tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä on täällä

Blogi on pysytellyt hiljaisena ja siihen on syynsä. Dayan pennut, joita kovasti odotettiin, menetettiin. En tiedä, pitäisikö puhua pennuista vai pennusta, sillä Daya sai vain yhden enkelipojan ja koko muu pentue oli imeytynyt. Ultran perusteella odotettiin isoa pentuetta, joka olikin röngteniin mennessä kutistunut kahteen pentuun, joista vielä toinen oli imeytynyt aivan tiineyden loppumetreillä. Vaikka vastoinkäymiset tähän "lajiin" kuuluvatkin, niin päivityksessä peläten vietetyt pitkät minuutit ja itkuisen koiran katsominen saivat kyllä miettimään tämän touhun mielekkyyttä taas uudelleen. Onneksi loppu oli sen suhteen onnellinen, että Daya voi hyvin, mikä oli ehdottomasti kaikkein tärkeintä.

Pidin Dayalle keväällä omaa pentublogia, josta pentua odottaneet saivat seurata tiineyden edistymistä. Oli kyllä ihanaa huomata, miten monta upeaa kotia Dayan pennuille olisi ollut tarjolla, mutta valitettavasti tätä pentuetta ei oltu tarkoitettu toteutuvaksi. Vaikka sitä onkin tietoinen, mitä riskejä näihin asioihin liittyy, niin asian ymmärtää eri mittakaavassa vasta sitten, kun se osuu omalle kohdalle. Cloudyn pentueessa kun niin tiineys kuin synnytyskin menivät kuin oppikirjassa.



Loppukevään Daya on kasvatellut kuntoa ja se kävi pari viikkoa sitten hierojalla, jossa sai kehuja hyvästä palautumisesta, joten uudelle käynnille ei ole toistaiseksi tarvetta. Vepekausikin ehti alkaa viime viikolla ja huomenna olisi taas seuraavat treenit. Onneksi tänä kesänä työt painottuvat vähemmän iltoihin, joten päästään treeneihin viime kesää paremmin. Tätä lajia kun on miltei mahdotonta treenata yksin.

Cloudyn kanssa ollaan käyty parissa tokokokeessa ja agilitykisoissakin. Tokoista voisin kirjoitella myöhemmin erikseen, mutta agilitysta muutama sananen ja video.

Maaliskuun kisojen ja kakkosluokan korkkauksen väliin mahtui peräti yhdet treenit. Oikeastaan kisakirjeen luettuani vähän harmitti, kun luulin ilmoittaneeni koiran Salmen radoille, mutta kakkosluokat tuomaroikin Sisko Pulkkinen. Viime keväänä oltiin Siskon radoilla, joista en oikein tykännyt, mutta nämä olivat ihan ok kakkosluokan radat. Ensimmäisestä radasta jäi hyvä fiilis, Cloudy oli villinä ja pari väärää putkenpäätä tarttui mukaan. Toinen rata, joka olisi totta puhuen tehnyt mieli jättää videon ulkopuolelle, oli puolestaan melkoista tumpelointia alusta loppuun. Cloudylta oli vähän veto pois, mutta suurin syy löytyy katsomalla peiliin, joten nuo kaikki kiellot menee kyllä ihan oman ohjauksen piikkiin. Niin ja kävihän Cloudy moikkaamassa ratahenkilöäkin.




Nyt ollaan käyty juoksemassa parit treenit ja tämä treenitahti (joka toinen viikko) tuntuu juuri eikä melkein hyvältä Cloudylle. Eurasier on jaksanut tehdä hienosti ratatreeniä ja päästiin mm. kakkosluokan hyppäri nollana maaliin pariin otteeseen. Katselin jo kesäkuun kisakalenteria toiveikkaana, mutta maltoin mieleni ja mennään seuraavaksi vasta kotikisoihin reilun kuukauden päästä.

Ollaan käyty parissa mätsärissä ja kevään ensimmäiseen mätsäriin pääsi mukaan pelkkä Dacu, joka oli veteraanien PUN2. Oikeastaan lähdin mätsäriin lähinnä katsomaan ihanaa Vinkaa, joka oli myös PUN2. Seuraavaksi lähdettiin hetken mielijohteesta eukkujen ja Dacun kanssa vappumätsäriin Saarijärvelle, joka olikin yllättävän tuottoisa reissu. Ensin Dacu osallistui veteraaneihin, jossa se oli PUN1. Aluksi ajattelin ilmoittaa eukut pelkkään parikilpailuun, mutta päädyin ilmoittamaan  Cloudyn isoihin aikuisiin, mikä kannatti, sillä eurasierin esiintyminen oli tuomarin mieleen ja Cloudykin oli PUN1.

Ennen BIS-kehiä oli parikilpailu, jossa Cloudy oli hieno, mutta Dura ei oikein muistanut mitä nämä tällaiset näyttelyjutut oikein ovat. Meidän esiintyminen ei siis ollut sieltä parhaimmasta päästä, joten oli aika yllättävää, kun tytöt voittivat parikilpailun.

Kuva: Hanna-Kaisa Kesti

Juuri ennen BIS-kehiä oli vielä nakinsyöntikilpailu, jonne olin ilmoittnut Dacun. Osallistujia oli aika paljon, mutta rohmu-Dacu ei ollut sieltä hitaimmasta päästä ja tyyppi kuulutettiinkin kilpailun voittajaksi. Kuulemma iän tuomalla kokemuksella. Dacullahan on paljon kokemusta ruoan varastamisesta, joten veteraani tietää, millaista on syödä nopealla aikataululla. BIS-kehässä Dacu sijoittui kuudenneksi, mutta Cloudy joutui pönöttämään pidempään ja tyyppi oli BIS1. Saatiin hirmuisesti kivoja palkintoja ja varsinkin iso pehmopossu on ollut kovassa suosiossa.

Myös ihana Vinka-lilla on päässyt juuri pois vauvaluokasta ja korkkasi junnukehät toukokuussa Tampereella, jossa meillä oli myös rotuyhdistyksen kokous, joten pääsin itse näkemään Vinkan debyytin. Paikalla oli viisi tsekkiläistä, joista neljä oli narttuja ja kaikki saivat SA:n, mutta Vinka kuitenkin voitti ollen ensin junioriluokan ykkönen, sitten paras narttu ja lopulta ROP.  Näin mukaan tarttui myös ensimmäinen sinivalkoinen rusetti.

Oltiin kyllä todella iloisia Vinkan voitosta, sillä taso ei ollut huono ja esimerkiksi Daya on tainnut saada kaikki serttinsä silloin, kun se on ollut ainoa tsekkiläinen. Omia koiria en tajunnut ilmoittaa, mutta ehkä ihan hyvä niin. Siispä autossa oli koiranpaikka vapaana kaverin kelpielle, joka olikin lopulta RYP4 ja veteraanien neljäs. Kannatti ottaa kyytiin.

Vinka venyi Tampereella

Vinka kävi myös helatorstaina erikoisnäyttelyssä ollen "PN5" mutta näyttelyn 19 nartusta vain viisi sai SA:n, joten tulokseen voi olla todella tyytyväinen. Sunnuntaina Vinka sai Tuurista EH:n varsin koiran näköisellä arvostelulla. Sanoinkin Vinkan haltijalle, että Vinka on vielä vauva ja samaa oli kuulemma sanonut tuomarikin.

Molemmat eukut ovat valmistautuneet suomen kesään tiputtamalla pohjavillan pois ja Cloudy kävi esittelemässä kaljuaan lauantaina erikoisnäyttelyssä. Olin itse näyttelyn järjestelyissä mukana, joten varmasti viimeistään paikan päällä olisi kaduttanut, jos olisin jättänyt koiran ilmoittamatta. Lisäksi tietysti hyvin rodun tuntevan tuomarin mielipide kiinnosti, joten laitoin ilmoittautumisen menemään, vaikka koira olikin yhden muovikassillisen verran karvaa köyhempi.

Jälleen kerran äiti vei Cloudyn kehään, tosin nyt olin itse "puuhahenkilönä" viemässä sijoittuneille palkintoja ja yritin siinä sivussa myös valokuvata, joten siitä olisi ollut vähän huono edes irrota kehään itse. Valionarttuja oli 11 ja Cloudy sai sen perinteisen, sileän erin ja arvostelussa lukikin "summer coat" mutta paljon myös hyviä asioita. Päivän kuitenkin kruunasi Cloudyn siskon voitto, kun Oona oli upeasti ROP ja BIS-eurasier.



Cloudyn arvostelu kaverin suomentamana, kiitos!
"6 vuotias femiininen tyyppi. Oikea niska. Vahva ylälinja. Seisoo oikein. Vähän liikaa rintakehää. Vähän liian pitkät välikammenet. Tyypilliset kulmaukset. Sujuvat oikeat liikkeet. Mukava häntä. Kesäturkissa. Erinomaisesti esitetty."

