaan ikinä.

Olipas se urakka!

3. Koirasi/koiriesi parhaat puolet? Entäpä huonot puolet?

Dacun paras puoli on eloisuus ja kovuus, se ei ole kovinkaan kuuliainen, pikemminkin oikea luupää. Mutta sen kanssa on kiva elää, kun se ei ole turhan piippi.
Huonoina puolina on sellainen turha vöyhytys joka asiasta, se esimerkiksi lentää päin ovia, kun tajuaa, että lähdetään lenkille ja matot ovat rullalla kun se juoksee kohti eteisen ovea. Toisinaan myös se käskyjen uhmaaminen ja "en tottele ensimmäisestä käskystä" - asenne ärsyttää. Tosin mainitsemisen arvoinen on kyllä Dacun ruokahalu. Muistan vieläkin, kun oltiin Rukalla mökkeilemässä ja se näki päästäisen - ja söi sen.

Windyn parhaita puolia ovat sen työmoottori (kotona..), helppous sekä hyvä motivointi. Se tekee aina täysillä, joskin kotona se on sellainen oma itsensä ja kentällä/kisoissa melko varovainen. Windy on kuitenkin erittäin helppo koira noin loppujen lopuksi, sen kanssa ei saa ottaa kisoja tmv. elämää ylipäänsä turhan vakavasti, se yrittää kyllä, mutta senkin sietokyky on rajallinen. Huonot puolet Windyssä ovat sen arkuus, paukkuarkuus ja päässä naksahtaminen, kuten äidillä on tapana sanoa. Se on vähän arvaamaton sen suhteen, ettei koskaa tiedä, milloin se säikähtää ja mitä, ensin se saattaa tehdä töitä täysillä ja sitten juosta paniikissa karkuun - vaikkei mitään tapahdu, ainakaan sellaista, minkä allekirjoittanut olisi huomannut.

Cloudy on täydellinen! Noei. Useimmiten Cloudy on se, joka saa päivän kusipää-tittelin, koska se toilailee jatkuvasti, juoksee oravien perässä, rääkkää Vinskiä, jättää ruokansa Dacun armoille, sotkee paikkoja ja on muutenkin aina väärässä paikassa väärään aikaan. Hyviä puolia siinä on kuitenkin se, että se tekee mielellään asioita (ainakin useimmiten) on vähän pälli oppimaan mitään, mutta kun se osaa, niin se myös osaa sen hyvin! Se on kuitenkin tuollainen eloisa ja hymyilevä päivän piristys. Huonoja puolia on nirsous, riistavietti ja vähän sellainen ailahtelevaisuus. Joka tapauksessa tuo on kuitenkin niin mun koira, just tuollaisen mä olen aina halunnut. Koiran pitää osata olla välillä kusipää ja oikea paskakasa, sitten se voi taas seuraavalla hetkellä olla se maailman tärkein.

4. Haluaistko alkaa kasvattamaan jotain koirarotua joskus? Jos haluaisit, niin mitä rotua/rotuja?
- Eurasier on pyörinyt päällimmäisenä mielessä, mutten tiedä, tuleeko se kuitenkaan olemaan se the-rotu vaiko sitten joku muu.

5. Kavereiden kanssa kaupungille ja sieltä kaverille yökylään vai koirien kanssa lenkille/treenaan yms.? Perustele vastauksesi.
- Olen truukoiratyttö ja vastaan tietenkin, että jälkimmäinen. Itse asiassa kumpikaan näistä ei oikein vastaa sitä, mitä teen vaikka perjantai/lauantai-iltaisin. Esimerkiksi joka perjantai kun pääsen koulusta (useimmiten klo: 16) tulen kotiin ja menen ensimmäisenä jääkaapille. Sitten koirien kanssa lenkille ja siinä yhteydessä myös treenaamaan. Näin se loppuilta on aina pyhitetty juuri vaan minulle itselleni. Viihdyn paljon yksin ja se viikonloppuilta on yleensä sellainen viikon kohokohta, kun saa olla vaan rauhassa.

6. Minkä kokoiset koirat ovat sinun mieleen? 
- Kyllä sen koiran tulee olla koiran kokoinen. Yli 50cm, muttei ainakaan tähän hetkeen yli 70cm. Cloudy on juuri passeli, 53cm. Se jaksaa vetää meikäläistä esimerkiksi suksilla, mutta on kuitenkin sen verran pieni, että sen voi ottaa syliin ja se on helppoa pitää mukana ja näin poispäin. Sanoisinkin, että Windy tulee olemaan viimeinen pikkukoira.

7. Kiinnostaisiko sinua lähteä joskus koirasi/koiriesi kanssa vaeltamaan jonnekin kauemmaksi vaikkapa pariksi päiväksi-viikoksi?
- Kyllä! Lapissa valetaminen on ollut pidemmän aikaa haaveena ja sanon aina itselleni toteuttavani sen ensi kesänä, mutta näin alaikäisenä se ei ihan niin helppoa kuitenkaan ole.

8. Mitkä ovat loppuvuoden "pikku tavoitteet" sinulla koirasi/koiriesi kanssa?
- Dacun tervehtyminen olisi aivan huippujuttu, mutta pelkäänpä, ettei tule toteutumaan tänä vuonna...se olisi kuitenkin ehdottomasti se paras ja tärkein. Harrastusrintamalla olisi hienoa saada Cloudylle viimeinen ykkönen alosta ja Windylle mahdollisesti yksi ykkönen avosta. Aksan suhteen meillä ei ole mitään erikoista ja koiratanssikin alkanut tuntua vähän siltä, että me jankataan alokasluokassa vielä mummonakin. Kuitenkin olisi upeaa saada edes toiselle koiralle kisapaikka messarin kisoihin.

9. Panta vai valjaat? Hihna vai flexi? Vai molemmat?
- Panta ja hihna. Olen myös erittäin laiska ostamaan uusia pantoja/hihnoja. Hihnat ovat meillä olleet varmaan ennen vuosituhannen vaihtumista ja esim. Cloudynkin kaulapanta (tuo sininen, joka näkyy kuvissa) on vanha ja paskainen Digin panta.

10. Mitä rotua/rotuja et voisi kuvitella itsellesi koskaan?
- Vinttikoiria irkkua lukuunottamatta, metsästyskoiria, molosseja, ysiryhmän koiria, mäyräkoiraa ja monet terrierit ovat myös siellä niiden rotujen joukossa, joita en ottaisi.

11. Kuva, joka kertoo koirasi onnellisuudesta ja iloisuudesta. 

Kaikki



Cloudy
Windy (kuva ei kerro, mutta neiti mm. murisee uidessaan, koska se on kivaa)
Dacullakin uinti