lauantai 3. syyskuuta 2016

Vaikka ja mitä

Viime viikkoihin on mahtunut tokokoetta, mätsäriä ja rallytokoa. Edetään aikajärjestyksessä!

Elokuun puolivälissä meillä oli tosiaan Dayan kanssa toinen tokokoitos Pieksämäellä ja se turnee menikin niin penkin alle, kun vaan voi mennä. Ampiaiset kiusaa meitä nyt urkalla, sillä myös Daya sai ennen kehää kiinni ampiaisen ja sillä tuntui menneen pasmat vähän sekaisin.

Paikkis oli ysin arvoinen, sillä Daya heittäytyi maahan vielä sivulletulon jälkeen. Yksilöliikkeet menikin sitten ihan pipariksi, kun Daya alkoi seuruun aikana kyttäämään ovea, jonka luona ötökkä ahdisteli tsekkiläistä. Seuruun jälkeen Daikku unohti ampiaisen, mutta suurimman osan pisteistä vei Dayan jojoilut, sillä lähes jokaisen liikkeen välissä- tai alussa tyyppi heitti maahan. Oli siellä muutamia ok-pisteitäkin, mm. liikkeestä maahan 9.5 ja kapulan pito 10. Loppuun vielä aivopieru, eli hypyn ohitus, joten siitä nolla. Loppulukemana ALO2 145 pisteellä ja sijoitus 5/6.

Oikeastaan harmittaa, ettei tästä näytöksestä ole olemassa videota, kun tykkäisin analysoida penkin alle menneitä kisasuorituksia näin jälkikäteen. Lisäksi unohduin ennen yksilöliikkeitä jutustelemaan tsekkiläisistä rodusta kiinnostuneen kanssa ja ohjaajalle muutenkin opetuksena, että myös Daikku saa epäonnistua, eikä maailma siihen kaadu. Kokeita tulee ja menee.




Kokeen jälkeisenä tiistaina meillä oli Salme Mujusen yksityistunti. Alun perin olin ottanut yksityistunnin Wintua ja sen ikuista tunnaritaistelua varten, mutta shetlantilaisesta ei ollut paketissa olevan tassun kanssa tokoilijaksi. Silloin ajattelin vaihtaa tilalle Cloudyn ja keskittyä sen iänikuiseen noutokamppailuun ja ehdin oikeasti jo innostua ajatuksesta. Vaikka ollaan eurasierin kanssa käyty hakemassa eri kouluttajilta näkökulmia ja neuvoja asiaan, niin haluaisin kuitenkin treenata sitä mielummin sellaisen kouluttajan kanssa, jonka oppeihin on mahdollista päästä vähän useamminkin, kuin kerran-pari vuodessa. Sitten innostus lopahti, kun tajusin, että Cloudyn suu taitaa olla vielä arka hampaanpoiston jäljiltä. En halunnut ottaa riskiä, että treenataan koiralle jotain niin vaikeaa ja inhottavaa, kuin nouto, jos sen suu on vähänkään kipeä.

Siispä mentiin Dayan kanssa - ja sekin tuli kyllä tarpeeseen! Alokasluokan jutuista saatiinkin tekemistä koko tunnin ajaksi. Ensin tehtiin alokasluokka kokeenomaisena läpi ja Salme huomasi sieltä samat pikkujutut, jotka ovat häirinneet itseänikin. Pieniin, mutta kuitenkin koiran ilmeen kannalta tärkeisiin asioihin saatiin ohjeet, kuinka eteenpäin ja ja tsekkiläinen sai myös kehuja. Kuulemma hieno työskentelijä ja seuruukin täyden kympin arvoista, ei siis ihan toivoton tapaus!

Viime lauantaina käytiin pitkästä aikaa mätsärissä. Mietin etukäteen, ketkä kaksi ottaisin mukaan, mutta eipä tuota tarvinnutkaan miettiä, kun koiria lähti mukaan porukoiden viikonlopunviettoon, niin tänne jäikin vain nuoriso-osasto. Molemmat lähti siis mukaan ja tytöt olivat vieläpä isoissa koirissa peräkkäin, ensimmäiseksi Dura, joka sai sinisen nauhan. Esiintymisessä oli paljon petrattavaa, mutta ei se ole kyllä mitään näyttelyjuttuja tehnytkään sitten vappumätsärin ja sillä nuo hommat ei kuitenkaan ole takaraivossa samalla tavalla, kuin muilla. Daya puolestaan oli enemmän tuomarin mieleen ja tsekkiläinen olikin PUN1. BIS-kehässä tyyppi jaksoi esiintyä hienosti, mutta liikkui hieman laiskasti ja tuloksena BIS5. Tsekkiläisen palkintoposea katsoessa tulee ekana mieleen, että Daikku voitti kainalokarvojen pituudella. Palkinnot oli oikein kivat!


Sunnuntaina kävin katsomassa kivenheiton päässä olevaa tokokoetta, jonne meidänkin piti alunperin mennä. Harmitti hirmuisesti, että se jäi nyt väliin, mutta onneksi kavereilla meni hyvin ja treenimotivaatio senkun kasvoi. Sainkin Dayalle pari koepaikkaa syyskuulle ja muutamat rallykisatkin on tiedossa, mutta syyskuun loppupuolella olevien skabojen kokoonpanoa täytyy vielä miettiä. Tuskin maltan ilmoittaa vain yhtä koiraa, joten Cloudy on varma lähtijä ja muut jää vielä mietittäväksi.

Lokakuulta sai pyyhkiä pois Cloudyn agilitykisat, jälleen kerran. Kävi ilmi, että eurasierilta täytyy poistaa toinenkin hammas siinä olevan reiän vuoksi, joten kisaputken jälkeen Clade joutuu jälleen nukutettavaksi ja saa neljän viikon varoajan päälle. Positiivista kuitenkin, että meillä on enemmän aikaa treenata, kun kirjoitusten jälkeen saa takuuvarmasti treenirintamallakin jotain aikaiseksi.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä lauman juniori kävi eilen ensimmäisissä rallytokokisoissaan ja oli aika yllättävää, että saatiin hyväksytty tulos 86 pisteellä! Jotain ollaan treenattu elokuun alkupuolella, mutta nyt ennen kisoja koira oli lähes viikon verran siskollani ja sain sen vasta kisapäivänä kotiin- ja eilen se lähti heti kotiutumisen jälkeen takaisin. Durahan ei osaa kuin istua ja mennä maahan, eikä se ole tehnyt ikinä noin pitkäkestoista suoritusta ja ensimmäinen kerta, kun tehtiin rallytokorataa, joten siihen nähden se oli Duralta oikein kelpo suoritus.

Dura ja sen päivän palkkio
Kannustaa ja kehua sitä sai hirveästi, mikä oli vähän outoa, sillä en ole rallytokossa tottunut olemaan kovin äänekäs, kun muu lauma osaa kuitenkin seurata ja niillä on tokopohjaa taustalla, mutta Duralle kyllä kaikki mahdollinen apu tuli tarpeen. Kovin valoista tulevaisuuttahan tälläisellä touhulla ei tule olemaan, mutta Duran kanssa onkin tarkoituksena kahlata maksimissaan alokasluokka läpi. Niin kauan, kun koira asuu jossain muualla, eikä ole mahdollista treenata sen kanssa, niin ei luonnollisesti voi kisatakaan.

Samalla allekirjoittaneelle iski vähän epätoivo lajin suhteen. Dura on jo mun viides, VIIDES alokasluokkalainen ja silti teen sen kanssa samoja tyhmiä mokia kuin aina ennenkin. Eilen otettiin -10 kun menin kyltin väärältä puolelta. En ehkä ikinä opi rallyn saloja saati sitten sääntöjä, jotka kertasin viimeksi eilen...

Dura mahtui mittauksessa 45,5cm korkean mittatikun alle. Eli 2,5cm liian suuri agilityn mediluokkaan ja 2,5cm liian pieni rotumääritelmän vähimmäiskorkeuteen. Selkeä väliinputoaja siis!

2 kommenttia:

  1. Vooi, mikäs Wintuliinin tassussa on :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä oli se revennyt kynsi, joka on kyllä nyt jo parantunut. :)

      Poista