maanantai 14. syyskuuta 2015

Tauko tekee tehtävänsä

Ei kirjoitustauko, vaan tauko liitelystä.

Syyskuun ekana sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Cloudyn kanssa kisaamassa agilityn merkeissä kolmen radan verran, viimeksi kisattiin toukokuun lopussa ja ollaan siitä lähtien oltu muutaman kuukauden mittaisella tauolla. Vaikkei me keväällä treenattukaan aktiivisesti, eikä kesällä ollut pahemmin helteitä, niin tuntuu silti näin jälkikäteenkin hyvältä ratkaisulta, että pidettiin vähän pidempi tauko koirahyppelystä. Vaikutukset olivat tosi posiitiviset, minkä huomasi kisoissa moni muukuin kuin minä.

Kisoja edeltävänä päivänä olin koko päivän kisatöissä piirinmestaruuskisoissa ja samalla nousi kyllä oma kisamotivaatio kuuhun saakka. Olen melkein kolme vuotta katsonut vierestä kateellisena, kun ihmiset tekee toisena päivänä kisaduunia ja toisena päivänä menevät kisaamaan ja nyt olin ihan fiiliksissä, kun pääsin vihdoin itsekin kisaamaan! Tuomarina toimi Ritva Herrala ja eilen kiinnitinkin jo huomiota siihen, miten hänen tekemät 3.luokan piirinmestaruusradat näyttivät kivoilta!

Saatiinkin melkein jokaisesta meidän radasta video, kiitokset kuvaajille! (videon alussa pvm väärin)




Ensimmäisenä oli hyppäri, jossa ihanneaika oli jälleen 40 sekunttia, mikä tekee Cloudylle melko tiukkaa. Rata oli kuitenkin aika kiva ja siinä sai vaan pinkoa menemään - ja hei näittekö miten Clade menee lujaa! Jäähdyttelylenkillä olin yhtä hymyä eniten siksi, koska oli niin kivaa päästä kisaamaan ja toisena, Cloudylla oli niin hieno vauhti. Se olisi jopa saattanut riittää ihanneaikaan, en vaan tajua, miksi ihmeessä en antanut koiran hakea keppejä itse, vaan sukelsin sinne itse kuin joku palikkapää? Videoltakin näkee, miten hienosti tuo jo pujottelee!

Toisena agirata, joka oli aika kiva. Lopussa tuli yksi rima alas ja sen jälkeen eurasier ehti vielä pinkoa A-esteelle, joku oli vähän reipas! Videolta katsottuna tämä näyttää aika hienolta, enkä tarkoita tällä omaa ohjausta (joka on kaukana hienosta) vaan koiran asennetta. Kun olen aiemmin joutunut pyytämään Cloudyn alas esteeltä, koira on ollut lähinnä novittueisitten mutta nyt se oli hirmuisen iloinen ja vauhdikas siitä huolimatta, että käskin sen tulla alas sen lemppariesteeltä. 


Kolmannelle radalle ilmoittamista epäröin, koska ajattelin, ettei Cloudyn motivaatio kestäisi kolmatta starttia tauosta huolimatta. Tulin kuitenkin ilmoittaneeksi sen, koska ajattelin, että viimeistään kisapaikalla ilmoittamatta jättäminen olisi alkanut kaduttamaan - ja niin varmasti olisikin. Tältä radalta nimittäin irtosi se LUVA kera 2.sijan! Videolta kyllä huomaa, että vauhti on jo hieman hiipunut, mutta aika reipas oli kuitenkin, eikä mikään perässävedettävä löllykkä, jollainen se osaa myös halutessaan olla.



Seuraavat kisat olisi näillä näkymin vasta marraskuussa, joten ehtii pitämään taukoa toiset pari kuukautta niin Cloudy on seuraavissakin skaboissa yhtä reipas! Tai ehkei se ole tarpeen, sen sijan itse saisin oppia luottamaan tuohon koiraan ja jättää sen keppiavustamisen kokonaan pois. Ekan radan kepit oli hienot, mutta siitä eteenpäin tais jo koirallakin loppua toivo kesken, kun joku vaan tunkee sinne väliin häiritsemään sitä ja hidastamaan sen vauhtia. Joka tapauksessa tykkään tuon kanssa siitä, että se antaa antaa mun ohjausmokat anteeksi ja paikkailee mun myöhästymisiä parhaansa mukaan. Todellakin olen myöhässä, jos koira meinaa jatkaa samaan malliin, eli pinkoa menemään lujaa vain kisoissa!

Meidän kisakalenteri näyttää tyhjemmältä kuin pitkään aikaan, mutta suunnittelinkin pyhittäväni syksyn lähinnä treenaamiselle. Uusiin tokosääntöihin olen perehtynyt hävyttömän huonosti, mutta toko on muutenkin vähän tökkinyt. Wintun kanssa ei saada tunnariin mitään lakia, sillä shetlantilainen ei edelleenkään tajua, ettei tunnarissa ole kyse arpajaisista. Dayan kanssa puolestaan tökkii seuruu, sillä lelulla palkkaaminen on allekirjoittaneelle selvästi liian vaikeaa ja koira jää kyttäämään. Enkä rehellisesti sanoen ole edes uskaltanut treenata paljon, sillä pelottaa, että pian mulla on kaiken perusteellisen pohjatyön jälkeen wintukakkonen, jolle seuruu on about maailman vaikeinta. Onneksi meidän joukkuekaveri pitää meidän seuran kouluttajille treeniä sunnuntaina, joten apua on tiedossa. Ehkä se tokomotivaatiokin lähtee siitä pikkuhiljaa nousuun!

Vepekausikin ehti loppua tämän vuoden osalta, joten nyt voisi aktivoitua tsekkiläisen kanssa agilityn suhteen. Odotin lähes pari vuotta että saan terveluustoisen aksakoiran, jolla voi treenata lajia ja nyt kun sellainen on, niin tajuan, että me ollaan tehty kaikkea muuta paitsi aksaa. No ei sillä, vepe oli tajuttoman kivaa ja toivottavasti päästäisiin ryhmään ensi vuonnakin. Sitä ennen ehtii kyllä harjoittaa koirahyppelyä vaikka ja miten, eikä meillä ole mikään kiire minkään lajin suhteen, vaikka ensi vuonna olisi kiva päästä kokeilemaan kisatunnelmia tsekkiläisenkin kanssa muunkin kuin rallytokon osalta. 

4 kommenttia:

  1. Kerrankin kuulen että jollain muullakin on kiipeilyhulluhauva! :D Ekan lempi esteet on puomi ja A, se lähtee niin usein ilman lupaa kiipeilemään mikä on erittäin raivostuttavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, joo! :D Kaikki tuntuu olevan putkihulluja, mutta Cloudylle putki on se, jonne useimmiten vaan löntystetään, mutta A:lle mennään aina lujaa! Tykkää toi puomistakin, mutta A:ssa on vielä se plussa, ettei se erehdy luulemaan sitä keinuksi ja siksi se on se paras. :D

      Poista
  2. Täällä on sulle haaste: http://chocochilinchillailua.blogspot.fi/2015/09/suurin-saavutus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thänks! Noita on näemmä tullut tehtyä jo muutama, mut kysymyksiin vastailu on aina kivaa. :)

      Poista