Arvostelusta ei saanut ihan kunnolla selvää, mutta kutakuinkin noin. Jäin ainoastaan miettimään kommenttia rintakehästä, sillä Cloudy on aina ollut edestä todella kapea ja se onkin tuossa koirassa se rakentellinen seikka, josta sille on tullut tässä vuosien varrella eniten sanomista. Oli kuitenkin ihanaa, että tuomari käytti oikeasti aikaa arvosteluun ja paneutui tehtäväänsä huolella. Edestakaisinliikkeissä tuomari aina kyykistyi nähdäkseen liikkeet paremmin ja arvostelua hakiessa paitsi Cloudyn, myös muiden koirien paperit näyttivät olevan täynnä tekstiä. Arvostelutahti olikin vain reilu 10 koiraa tunnissa, joten turhaa hoppua tuomari ei pitänyt, mikä on mielestäni hyvä, vaikka näyttelypäivästä tulikin paljon odotettua pidempi. Onneksi sää suosi!

Kävin myös viime kuussa tekemässä ihka ensimmäisen oman liikkurointikeikkani Muuramessa. Kyseessä tosin oli pelkästään alokasluokan koe ja koiriakin vain neljä, mutta oli silti aika jännää. Kehäsuunnitelmaan otin aika paljon vaikutteita Dayan ensimmäisen kokeen kehästä, koska se oli mielestäni siirtymien kannalta todella kätevä. Oli kivaa kuulla kisaajaltakin kommenttia, että liikkurointi oli kuulemma hyvää, vaikka toki tästä jäi käteen myös sellainen "ota huomioon seuraavalla kerralla"-lista. 

Dura on erilainen nuori

Myös Wintu pääsi pitkän kisatauon jälkeen tositoimiin helatorstaina järjestetyissä rallytokokisoissa. Shetlantilainen oli vähän liiankin villi, kun jokaisen pyörähdyksen tai pyörähdystä muistuttavan käännöksen jälkeen oli sanottava tukeva "räyh" ja homma kosahti kolmanneksi viimeiseen kylttiin, jossa Wintu törmäsi päin kylttiä ja ajatuksissani uusin sen, vaikka meillä oli jo kaksi uusimista alla. Tästä syystä siis hylkäys, mutta koko rata tuntui kovin tahmealta, kun Wintu oli koko ajan enemmän tai vähemmän lentoon lähdössä, etten osannut muutenkaan odottaa tulosta. Sitten, kun saatiin arvostelupaperi, niin ainoat miinukset olivat vain ne kaksi uusimista! Kolmannesta uusimisesta tuli kuitenkin hylkäys, mutta jos oltaisiin jätetty kyltti vain tekemättä, niin oltaisiin silti saatu 84 pistettä, koska jäljellä oli enää istuminen ja maalikyltti, joissa tuskin oltaisiin osattu sössiä kovin pahasti. Jossittelu on mukavaa ja sitä rataa.

Sunnuntaina lähdetään Jämsään piirinmestaruuskisoihin, vaikka tänä vuonna meidän piti rallytokoilla vähemmän. Seuran joukkue kuitenkin kaipasi koiria, joten ilmoitin Dayan olevan käytettävissä ja mutkan kautta myös Wintu päätyi joukkueeseen.

4 kommenttia:

  1. Kiva että jaksat aina välillä kirjoitella kuulumisia. Varmasti kevät oli teille raskas kun kävi miten kävi, Mutta todellakin pääasia et Daya on kunnossa. Onnea teille kisoihin sunnuntaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näitä vastaavanlaisia tapauksia kyllä sattuu rodussa harmillisen paljon, kun jo nyt Dayan tapauksen jälkeen on myös eräässä toisessa pentueessa kaikki pennut kuolleet. Toivottavasti näitä alettaisiin nyt tutkimaan enemmän, kun näin pienilukuiselle rodulle näin runsaat pentukuolemat ovat kyllä melkoinen vastaisku.

      Poista
  2. mitäs Evira/Valvira sanoi pennuista, että mikä oli mennyt pieleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä asioista puhuttaessa haluaisin jo tietää, että kenen kanssa on kunnia käydä keskustelua, joten otappa yhteyttä sähköpostitse tai soittamalla jos haluat jutella aiheesta lisää.

      Poista