torstai 16. huhtikuuta 2015

Radalla jälleen

Tällä viikolla ollaan tokoiltu paljon, mutta tänään vietettiin koko ilta hallilla agilitymöllien muodossa, joten nyt tarinaa tästä illasta, kun kaikki on (kerrankin!) tuoreessa muistissa.

Cloudyn lisäksi myös Wintu sai lähteä mukaan, ettei sen olisi tarvinnut olla neljää tuntia yksin kotona. Samalla shetlantilainen pääsi aksailemaan jälleen vuoden tauon jälkeen, sillä viimeksi Wintu oli tuuraamassa Cloudya treeneissä joskus viime vuoden huhtikuussa. Ilmoitin Cloudyn mölliradalle ja molemmat tytöt kisaavien radalle.

Cloudyn möllirata ei ollut varsinaisesti vaikea, mutta siellä oli muutamia kohtia, joissa jo tiesin etukäteen vauhdin töksähtävän. Etenkin mutkaputket on meille minulle todella hankalia, sillä kirin niissä aina koiran edelle, jolloin jään itse putken eteen huitomaan koiraa putkeen ja kun oma liikkeeni pysähtyy, niin koiran liikkelle uhkaa käydä samoin. Ehkä vielä joskus opin.



Cloudylle mölliradalta kuitenkin nolla ja samalla eurasier oli maksien neljäs. Cloudyn kasvattaja tokaisikin tuosta koirasta, että "ei se turhaa kiirettä pidä" ja asiahan on juuri näin. Onneksi tuo koira on niin symppis, että sen kanssa harrastaminen on juuri siksi niin kivaa.

Wintu pääsi rallattelemaan kisaavien radalle. Tiesin, ettei shetlantilainen ole esteitä unohtanut tauosta huolimatta, mutta silti käytiin kokeilemassa lämmittelyalueella olevia keppejä kahteen otteeseen, eikä niissä ollut ongelmaa. Annoin koiran tehdä kepit juuri niin kuten se haluaa ja kävelin vaan vieressä, koska silloin kun Wintu jäi varhaiseläkkeelle niin sen keppiosaaminen oli aika heikkoa. Onneksi keppikulma oli suora ja muutenkin kepit olivat simppelisti heti alussa, joten loppuradan sai vaan mennä.

Hyppyrata oli kyllä profiililtaan todella kiva! Varsinkin Wintulle se oli oikein passeli, mutta Cloudyn kanssa sai vähän miettiä, että kuinka ehkäistä vauhdin lopahtamista tietyissä kohdissa. Älysin vasta rataantutustumisen loppupuolella, ettei makseilla olekaan omaa rataantutustumista, kuten mölliluokassa. Tuli kiire opetella rataa myös Cloudyn näkökulmasta, jolloin Wintulle suunnitellut ohjauskuviot pääsivät vähän unohtumaan, mutta päätarkoitus olikin mennä radalle vaan pitämään hauskaa ja se me kyllä saavutettiin.



Wintu oli aivan intoa täynnä päästessään radalle pitkästä aikaa. Itse en oikein osaa vieläkään ohjata Cloudyn tapaista koiraa, mutta samalla olen kuitenkin unohtanut, kuinka shetlantilaista tulisi ohjata. Täytyy kyllä viimeistään kesällä tehdä Wintun kanssa jotain pientä ja kivaa aksaa, kun se tuosta niin paljon tykkää, eikä se putkirallattelusta rikki mene. Olen jo kyllä suunnitellut, että jossain vaiheessa käydään vielä juoksemassa joku kakkosluokan hyppäri, jos vielä löydän Wintun kisakirjan jostain. En ole heittänyt sitä pois, mutta en ole myöskään pitänyt sitä tallessa muiden lajien kisakirjojen kanssa, koska sille ei enää ole tarvetta. Olen kuitenkin aika varma siitä, että se tulee lähivuosina vastaan jonkun supersiivouksen yhteydessä. Sitten shetlantilaisen voi taas ilmoittaa radalle.

Cloudyn osalta kisaavien rata olikin sitten vähän kinkkisempi, sillä vauhti meinasi lössähtää moneen otteeseen, mutta pettyneempi olen ensimmäisellä radalla itseeni. Ohjasin kehnosti, enkä todellakaan ollut täysillä hommassa mukana ja se oli koiralle epäreilua. Se vielä korostuu, kun ohjattavana on tuollainen, jota homma ei muutenkaan oikein jaksa kiinnostaa. Silloin juuri pitäisi olla itse se superinnokas, kannustava ja motivoiva, mutta siitä huolimatta vaan löntystelin ja tein huonoja ohjausratkaisuja ihan lennosta, minkä johdosta törmäilin koiraan. Ilmoitin meidät uusintaan, en oikeastaan parantaakseni meidän tulosta, vaan omaa työskentelyä radalla.

Muuri jäi mieleen vähän negatiivisessa valossa, sillä harvemmin Cloudy kieltäytyy hyppäämästä, vaikka oma ohjaus olisikin puutteellinen. Se on oikeastaan melko tavatonta, sillä vaikka Cloudy ei pahemmin tällaisesta koirahyppelystä välitä, niin esteistä se kieltäytyy aniharvoin. Täytyykin viedä Cloudy taas käsiteltäväksi tässä huhtikuun aikana, vaikka muut esteet, kuten okserin, tuo suorittikin ilman mitään ongelmia, niin hyvähän se on kuitenkin käydä tsekkaamassa.



Cloudyn toinen rata meni jo paremmin, muurin palikat tulivat tosin alas ja putkella Cloudyn teki mieli nostaa pää ylös, ennen kuin suostui menemään sinne. Tuomari oli reilu, ettei sakottanut tästä, koska yhtä hyvin joku olisi voinut antaa tuosta kiellon. Tästä monet tulivatkin sanomaan meille radan jälkeen, koska eurasier, joka nostaa päätä, oli kuulemma tavattoman ihana. Kieltämättä se oli aika veikeä!

Jälleen lisää muistiinpanoja tämän päivän pohjalta!

  • Muista liikkua itse!
  • Mieti etukäteen jo rataantutustumisessa, kuinka ehkäistä vauhdin lopahtaminen sellaisissa kohdissa, joissa se olisi todennäköistä
  • Älä lähde radalle, jos olet laiska
  • Kehu ja kannusta vieläkin enemmän
  • Laita loppusuoran päätteeksi palkka jo valmiiksi odottamaan
  • Jos tulee kielto, älä tee uutta ohjausta huitoen
  • Kerro koiralle ajoissa, mihin suuntaan ollaan menossa! Ei ole koiralle kivaa pysäyttää sen vauhtia tällaisen asian takia
Wintu sijoittui kisaavien radalla toiseksi ja saatiin suklaata sekä viikinkilelu, josta Daya tykkää aivan varmasti. Cloudy ei sijoittunut, mutta yllätyin, kun eurasier valittiin tuomarin suosikiksi. Tämän johdosta saatiin vielä lisää suklaata ja Cloudylle annoin palkaksi ruhtinaallisen annoksen keittettyjä kivipiiroja ja puolestaan sen johdosta eurasier jätti iltaruokansa syömättä. Nyt jaloissa nukkuu kuitenkin varsin tyytyväiset aksailijat, joita odottaa huomenna ansaittu vapaapäivä.

Huomenna myös Dura tulee tänne pitkästä aikaa ja illalla suunnataan näyttelykoulutukseen. Saan myös Dacun takaisin, mutta tällä kertaa rajalassie tulee kesätukassa. Pari viimeistä päivää ovat tuntuneet aika juhlalliselta, kun veteraanin poissaolon aikana hiekkaa on tullut sisälle triplasti vähemmän.

Niin ja tänään tuli kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun haettiin pilvinen kotiin! Silloin se vain nökötti sängyn alla, eikä halunnut tulla sieltä pois, mutta oli seuraavana päivänä kotiutunut jo sen verran, että kuljetti Wintua niskavilloista pitkin ympäri pihaa. Nykyään Cloudy on jo vähän aikuistunut näistä ajoista, ehkä siksi, että se on voinut luovuttaa suurimman osan huonoista tavoistaan tyttärelleen.

2 kommenttia:

  1. Mukava blogi! Monipuolisia kirjoituksia ja kivoja kuvia. Liityin lukijaksi :)

    VastaaPoista