perjantai 21. huhtikuuta 2017

Hoplaa

Vajaa pari viikkoa sitten meillä oli pitkästä aikaa ohjatut agilitytreenit Cloudyn kanssa. Siitä on hirmuisen pitkä aika, kun ollaan viimeksi oltu eurasierin kanssa ohjatuissa. Olisikohan edelliset "oikeat treenit" olleet viime keväänä, kun Cloudy tuurasi Dayaa tsekkiläisen treeneissä. Silloin Cloudy laiskotteli ja helppo harjoitus meni lähinnä vauhdin kalasteluun. Nyt koiralla oli vielä alla edellisen päivän tokokoe, muttei tehnyt mieli jättää sen takia treenejä väliin, sillä eihän yrittänyttä laiteta.

Parit ensimmäiset treenit ovat sisähallissa, mutta olen iloinen siitä, että suurin osa ryhmän treeneistä tulee olemaan ulkona. Varsinkin lämmitetyissä halleissa Cloudya on ollut vaikeaa saada liikkumaan kunnolla ja lyhyillä esteväleillä vauhdin ylläpitäminen on ollut haastavempaa. Treeneissä oli tarjolla 17 esteen rata, joka ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan pitkä tai vaikea. Tarjolla oli suoraa, takaakiertoa ja persjättöä. Vaikeammassa kulmassa olevat kepit tehtiin suosiolla yksittäisenä.

Ihan alussa Cloudy tuli muutamaan otteeseen ykköshypystä ohi, mikä oli todella kummallista, sillä Cloudy ei ole ikinä harrastanut hyppyjen ohitteluja - päinvastoin. Tässä asiassa se on yleensä kovin kuuliainen ja kiltti ja menee sinne minne halutaan, vaikka ohjaus tulisi myöhässä ja/tai epäselvästi. 2.hyppy oli ensimmäiseen esteeseen nähden 90 asteen kulmassa ja olisin ajatellut sen osaavan hakeutua sinne, vaikkei muistaakseni olla moista koskaan harjoiteltukaan. Höh. Näiden aivopierujen jälkeen päästiin taas itse asiaan ja koira olikin aikamoinen menijä! Harmi, etten pyytänyt ketään ottamaan videota, koska Cloudy liikkui todella hyvin! Persjättöön ehtiminen meinasi tuottaa hankaluuksia, kun en osannut yhtään varautua Cloudyn vauhtiin ja olin auttamatta myöhässä. Saatiin sekin kuitenkin onnistumaan, kun liikuin kunnolla.

Näin Cloudy pinkoi viime keväänä

Kepeillä Cloudyn motivaatio ei oikein vieläkään tahdo riittää loppuun saakka ja välillä sattuu mokia, kun jokin väli jää tekemättä. Itse olin aina koulun liikuntatunneilla se, jonka jäljiltä pujottelutehtävien kartiot oli kumossa, joten kaikki sympatiani on tässä asiassa kyllä koiran puolella. Keppien jälkeen loppurata sujui ongelmitta, täytyy vaan itse takaakierroissa tsempata koiraa, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan - muuten vauhti hyytyy.

Treeneistä jäi hyvä fiilis. Koira kuulemma kyllä osaa, kun se vaan viitsii tehdä, mutta itselläni on iso rooli pitää vauhti yllä omalla liikkumisella. Cloudy kuitenkin liikkui paremmin, kun olisin uskaltanut toivoa ja kouluttaja näytti ymmärtävän myös tällaisen hitaamman ja haastavemman rodun päälle, mitä ei tässä lajissa ole voinut pitää itsestäänselvyytenä. Sitten kun päästään ulos, niin tehdään kuulemma isompia ratoja myös sitä 2.luokkaa silmällä pitäen. Kieltämättä sellainen tunne, että tämä on kaikin puolin niin passeli ryhmä juuri meille!

Oli kyllä todella virkistävää käydä ohjatuissa treeneissä. Viimeisen vuoden aikana on kouluttanut niin paljon muita ja treenannut omia tyyppejä lähinnä itsenäisesti, niin oli ihanaa mennä itse niin sanotusti valmiiseen pöytään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti