torstai 11. helmikuuta 2016

Nostalgiaa

Olin ilmoittanut Cloudyn sunnuntain kotikisoihin muutamalle radalle, mutta karvapallo meni ja aloitti juoksut täysin varoittamatta, kun yhdeksän kuukauden väli vaihtui neljään kuukauteen. Ärsyttävää, mutta oikeastaan itse kisojen missaminen ei harmittanut suuremmin, sillä Cloudy on aksaillut viimeksi marraskuun kisoissa. Silloin kuin myös sitä edellisellä kerralla syyskuun kisoissa vakuuttelin itselleni, että ennen seuraavia kisoja treenataan niitä keppejä, mutta tällä tiellä ollaan taas.

Sain vähän extempore-ajatuksen koiran vaihdosta ja Wintu sai lähteä tuuramaan Cladea kolmen vuoden kisatauon ja 10 kuukauden agitauon jälkeen. Kisakirjakin oli hukassa, mutta ostettiin uusi, eikä tuomari halunnut mitata Wintua uudelleen. Onneksi Wintun kaikki aiemmat tulokset ovat tässä muutaman vuoden aikana ehtineet KoiraNettiin, josta ne pystyttiin varmentamaan.

Oli kunnon nostalgiaryöppy päästä Wintun kanssa radalle muutaman vuoden tauon jälkeen. Kaksi ensimmäistä rataa olivat agiratoja, joissa molemmissa touhu meni pipariksi. Wintu oli ihan sähikäinen, varasti lähdöistä, räksytti kuin mikä ja teki lentokeinun. Jos on mahdollista, että koiralla on liian kivaa, niin Wintulla oli.

Viimeinen rata oli helpon näköinen hyppis ja rataantutustumisessa tuli mieleen, että tässä voisi olla mahdollista tehdä se nolla, joka kolme vuotta sitten jäi tekemättä. Se on oikeastaan näin jälkikäteen vähän harmittanut, että jouduttiin lopettamaan juuri silloin, kun Wintu oli viittä vaille kolmosissa. Joka tapauksessa tämä hyppyrata näytti kivalta, ei mitään vaikeaa, vaikka muutama kohta, jossa minä Cloudyn ohjaamiseen tottunut köntys voisin olla myöhässä - ja niin olinkin. Karjuin kuin mikä sen sijasta että olisin ihan ohjannutkin ja meillä kävikin kaksi läheltä piti-tilannetta, joissa Wintu melkein ehti tehdä omaa rataansa. Maaliin kuitenkin päästiin ja siellä oli kivaa, sillä oltiin juuri tehty meidän päivän paras rata.

Jäähylenkiltä kun tultiin takaisin niin tulostaulu tiesi kertoa, ettei kieltoja tullutkaan ja Wintu sai kauan odotetun serttinsä. Nollarata tuli yllätyksenä, vaikka aiempien ratojen perusteella tuomari olikin kieltojen suhteen aika lepsu. Sijoituttiin toisiksi ja saatiin punamustan ruusukkeen lisäksi villatöppöset ja suklaatia.

Surkuhupaisinta tässä on mielestäni ehkä se, ettei me Wintun kanssa ikinä onnistuttu hyppäreillä silloin, kun kisattiin. Tasan yhden kerran saatiin kakkosista hyppärinolla, mutta sekin yliajalla, kun olin mennyt rataantutustumiseen myöhässä, enkä ollut muistanut rataa kunnolla ja tarvitsin pienen miettimistauon. Muistan kuitenkin, miten silloin aikoinaan ärsytti, kun aina niin helpon näköisiltä hyppiksiltä sitä nollaa ei ikinä herunut, vaan aina jokin meni pieleen.

Entä tästä eteenpäin? Wintu jatkaa edelleen agieläkkeellä. Ehkä me joskus käydään juoksemassa jotkut kolmosten radat tai sitten ei. Kyynärä ei ole oireillut, mutta se voi olla hyvinkin sen ansiota, ettei Wintu enää aksaile. Jos se kyynärä sattuisikin pamahtamaan, niin omatunto kolkuttaisi ja pahasti, enkä voisi antaa sitä itselleni ikinä anteeksi. Sunnuntain jälkeen muutamat kaverit sekä Wintun kasvattaja ovat kannustaneet jatkamaan, mutta kyllä tämä vaan on parempi näin.

Niistä Duran päiväkänneistä ei vieläkään ole mitään kerrottavaa, sillä me ei olla vielä päästy luuston läpivalaisuun. Ensimmäinen hieronta Duralla oli tammikuun puolivälissä ja sinne myös Wintu lähti mukaan. Oletin Wintun olevan pahassa kunnossa, koska jossain vaiheessa sillä sujui todella huonosti hyvää takapään käyttöä vaativat liikkeet, mutta yllätyksekseni shetlantilainen olikin ihan hyvässä iskussa. Dura sen sijan...sekä minä että hieroja lähdettiin liikkelle sillä asenteella, että se on vaan tsekkauskäynti, sillä Dura ei treenaa mitään ja se liikkuukin pääasiassa vapaana. Se olikin ihan juntturassa koko koira päästä varpaisiin. Silloin oli jo selvää, ettei sitä lähdettäisi venyttelemään kuvausasentoihin ennen kuin kaikki on varmasti kunnossa. Duracel kävikin viime tiistaina uudelleen Erikan käsittelyssä ja tilanne oli jo hieman parempi, mutta otettiin kuitenkin parin viikon päähän uusi aika ja katsotaan, josko sitten olisi kaikki kohdallaan. Jos ei, niin seuraavaksi tie käy osteopaatille, mutta toivottavasti pärjätään ilman.

maastoutunut Duracel

Myös Cloudy kävi tammikuun puolivälissä hierottavana, eikä eurasierista löytynyt mitään ihmeellistä, joka ei tosin ollut mikään suuri yllätys. Tyyppi on lähinnä lomaillut ja se loma saa jatkua vielä juoksujen loppuun asti. Jos sitä vaikka katsoisi jotkut kisat valmiiksi niin saisi samalla lyötyä lukkoon, mitä lajia treenataan. Koko syksy ja alkuvuosi meidän laji on ollut pallottelua tokon, rallytokon ja koiratanssin välillä ja koska ollaan tehty kaikkea vähän, niin ei oikeastaan olla saatu aikaiseksi mitään mainittavaa. Nyt siis kevään kunniaksi vain yksi laji treenilistalle!

Kalenteri näyttää tyhjältä ja meidän lauma varmaankin hiljentyy harrastuksien ja kisojen osalta joksikin aikaa. Autokoulu alkoi ja kirjoitukset ovat edessä, joten koirahommia täytyy vähentää ja toistaiseksi lopetinkin myös toisen ryhmäni kouluttamisen. Nyyh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti