torstai 3. maaliskuuta 2016

Viimeistä vaille

Viime tiistaina Dura kävi jälleen hierojalla ja saatiin viimeinkin lupa mennä luustokuviin.

Dura oli jälleen vain hieman paremmassa kunnossa, kuin edellisellä hoitokerralla, mutta lähti tunnin aikana aukeamaan oikein urakalla ja nyt on koiran kroppa siinä kunnossa, että uskallan alkaa varailemaan sille aikaa läpivalaisuun. Tosin niissä Duracelia venytellään siihen malliin, että taidetaan suunnata hierojalle jälleen kuvausten jälkeen riippumatta siitä, miltä kuvat näyttävät. Dura oli kuulemma sen verran mielenkiintoinen asiakas, että hieroja pyysi nähdä sen kuvat. Itseäni lähinnä hirvittää, että sieltä paljastuu jokin LTV3 tai muu kauhistus, mikä voisi samalla olla syy sille, miksi se on ollut noin jumissa.

Dura onkin viimeinen laumanjäsen, jonka luusto on läpivalaisematta. Sitten on terveystarkastettu koko lauma enemmän tai vähemmän kattavasti. Duralta puuttuu vielä haima- ja kilpparitestit sekä sydänkuuntelu. Cloudyn testitulokset vanhenee tässä kuussa ja haluan käyttää sen jälleen sydänkuuntelussa tämän vuoden aikana. Eikä allekirjoittaneen mielenrauhalle tekisi pahaa ottaa Wintulta sitä kilpparitestiä näin muutaman vuoden tauon jälkeen uudestaan. Nuo ovat siis vielä edessä tämän vuoden aikana Duran läpivalaisun lisäksi, onneksi polvitarkin osalta ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä se on mahdollista saada luustokuvien yhteydessä.

Hierojan mukaan Duran takapään syvät lihakset voisivat olla paremmatkin, joskin hieronnan loppupuolella niitä tuntui sittenkin löytyvän ja Frolicia kerjätessään Dura sai kehuja hienosta takapään hallinnastaan, kun se oli takajaloillaan ja kurre-asennossa vuoron perään käyttämättä etujalkojaan maassa. Ei noiden harjoittamisesta kuitenkaan haittaa ole, joten kaivettiin tasapainotyyny esiin ja sillä sai taiteilla muutkin kuin Dura.


Treenirintamalta uutisia pitkästä aikaa, saatiin Dayan kanssa treenipaikka agilityryhmästä! Ajattelin opettavani sille suurimman osan asioista itsenäisesti, mutta kun nyt tarkastelen viime vuotta, niin mehän ollaan aksattu tsekkiläisen kanssa lähinnä yksittäisiä kertoja silloin tällöin. Moisella tahdilla ei pahemmin edistytä. Nyt on aika saada tähän touhuun jotain säännöllisyyttä ja onneksi ohjatut treenit pakottavat raahautumaan sinne hallille. Lisäksi, jos saan ajokortin mihin tosin meinasi mennä usko parin päivän takaisten ajotuntien perusteella tulisi varmasti treenailtua itsenäisestikin enemmän. Ohjatut treenit meillä on jatkoryhmässä maanantaisin nyt maaliskuusta lähtien aina elokuun loppuun saakka, aika kivaa!

Koska on vähän kesäfiilis, niin tässä Dayan ja sen vesilelu viime kesältä. Tuo oli vesilelun toinen- ja samalla viimeinen käyttökerta.



Äidin mielestä oli tarpeellista hekottaa ja kommentoida vesilelun kohtaloa. Ensi kesäksi täytyy hankkia joku kovempaa tekoa oleva lelu, joka kestää Dayan vesileikit, niin välttyy samalla itse siivoamasta tsekkiläisen sotkuja pitkin rantaa.

2 kommenttia: