tiistai 11. huhtikuuta 2017

Junnujuttuja



Maaliskuulta jäi mainitsematta pari asiaa. Dura kävi hierottavana, kun siskoni varasi sille ajan ja vei sen sinne ihan oma-aloitteisesti, aika huikeata! Tusu oli jonkin verran jumissa, mikä ei ole kyllä mikään yllätys, kun se on vetänyt koko talven jäällä sitä hillitöntä reikäpääralliaan. Seuraava hieronta sille onkin varattu ylihuomiselle ja Wintullekin on käsittely katsottuna parin viikon päähän.

Lisäksi maaliskuun viimeisenä sunnuntaina Vinka kävi ihka ensimmäisessä näyttelyssään. Tuloksena ROP-pentu ja kaupan päälle aika hieno arvostelu. Itse olin samana viikonloppuna agilityn koulutusohjaajakurssin toisella puoliskolla, joten itse en päässyt paikalle, vaikka näyttely järjestettiinkin ihan tässä vieressä. Ryhmäkehä jäi pikkutsekkiläiseltä väliin, kun tyyppi ja sen omistaja unohtivat itsensä syömään eväitä vähän liian pitkäksi aikaa. Oheinen kuva on Niinan ottama. Tuntuu hoopolta katsoa tuota kuvaa, kun omassa mielessäni Vinka-lilla on edelleen se Daikussa roikkuva luovutusikäinen naskalihammas. Ja taas päästäänkin siihen, että aika kuluu äkkiä, koirat kasvaa ja hampaatkin vaihtuu ja niin poispäin.

Takaisin tähän kuuhun. Kuun ensimmäisenä viikonloppuna paikallisen Kennelpiirin nuorisojaosto, johon siis kuulun, järjesti junior handler-kurssin. Siellä oli tarvetta lainakoirille, joten Cloudyn, Duran ja Windyn viikonloppui kului näyttelyjuttujen merkeissä. Itselleni junior handler on ollut aina kovin vierasta aluetta, eikä laji kyllä ole koskaan pahemmin kiinnostanut, mutta nuorisojaostolta odotetaan aina järjestettävän jotakin junnuiluun liittyvää, joten siihen ollaan vuosittain pyritty. Nämä junnukoulutukset kieltämättä keräävätkin yleensä hyvin osanottajia, viime viikonloppuna osallistujia oli molempina päivinä noin kymmenen, mikä ainakin näin sivusta seuraajan roolista katsottuna tuntui sopivalta määrältä. Molempina päivinä koiria ehdittiin vaihtamaan useampaan otteeseen sekä tekemään harjoituksia niin yksin kuin ryhmässäkin, eikä kuitenkaan aika tuntunut loppuvan kesken.




Cloudy oli suosittu tapaus ja monet tykkäsivät esittää sitä, kun taas Dura kokemattomampana oli aika hulivili, mutta tarjosi kuitenkin haastetta niille, jotka uskaltautuivat kokeilemaan sitä. Wintun junnuilut rajoittuivat lähinnä lauantaihin ja hyvin näytti olevan näyttelyjutut shetlantilaisen muistissa, en edes muista, koska se olisi niitä viimeksi harjoitellut. Paikalla oli kaksi muutakin shelttiä, joiden nätisti trimmattujen korvien rinnalla tuo oma tupsukorva ei kieltämättä näyttänyt kovin kehuttavalta. Oikeastaan ajattelin joskus pitäväni Wintun korvia trimmissä, vaikkei sen kanssa käydäkään enää näyttelyissä, mutta se sitten jäi, kun useamman ihmisen mielestä koira näytti trimmattujen korviensa kanssa lähinnä rumalta apinalta. Trimmausmotivaatio koki siinä kohdassa kuoleman, vaikka ajan kanssa silmät olisi varmasti niihin apinakorviinkin tottunut.

Cloudy on oikeastaan melko helppo esitettävä, sillä se yleesä seisoo hyvin vapaana ja asettelee itsensä sen verran hyvin, että harvoin tulee tarvetta korjailla sen koipien asentoa. Lisäksi se lähtee kaikkien matkaan, eikä ota häiriötä toisista koirista tai juuri muustakaan, mitä sen ympärillä tapahtuu. Haasteita se kuitenkin tarjoaa erityisesti kahdessa asiassa, joista ensimmäinen on korvien asento. Cloudy pitää usein korviaan pitkin päätä ja näyttelyissä se ei välttämättä nosta niitä kokonaan ylös, vaan jättää ne puolitiehen. Vaikka eurasierin korvat saisikin ylös asti, niin voi olla vielä haasteena saada ne kunnolla ylös ilman, että ne ovat leveät kuin koalalla. Joskus Cloudylle onkin tullut sanomista leveälle asettuneista korvista ja kyllähän noissa aika selkeä ero näkyy.



Toinen haaste Cloudyssa liittyy sen liikuttamiseen, sillä varsinkin sisänäyttelyissä sitä voi olla vaikeaa saada liikkumaan kunnolla. Viikonloppuna tulikin huomattua, miten useimmat lähtivät liikkelle ja huomasivat pian hihnan kiristyvän, kun koira ei tullutkaan yhtä reippaasti mukana. Minulla on vieläkin tuoreessa muistissa viiden vuoden takainen Lahden näyttely, jossa tuon koiran esittäminen oli tuskaista, kun se ei parhaan nartun valinnassa liikkunut niin yhtään ja meidän takana olevat olisivat varmasti päässeet liikkumaan paljon reippaamminkin. Tällöin Cloudy vieläpä voitti narut, mutta siitä lähtien en ole kyllä yhtään pistänyt pahakseni, jos joku muu esittää Cloudyn. Tosin kurssilta jäi kyllä mieleen yksi junnu, joka sai Cloudyn liikkumaan aivan mielettömän hyvin! Eurasier pinkoi kehässä hienoa vauhtia ja esittäjä kehui sekä tsemppasi koiraa jatkuvasti. Täytyi siinä vieressä istuvalle Anullekin kehaista, miten hienosti kyseinen handleri sai laiskan punaharmaan liikkeelle.

Kurssilaiset olivat kyllä todella täsmällisiä ja noudattivat huolella aikatauluja, eikä ketään tarvinnut "paimentaa" vaan kaikki ymmärsivät itse käyttää koiriaan tarpeeksi usein ulkona ja omien koirien lainaajat tarjoituivat käyttämään nuo tyypit pihalla, aika huomaavaista! Sai itse rauhassa keskittyä jutusteluun, valokuvaamiseen ja karkinsyöntiin. Ehdittiinkin jo suunnittelemaan, että pyrittäisiin järjestämään tälle vuodelle vielä toinenkin JH-koulutus, joka toteutuessaan pidettäisiin syksyllä ennen Jyväskylän KV-näyttelyä. Ainahan se on kivempaa järjestää jotain, johon on oikeasti tulijoita. Vieläkin on turhan hyvässä muistissa meidän viimeisen päälle suunnitellut koiranuorten pikkujoulut vuodelta 2012, joihin ei kovasta mainostuksesta huolimatta ilmoittautunut yhtäkään osallistujaa.

5 kommenttia:

  1. Cloudy on kyllä niin tui tui <3 saako se tulla sitten mulle viettämään veteraanivuotensa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kloodi on liian tuitui pois annettavaksi <3 Mut miten ois tommonen Dacu, joka oli viime yön aikana tehnyt matolle kakka-yllätyksen?

      Poista
    2. nääh, Dacu on jo vanha ja kuolee pian. Eikä oo edes suloinen.

      Poista
    3. eikös se Daya ole nyt se sun suosikkirotu ja Cloudy ei enää niinkään?

      Poista
    4. Ei koiran tarvitse olla suloinen, riittää että on tui tui.

      Poista