perjantai 21. elokuuta 2015

Eläkkeelle

Huhhuh, mikä viikko! Alkuviikosta illat täyttyi tehokkaasti koirahommista ja nyt parin päivän ajan puolestaan töistä, joita riittää vielä ensi viikoksi, joten sen vuoksi koirat saavat ensi viikon lomailla. Tarkoitus on kuitenkin kirjoittaa asioita ylös tästä viikosta, joten asiaan.

Maanantaina oltiin pitkästä aikaa Dayan kanssa vepetreeneissä. Ensiksi treenattiin veneestä rantaan uimista, ensimmäisellä toistolla epäröi hypätä, mutta kiljui kyllä koko illan edestä. Tuli sitten lopulta hyvin ja toisella toistolla ei ollutkaan enää mitään ongelmaa. Seuraavalla rundilla kokeiltiin ensimmäistä kertaa, miten veneen tuominen sujuisi. Alku ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta, sillä Daikku ei innostunut yhtään edes leikkimään köydellä. Siispä vene sekä köysi lähtivät vähän kauemmas ja jopas tsekkiäkin alkoi kiinnostaa, kun köysi ei ollutkaan enää nenän edessä, vaan se täytyi hakea.

Itsehän alkuun epäröin ylipäänsä koko vepehommaa Daikun kanssa ja uskoin sen kaatuvan siihen, että Daya on liian pieni, eikä jaksa vetää venettä, jossa istuu kaksi ihmistä - vielä mitä! Tsekkiläinen lähti samantien kiskomaan venettä rantaa kohti, eikä sylkenyt köyttä saman tien kun jalat ylttivät pohjaan, päinvastoin. Koira kiskoi veneen rantahiekalle asti, ennen kuin haltioitunut omistaja ymmärsi mennä vapauttamaan koiran. Tehtiin toinen toisto, joka oli täysin samanlainen. Kyllä tuossa koirassa vaan on asennetta!


Viimeisellä kierroksella treenattiin vientiä, joka ei tahtonut ottaa sujuakseen. Daikku halusi viedä damin rantaan siitäkin huolimatta, että menin rantaveteen sitä vastaan. Se on tosin elämänsä tuonut kaiken aina suorinta tietä rantaan, joten ei mikään suuri ihme, että näin kävi. Treenien jälkeen oli vaikeaa sanoa, oliko pahemmin kastunut minä vai koira, mutta olin kyllä loppuillan yhtä hymyä veneen vetämisen johdosta ja taisin joka kymmenes minuutti lässyttää Daikulle, miten hieno koira se on. Lisäksi näissä treeneissä Daya malttoi olla aika hyvin hiljaa häkissään, tosin soutaessa en välttämättä kuullut kaikkea sen mölyämistä, mutta jotain edistystä lienee tapahtunut tässäkin.

Seuraavana päivänä tehtiin lenkki meidän vakiuimapaikalle ja tarkoituksena treenailla juuri sitä, mikä jäi treeneissä onnistumatta. Saatiin lisäksi treenimusiikkiakin, kun puuhun kiinnitetty Dacu ilmaisi jatkuvasti mielipidettään siitä, kun tsekki leikkii hänen patukallaan. Daikku haki patukan hyvin, mutta se olisi taas vienyt sen mielummin rannalle, vaikka olin sitä vastassa niin pitkällä kuin shortsit antoi myöten (ja vähän enemmänkin) joten mentiin rantaveteen leikkimään. Daya oli kuitenkin vähän pihalla ja katseli välillä muualle, eikä ollut kunnolla hommassa mukana, enkä halunnut jäädä sellaista katselemaan, joten laitoin sen jäähylle ja otin Dacun tilalle. Veteraani haki patukkaa hienosti ja leikittiin sillä myös vähän, mikä ei jäänyt tsekkiläiseltä huomaamatta, joten tauolta palannut tsekki oli hieno! Leikki patukalla mielettömän kivasti ja loput heitot (n. viisi toistoa) päättyivätkin kaikki siihen, että Daya toi patukan minulle. Tulipa myös kerrankin jätettyä treenit oikeasti lyhyiksi, tosin syynä varmasti kiire, sillä myös Dacu ja Wintu halusivat ehtiä kunnolla uimaan, minkä kyllä tekivätkin.

Keskiviikkona oltiin rallytokokisoissa, jossa kisasivat kaikki paitsi Dura, joka on kisavalmis ehkä vuonna 2022. Alokasluokassa Dacu sekä Daya ja avoimessa luokassa Cloudy ja Windy.



Meidän osalta ilta alkoi Dayan suoritusksella. Tsekkiläisen piti oikeastaan olla se mun the-koira, jonka kanssa kisaamaan mennään vasta sitten, kun ollaan 110% valmiita, mutta kiusaus ilmoittaa myös tsekki kisaamaan kävi liian suureksi, joten rikoin tämän kirjoittamattoman säännön. Päätin kuitenkin jo alusta alkaen, että huolimatta siitä, millainen rata on, autan koiraa mahdollisimman paljon. Vaikka Daikku osaa seurata hienosti, mennä maahan ilman apua ynnä muuta, niin halusin jättää tokojutut vähemmälle. En sanonut koiralle kertaakaan "seuraa" ja niin sanotulla kontaktikävelyllä selvittiin radasta ihan hyvin. Daya ei ole ennen nähnyt yhtäkään kylttiä, eikä tehnyt mitään noin pitkään ilman palkkaa, kartioita se on pujotellut aikaisemmin kerran, joten olosuhteisiin nähden koira oli aika hieno. Tuloksena 97 pistettä, eli hyväksytty tulos. Daikun kanssa oli aivan älyttömän kivaa kehässä ja onneksi meidän kisaura on vasta alussa!



Seuraavaksi Dacu, joka ei ollut tehnyt mitään sitten huhtikuun kisojen. Veteraani oli virkeänä ja yksi kyltti oli vähällä kaatua kumoon, mutta ainakin meillä oli kivaa. Tämä oli Dacun kanssa oikea hyvän mielen rata ja siihen oli hyvä päättää sen kisaura, sillä myös rajalassie sai hyväksytyn tuloksen ja teki samalla oman piste-ennätyksensä. Tältä radalta siis hyväksytty tulos 92 pisteellä ja RTK1. Pienellä treenauksella voitaisiin mennä avoimeenkin, mutta kropan vammailujen vuoksi päätin jo alussa, että haetaan korkeintaan se koulutustunnus ja sitten riittää. Nyt se koulari on, joten Dacu saa siirtyä myös kisaeläkkelle, treenieläkkeellä se on ollutkin jo ties miten pitkään.



Seuraavaksi vuorossa oli Wintu, joka yllätti täysin, eikä tällä kertaa positiivisessa mielessä. Lämmitellessä shetlantilainen oli oikein kivalla tuulella ja teki hienosti kaiken, mitä siltä vaan keksin pyytää. Alkurata meillä sujuikin ihan hyvin, mutta melko pian Wintu alkoi edistämään. Koira valui eteen ja ties millä käskyillä yritin saada koiran oikealle seuruupaikalle. Tässä ihmetytti kaksi asiaa. Ensimmäisenä, Wintu harvemmin edistää. Toisena, se ei yleensä vaadi kuin yhden huomautuksen, kunnes korjaa tekemänsä virheen. Nyt sille sai sanoa useaan otteeseen, niin tiukemmin kuin nätimminkin, että seuraa, nätisti tai odota, eikä mitään vaikutusta. Samalla mulla oli kuitenkin takaraivossa pelko siitä, että tallon sen varpaat taas ja sitten korjaillaan seuruuta kuntoon toiset kolme vuotta. Jossain kohtaa luovutin sen suhteen, että saisin koiran takaisin oikealle paikalle, halusin vaan mahdollisimman pian maaliin ja pois radalta. Jälkikäteen sitä taas miettii, että miksei tullut vaan pois sieltä radalta ja keskeyttänyt koko hommaa...tältä radalta siis ei tulosta, joten viimeisen hyväksytyn tuloksen metsästäminen jatkuu vielä sitten tulevaisuudessa.



Viimeisenä Cloudy, jonka kohdalla jouduin taas toteamaan, ettei se oikein vieläkään osaa radalla olevia juttuja. Sen kanssa oli kuitenkin kivaa lähteä radalle, koska eurasier oli niin hyvällä tuulella, että häntä heilui miltei koko ajan. Ja itse radallakin oli kivaa, vaikkei kummankaan osammistasolla hurrata, niin saatiin siitä huolimatta hyväksytty tulos 72 pisteellä. Cloudykin on nyt siis yhtä vaille voittajaluokkalainen!

Wintua mietin kyllä pitkään vielä kisojen jälkeenkin. Tekisi mieli kirjoittaa tähän pitkä tarina noista pohdinnoista, joissa mietin sitä, että mitä mun ja shetlantilaisen yhteistyölle on nykyään tapahtunut, kun miltei koko kesän kokeet ovat olleet sellaisia, ettei shetlantilainen ole työskennellyt niissä tavalliseen tapaansa. Toivottavasti tämä on ohimenevää, seuraavaksi Wintu pääsee hierojalle ja pidetään me varmasti kisataukoakin. Wintuhan on ollut lomalla lähes kolme viikkoa, sillä piirinmestisten jälkeen ei olla treenailtu kertaakaan kunnolla mitään, lähinnä hömppäiltu jotain tanssijuttuja, joista shetlantilainen on ollut innoissaan.

rtk1 dacu on söpö
Aamulla lähtö kohti Kouvolaa ja sunnuntaina suunatana Heinola. Daya on aika hyvin pudottanut turkkiaan, enkä ole uskaltanut koskea siihen, jotta sillä olisi tänä viikonloppuna edes muutama karva jäljellä. Cloudyn pojalla on onneksi turkki tallessa ja sen kehät itse asiassa jännittävätkin paljon enemmän, nyt nukkumaan!

4 kommenttia:

  1. Hienoja tuloksia!:) Onko teillä muute instagram-tiliä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole, olen sen verran juntti etten ole muualla kuin naamakirjassa joten instagramiin tai vastaaviin en ole vielä eksynyt. :D

      Poista
  2. Hyviä tuloksia!! (: Olen hankkimassa ensimmäistä eukkuani (saan sen huomenna!! <3), ja mietin miten teidän eukut pysyvät vapaana pihalla, vai pysyvätkö? Ja kuinka helppoja ne ovat kouluttaa? Olen itse Jyväskylästä, ja kovin kiinnostunut noista Keski-Suomen kennelkerhon järjestämistä tokotreeneistä, joten siellä varmaan nähdään kunnes pentu on tarpeeksi iso. (saako muuten kuinka pienen pennun kanssa tulla, että saako treeneihin tulla heti kun pentu on rokotettu vai pitääkö odottaa että osaa esim edes jotain käskyjä :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea pennusta! :)
      Cloudy pysyy hyvin vapaana pihalla, mutta Dura tekee pitkiäkin retkiä. Se on asunut ikänsä maalla eikä se oikein ymmärrä oman pihan rajoja, joten se viilettää aina metsissä ja naapurin pellolla. :D Sanoisin koulutettavuudesta, että perusjutut oppii nopeasti, mutta pidemmällä tähtäimellä voi olla haastavaa varsinkin motivoinnin suhteen, mutta paimeniin verrattuna ei nuo pökkelötkään yhtään hullumpia ole. :)

      Ja tokoon on tervetullut sitten kun rokotukset on kunnossa, mitään käskyjä ei tarvitse vielä alkeisryhmässä osata. :) Siellä varmaan nähdään jos sinne eksytte!

      Poista