perjantai 25. maaliskuuta 2016

Miksi juuri eurasier?

Tätä on usein kyselty, joten nyt panostin ja vastaan vähän paremmin kuin muutamalla lauseella.

Vajaa viisi vuotta sitten vaihto paimenkoirasta pystykorvaiseen ei ollut mikään pikkujuttu, vaan sitä pohdittiin aika paljonkin. Mahdollinen riistavietti oli suuri kynnyskysymys ja se, että kyseessä olisi todennäköisesti vähän paimenia itsepäisempi ja itsenäisempi tyyppi. Jos olisin ollut ottamassa harrastuskoiraa, olisin varmasti miettinyt rotuvalintaa vielä enemmän ja paremmin, mutta Cloudyn oli tarkoitus olla kaveri näyttelykehien kiertelyyn, jolloin ei niinkään ajateltu rotuvalintaa muiden harrastuksien kannalta.

Näin jälkikäteen ajaeteltuna se on oikein hyvä, koska jos ajatuksena olisi ollut harrastuskoira, niin valinta ei olisi todennäköisesti kohdistunut tähän mainioon rotuun. Se jos mikä olisi ollut suuri vahinko.

Epäröinnistä huolimatta päädyttiin eurasieriin, sillä muuten rodun luonne kuitenkin muilta osin miellytti, eikä vaihto paimenesta pystykorvaan loppujen lopuksi ollutkaan mikään kulttuurishokki, vaan oikeastaan tervetullutta vaihtelua. Cloudy onkin omaan makuuni hyvin tyypillinen eurasier, tasapainoinen, rauhallinen ja jääräpäinen olematta kuitenkaan hankala. Lisäksi iloinen, mutta hötkyilemätön ja hauska luonne ovat niitä seikkoja, jotka eurasiereissa vetävät puoleensa. Tykkään myös siitä, että nämä tulevat pääsääntöisesti hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja esimerkiksi rotuyhdistyksen järjestämillä kesä/talvipäivillä on aina kiittettävän kokoinen eukkulauma lenkkeillyt hyvässä hengessä keskenään ja jopa majoittunut samassa mökissäkin ihan sulassa sovussa.

Lisäksi hiljaisuus on loistava piirre ja nuo haukkuvat niin harvoin, ettei siihen ääneen ole ehtinyt tottumaan ja sen vuoksi se kuullostaakin joka kerta yhtä hoopolta, kun ne sattuvat ääntelemään. Toisaalta se hölmön möreä ääni ja pikkufifiä suurempi koko luovat hieman katu-uskottavuutta ja ainakin Cloudy on myös melko hyvä vahtikoira, joskin sen tyttärestä ei voi sanoa ihan samaa. Toki näidenkin luonteisiin mahtuu vaihtelua laidasta laitaan ja kaikki ovat yksilöitä, joten ei ole tarvetta niputtaa kaikkia samaan muottiin, esimerkiksi Dura on paljon vilkkaampi kuin äitinsä. Cloudyn pennuissa olikin melkoista luonteiden vaihtelua, mikä oli kyllä nähtävissä jo pienestä pitäen ja ne luonteet ovat myös pitäneet.

Yleisesti ottaen eukkuihin kuitenkin pätee se, että ne ovat hiljaista sakkia ja tämän olen huomannut esimerkiksi rodun erikoisnäyttelyissä, joissa on ihanan rauhallista, kun koirat eivät rähise tai räksytä.


Itse tykkään siitä, että koira on säänkestävä - ja eurasier on. Jopa Cloudy, joka on niukkaturkkinen nakuilija pärjää suunnilleen säällä kuin säällä. En jaksaisi olla jatkuvasti pukemassa koiran päälle jotain nuttua tai takkia aina kun on vähänkin viileämpää, varsinkin kun Suomessa suuri osa vuodesta on viileää tai kylmää, vaikka ilmastonmuutos hyvässä vauhdissa onkin.

Vielä säänkestävyyttä suurempi plussa on ehdottomasti helppohoitoinen turkki, jonka hoidoksi riittää harjaaminen. Karvanlähtö on niin harvoin, etten osaa pitää sitä kovinkaan kummoisena miinuksena, etenkin kun nuo ei juuri karvanlähdön ulkopuolella karvojansa pudottele. Lisäksi loska- tai kurakeleillä vettä ja likaa hylkivä turkki on aivan mieletön, varsinkin jos vertailukohteena on Dacun mahakarvat jotka imevät lähes kaiken hiekan itseensä.


Lisäksi ulkonäkö miellyttää muutenkin. Tykkään eurasierin liioittelemattomasta rakenteesta ja ulkonäöltään nämä ovatkin aika taviksia peruskoiria, mikä on mielestäni vain hyvä. Tottakai rodussa näkee vaihtelua moneen suuntaan ja osa on omaan makuun liian raskaita, runsasturkkisia, kulmauksettomia tai matalaraajaisia ja jälkimmäisestä Dura meneekin hyvänä esimerkkinä. Pääpiirteissään ulkonäkö kuitenkin miellyttää ja haluan oman koirani olevan kooltaan keskikokoinen tai iso ja nämä täyttävät myös sen kriteerin, vaikka Dura vähän rajatapaus onkin.

Myös värien osalta on varaa mistä valita, toisaalta nämä ovat niin tehokkaita vaihtamaan väriään, etten itse laita kovin suurta painoarvoa värin suhteen. Täytyy tosin myöntää, että jos vain mahdollista, niin haluaisin omien koirien kohdalla pitää kiinni mustasta maskista. Dura on itse asiassa väritykseltään juuri sellainen, joka eurasiereissa kiehtoo eniten, mutta kuten sanoin, väritys ei ole se pääasia ja silmä on tottunut Cloudynkin väritykseen, josta en mukamas joskus tykännyt.


Varmaan uskallan myöntää myös sen, että ainoa ulkomuotoseikka, joka tuntui alkuun vieraammalta, oli sinivioletti kieli. Cloudyn siskolla on laikukas kieli, mutta Cloudylla kokonaan sininen ja luulin aluksi, etten totu siihen ikinä. Nykyään siihen ei puolestaan enää tule kiinnitettyä mitään huomiota, vaikka aina tasaisin väliajoin ihmiset tuota kielen väriä ihmettelevätkin. Onkohan edes olemassa eurasierin omistajaa, joka ei olisi vähintään kerran saanut kuulla koiransa syöneen mustikoita?

Muiden seikkojen lisäksi täytyy mainita, että ulkomuodossa ehdotonta plussaa ovat kippurahäntä sekä pystyt korvat!

Harrastusmahdollisuudet ovat myös hyvät. Eihän näitä missään huipulla juuri näy ja tulee tuskin aivan heti näkymäänkään ja PK-lajitkin ovat ainakin kisamielessä pois suljettu juttu, mutta noin muuten sopivat aika moneen menoon ja usein eurasierien omistajat ovatkin enempi kiinnostuneet näistä tyypillisistä "hömppälajeista" joita on helppoa harrastella vaikka ihan vaan omaksi iloksi. Ehkä niitä raskaimpia näkemiäni yksilöitä en osaisi kuvitella agilityesteille, eikä koiratanssikisoissa näytä hyvältä, jos eukku laitetaan tanssimaan takajaloillaan bordercollieiden tapaan, mutta noin muuten eurasierien ominaisuudet eivät aseta harrastusmahdollisuuksille suuria rajoituksia.

Cloudyn kanssa suhteellisen paljon harrastaneena ja kisanneena koen juuri pikemminkin luonteenpiirteet, kuten itsepäisyyden ja miellyttämisenhalun puutteen suurempina rajoituksina, kuin fyysiset ominaisuudet. Tai oikeastaan luonteenpiirteetkään eivät ole varsinaisesti rajoituksia, vaan pitäisi puhua pikemminkin haasteista.

Cloudyn on ikuistanut sen ensimmäisissä koirahyppelykisoissa Annamari Sundgren

Tässä laumassa ainoa laji, jossa nämä ehkäpä juuri ominaisuuksiensa ansiosta pesevät Dacun ja Dayan, on vetohommelit. Potkurin vetäminen onnistuu kyllä hyvin näiltä kaikilta (paitsi Windyltä, joka osaa kyllä pienen harjoittelun jälkeen istua kyydissä) mutta se on lähinnä ollut säänkestävyys, joka ratkaisee. Tassujen nostelu tai lumipaakkujen kerääntyminen ovat Cloudylle ja Duralle vieraita juttuja, kun taas paimenille melko yleinen riesa. Kesäkaudella puolestaan ollaan aika tasoissa, kun ainakaan omat yksilöt eivät ole sitä tyyppiä, että läkähtyisivät heti kun aurinko paistaa, vaikka toki helteillä tämmöiset jutut jätetäänkin suosiolla väliin.

Terveys on myös ehdoton. Onhan näilläkin omat ongelmansa, kuten kilpirauhasen- ja haiman vajaatoiminta, mutta onneksi suuri osa niihin sairastuneista elää täysin normaalia elämää ja ikävät löydökset esimerkiksi luuston osalta ovat mielestäni melko harvinaisia. Myös kapea geenipoli on ikävä tosiasia, varsinkin kun rotu on melko pieni. Luonteen osalta pidättäytyväisyydellä selitetty arkuus on juttu, mistä en pidä ollenkaan, mutta ehkä käy niin onnekkaasti, että omistan tulevaisuudessa Cloudysta liikkelle lähteneitä tyyppejä.


Täytyy myöntää, että pidän myös siitä, ettei eurasier ole mikään massarotu, vaikka toki se on geenipolin kannalta harmillinen asia. Niin arjessa kuin kisoissakin Cloudya on useammankin kerran tultu ihmettelemään, että mikä se oikein on, kun näitä ei juuri missään näe ja näyttelyissäkin on kivempaa käydä, kun rodun edustajia ei ole kehässä tavattoman paljon. On joka tapauksessa ollut aika kivaa kisata ja harrastaa vähemmän yleisellä rodulla, joten kai siinä harvinaisuudessa jokin kuitenkin viehättää.

Toisaalta rotutovereita olisi kieltämättä kivaa nähdä vähän useamminkin ja rotukohtaista toimintaa on aika vähän, tosin on aivan luonnollista, että suurilukuisemmissa roduissa niin toimintaa kuin tekijöitäkin on enemmän. Jyväskylässä ollaan tässä muutaman vuoden ajan saatu aikaiseksi tehdä yhteislenkki kerran vuodessa. Josko tänä vuonna oltaisiin reippaita ja tehtäisiinkin kaksi? 

Tekeillä on myös erillinen postaus siitä, millaiseksi olen kokenut eurasierin harrastuskoirana. Voisi ehkä joskus saada aikaiseksi kirjoittaa sen loppuun, mutta olihan tämäkin jo aika hurja saavutus, eikö? Jos muiden blogeista löytyy vastaavia rotupohdintoja, jotka ylittävät muutaman lauseen pituuden, niin linkkailkaa ihmeessä, koska tällaisia on kivaa lukea!

6 kommenttia:

  1. millaisena näät oman elämäsi 10 vuoden päästä?

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva postaus! Tosi mielellään lukisin postauksen myös siitä, millaiseksi harrastuskoiraksi eurasierin olet kokenut. Tällaiset rotupostaukset ovat tosi mielenkiintoisia aina. Pitäisi itsekkin toteuttaa vastaava postaus, mutta olen aiiivan liian laiska kirjoittamaan sellaista. Hups. Ja toisaalta siitä tulisi varmaan kirjan pituinen, joten tuskimpa kukaan jaksaisi sitä lukea :D Sun postauksesta kuitenkin tykkäsin kovin, ihania kuvia ja niitä oli riittävästi ja muutenkin mielenkiintoa lisäsi kun kyseessä oli vähän harvinaisempi rotu, en ainakaan ole itse juurikaan törmännyt eurasiereihin :) ja sulla on kiva tyyli kirjoittaa, sitä on mukava ja helppo lukea ja seurata kun teksti on sujuvaa ja ei tule mitään kummallisia "töks" kohtia vaan teksti on oikeasti selkeä kokonaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Yritän oikolukea näitä kunnolla ennen julkaisua, mutta aina jälkikäteen sieltä kuitenkin löytää jotain töksähtävää, joskin mun lukihäiriö heijastuu myös kirjoittamisen puolelle joten voin ehkä antaa itselleni nuo muutamat töksähtelyt anteeksi. :D Ja kirjottele ihmeessä, täällä olis ainakin yksi, joka moisen postauksen lukisi mielenkiinnolla! :) (Ja sitä odotellessa liittyi lukijaksi :-) )

      Poista
    2. Ei sulla kyl mikään lukihäiriö todellakaan ole, sun blogikirjotukset on kieliopiltaan parempaa kun monella muulla!

      Poista
    3. Kiitos! :´) Erityisopettaja oli kuitenkin vähän eri mieltä, joskin mun osalta tuo heijastuu enempi sinne kielten puolelle, vaikka kyllä tuo omassakin äidinkielessä tuuppaa silti jonkin verran näkymään. Tästä voi päätellä, miksi teksteissä ei pahemmin näy englanninkielisiä otsikoita tmv. koska olen ihan käsi mitä kielten osaamiseen tulee. :D

      Poista