sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Samaa tarinaa


Koska tänä vuonna ei ole enää kisoja, kokeita tai näyttelyitä, eikä ehditä muutamassa päivässä treenaamaan ihmeempiä, niin voi hyvillä mielin tsekata, miten tälle vuodelle asetetut tavoitteet ovat täyttyneet. 

Ne, jotka täyttyivät, on yliviivattu. En taida oppia tätä systeemiä ikinä, koska viimeksi tällaista tehdessäni taisin yliviivata ne, jotka eivät toteutuneet? Vaihteen vuoksi tänä vuonna tuntui selkeämmältä näin. 

Dacu
- Terveys ennen kaikkea, ei takapakkeja kiitos
- Nykyisessä painossa pysytteleminen
- Käydään hoidossa aina tarpeen mukaan
- Elämästä nauttiminen


Dacun osalta vuosi olisi voinut mennä paremminkin, sillä vuoteen mahtui myös niitä takapakkeja, vaikka Dacu kävikin useaan otteeseen hoidettavana. Välillä kotiuduttiin parempien uutisten kanssa, sillä toisinaan rajalassie oli paremmassa kunnossa tai saanut lisää lihaksia, mutta tutuksi tuli myös kipulääkekuurit ja huonommat uutiset, kuten epäily spondyloosipiikkien lisääntymisestä.
Dacu asui suurimman osan vuodesta minulla, mutta oli toisinaan myös äidin luona, jossa syöminen lähti lapasesta. Koira ei tosin saanut liikaa ruokaa äidin toimesta, vaan hankki sitä ihan itse. Bordercollie on myös ruoanhankkijana maailman älykkäintä sorttia, sillä Dacu otti tavaksi mennä hevosten tarhaan ja kytätä ruokailevia hevosia ja ottaa kiinni niiden huulten välistä pudonneita ruoantähteitä. Samalla rajalssie myös ymmärsi, että talli on oikea aarreaitta. Sieltä löytyi hevosten leipiä ja roskis, jonka Dacu tyhjenti vuoden aikana moneen otteeseen, koska siellä oli vähintäänkin tallikissan ruokien jämät. 


Sanoisin kuitenkin Dacun nauttineen elämästä, koska se sai tehdä tyhmiä tallisotkujaan ja olla täysillä muiden menossa mukana. Ne kerrat, kun jouduin jättämään Dacun kotiin ovat yhden käden sormilla laskettavissa, sillä se pystyi vielä kulkemaan mukana niin treeneissä kuin niillä pidemmilläkin lenkeillä. Tosin tänä vuonna mentiin ensimmäistä kertaa treenaamaan myös bussilla, sillä Daculle tekee jo vähän tiukkaa kävellä hallille/kentälle edestakaisin, mutta tänä vuonna ongelman ratkaisi bussi ja toivottavasti ensi vuonna oma auto.

Ja mehän käytiin veteraanin kanssa myös meidän ihka ensimmäisissä kisoissa! Alunperin Dacun piti vain tulla yksiin kisoihin sijaistamaan Cloudya, mutta innostuttiin sitten kisaamaan vähän enemmänkin, minkä johdosta veteraani on nykyään RTK1 Dacu! En tosiaan olisi voinut vielä vuosi sitten kuvitellakaan, että me kisattaisiin jossain lajissa ja saataisiin jopa ihan tuloksiakin, mutta onneksi rally oli mukavaa ja leppoisaa touhua eläkeläiselle, joten Dacu pääsi tänä vuonna kisareissuille mukaan muutenkin kuin vain turistiksi.



Windy
Freestylen avoimen luokan korkkaus, ehkä KUMA?
Voittajaluokan korkkaus, ainakin VOI2
- RTK1, ehkä kisaamaan avoimessa
- Painon pompottelu kuriin
- EVL-juttujen treenailua
- BH koe?

Wintun osalta vuosi oli ehkä vähän mitäänsanomaton. Kisattiin kyllä jonkin verran, mutta tulostavoitteisiin ei juuri päästy, ainakaan päälajin osalta. Alkuvuosi treenattiin ahkerasti tokoa ja homma sujui treeneissä, mutta kisatilanteessa kaikki kaatui. Sääntömuutoksen jälkeen ei olla oikein jaksettu tehdä mitään tokoon tai uusiin liikkeisiin viittaavaa, saati sitten evl-jutujen treenailua, mutta uskoisin, että tämä hengähdystauko tokosta on tehnyt meille molemmille hyvää.


Ainoastaan rallytokon osalta tavoitteet täyttyivät ja vieläpä ylittyivät reilusti, kun Wintulle tämän vuoden aikana RTK1 sekä RTK2 ja myös ensimmäinen hyväksytty tulos voittajaluokasta + luokkasijoituksia ja tuomarinpalkintoja. Tulokset olivat hyviä, mutta läheskään kaikista rallyradoista ei jäänyt kiva fiilis, mikä olisi ollut paljon tuloksia tärkeämpää. BH-koe oli alunperinkin tarkoituksena suorittaa tänä vuonna jomman kumman kanssa ja se oli tällä kertaa Cloudy, vaikka Wintukin olisi voinut yhtä hyvin mennä. Käytiin yhdet tanssikisat ja todettiin, ettei Wintun kannata kisata yksin ja seuraaviin skaboihin lähtee sitten edes joku shetlantilaisen henkiseksi tueksi.

Painon pompottelua ei saatu kuriin. Vaikka Wintu asuukin pääosin minulla, niin toisinaan se on myös äidin luona, jolloin se ottaa asiakseen suunnata täyttämään mahansa lantalan antimilla. Windylle tämä vuosi oli jonkinlainen koettelemus myös terveyden osalta, kun alkuvuodesta shetlantilaiselta poistettiin pahasti lohjennut hammas, vuoden puolivälissä leikattiin puolestaan "kasvain" ja nyt joulukuun loppupuolella sillä oli vielä paha mahatauti. Tuntui, että tänä vuonna rampattiin eläinlääkärissä melkoisesti, kun on aina tottunut käymään klinikalla lähinnä rokotuksissa tai terveystarkeissa.



Cloudy
- Agilityssä kisauran korkkaus, ehkä yksi LUVA?
- Tokossa AVO1
- Rallyssa RTK1, avossa kisaaminen iso ehkä
- Pari koiratanssikisaa, ehkä viimein se KUMA
Muutama näyttely & mätsäri
- Silmätarkki ajan tasalle
- MH luonnekuvaus- tai luonnetesti
- BH koe?

Cloudyn osalta voisin olla aidosti yllättynyt, sillä suurimman osan vuodesta koira asui äidin luona, minkä vuoksi treenattiin melko harvakseltaan ja luovuttiin agin ryhmäpaikastakin. Cloudylle on kuitenkin aina sopinut vähän tällainen väljempi treenitahti ja tämän vuoden tuloksien perusteella se pitää paikkansa.

Agilityssä korkattiin kisaura toukokuussa ja yhteensä kisattiin vuoden aikana kahdeksan starttia, ei siis kovinkaan paljoa ja toukokuun kisojen jälkeen olleet treenitkin ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Yksi LUVA tarttui matkaan syyskuun kisoista, joten tulostavoitteet saavutettiin vähäisestä aksailusta huolimatta. Kivointa on kuitenkin se, että kisaaminen on ollut meille molemmille kivaa. Yhdessäkään startissa Cloudy ei ole ollut laiska tai perässävedettävä, vaan se on ollut reipas ja hyväntuulinen. Tykkään kovasti.

Tokossa saavutettiin myös tavoitteet saamalla AVO1-tulosta, oikeastaan kaksikin. Toki matkaan mahtui myös niitä huonompiakin tuloksia ja eurasier oli myös mukana seuran sm-joukkueessa, joskin äidin ohjaamana ja allekirjoittaneen ohjaajamana myös piirinmestaruusjoukkueessa. Myös rallyssa ahkeroitiin, sillä alemman luokan koularit on hankittuna ja ensimmäinen voittajaluokan startti takanapäin. Koiratanssin osalta oltiin puolestaan laiskempia, eikä kisattu ollenkaan tai sen paremmin treenattu. Parissa näyttelyssä käytiin, isommista skaboista sileät erit, mutta Suomesta matkaan tarttui pari CACIB:ia ja Virosta yksi.

Silmätarkastus saatiin ajan tasalle ja samalla kuunneltiin eurasierin sydän toistamiseen. Käytiin hakemassa luonnetestistä 46 pojoa ja keskeyttämässä MH-luonnekuvaus. BH-koe suoritettiin erittäin rumasti, mutta suoritettiin kuitenkin. Cloudy pysyi myös koko vuoden terveenä kuin pukki, joten punaharmaalle eurasierille tämä oli oikein hyvä vuosi.


Daya

- Luustokuvat + silmätarkki
- Agilityn aloittaminen?
- Vetojuttujen aloittaminen, canicrossia alkuun?
- Tokon kisakynnyksen ylittäminen
- Koiratanssin treenailua, viisi positiota ja kymmenen uutta liikettä
- Kokeillaan jälkeä
- Näyttelyitä, vähintään yksi sertti

Tsekkiläisen osalta olen tähän vuoteen tyytyväinen. Luustokuvien ja silmätarkkien lisäksi Dayalta tutkittiin myös polvet ja sydän sekä otettiin DM-testi. Terveystarkkien tulokset olivat mainiot ja tsekkiläinen on muutenkin pysynyt koko vuoden oikein terveenä.

Agilityä aloiteltiin, mutta melko vähän ollaan ehditty treenaamaan tai esteitä opettelemaan. Tajusin syksyllä, ettei tsekkiläinen osaa juuri mitään, mutta ajattelin jättää agiliitelyt suosiolla ensi vuodelle, kun on auto käytössä. Nää yhtälöt, jossa pitäisi ehtiä hallille ennen ryhmien alkua on aina kortittomana vähän hankalia, mutta ens vuonna vihdoinkin pitäisi helpottaa. Vetojuttuja tehtiin puolestaan lähinnä alkuvuodesta potkurinvedon muodossa, mutta viimoiset vedot taidettiin tehdä joskus helmikuussa, eikä pahemmin enää sen jälkeen mitään.


Tokon osalta ollaan sentään melko hyvällä mallilla, vaikkei kisakynnystä olla vielä päästykään ylittämään. Daikun kanssa on kivaa treenata ja tykkään siitä, että olen edes sen kanssa tehnyt kunnon pohjatyön, enkä hätäile kisakentille. Todennäköisesti tokokisailut menee tsekkiläisen osaalta keväälle, mikä ei harmita ollenkaan.

Tehtiin myös tanssijuttuja. Liikkeitä Daikulla on nyt varsin mukava määrä ja positioitakin se kolme, joten hieman jäätiin tavoitteesta, mutta toisaalta olen Dayan positioihin varsin tyytyväinen, kun jokaisessa sujuu niin sivuaskeleet kuin peruuttaminenkin. Ei määrä vaan se laatu!

Jäljen kokeileminen jäi kokonaan. Sen sijan löydettiin kokonaan uusi juttu vepestä, joka osoittautui hirmuisen kivaksi ja jota taatusti jatketaan myös ensi vuonna. Näyttelyistä myös saatiin se toinenkin sertti, kun yksi tuomari armahti tsekkiläisen kehittymättömyyttä.


Dura

- Luustokuvat loppuvuodesta
- Perusjutut (hihnakäytös, luoksetulo jne.) varmaksi
- Muutama näyttely & mätsäri
- Vedon maailmaan tutustumista?
- Tokon perusteet haltuun
- Muutamia koiratanssijuttuja, opetellaan liikkeitä ja positioita määrittelemätön määrä


Dura asui suurimmaksi osaksi äidin luona, joten sen kanssa treenailu oli minimaalista ja ihan hömppäilyä. Duracel kuitenkin osaa tulla aika hienosti sivulle ja perusjutut se kyllä osaa, vaikka luoksetulossa onkin parantamisen varaa, mutta lähinnä kotioloissa. Vetojuttuja ei vielä kokeiltu, mutta Musu osaa muutamia koiratanssiliikkeitä ja muita tyhmiä temppuja sen nätin sivulletulon lisäksi.

Alkuvuodesta ilmeni, että Dura jää kääpiöksi, joten näyttelyitä ei viitsitty käydä muutamaa enempää. Tuomareiden mittausmielipiteet vaihtelivat aika lailla, mistä johtuen Dura saikin kuukauden sisällä laatuarvosanat H-ERI sen mukaan, näyttikö mittakeppi totuuden vai muutaman sentin enemmän. Musu kävi myös ainakin kahdessa mätsärissä. Minun kanssani Dura taisi olla kesällä vihreiden kolmas ja loppuvuodesta äidin kanssa senior handler vs. junior handler-kisassa myös kolmas.


Luustokuvat siirtyivät alkuvuoteen, sillä haluan käyttää Duran ennen kuvia hierojalla ja niihin aikojen saaminen näin loppuvuodesta meni vähän hankalaksi, joten siirretään nämä tammikuulle. Aika silmätarkastukseenkin on jo varattuna.

Kokonaisuudessaan tämä vuosi oli melko hyvä, vaikka sitä varjostivat huoli Dacun hyvinvoinnista sekä yhteistyön toimimattomuus Wintun kanssa. Cloudyn, Dayan ja Duran osalta olen puolestaan todella iloinen, varsinkin kun niiden kanssa tuloksista riippumatta laji kuin laji tuntui tosi kivalle. Tällaisten tyyppien kanssa on ilo kisata ja harrastaa, vaikka iso osa vuoden kivoista hetkistä onkin jossain ihan muualla kuin kisakentillä.

Koska laumassa on viisi jäsentä, niin jätän suosiolla ne ensi vuoden tavoitteet seuraavaan postaukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti