lauantai 20. joulukuuta 2014

Liian totta ollakseen hyvää


Messarimeiningit tulee hiukka jäljessä, sillä viimeiset pari viikkoa ovat olleet kiireisiä kokeiden, kirjoitelmien ja esitelmien vuoksi, mutta nyt joululomalla ehtii vähän panostaa blogiin. Siivosin jokaisen koiran omaa sivua hieman, nyt pitäisi jokaiselta löytyä suunnilleen samat tiedot suunnilleen samassa järjestyksessä. Myös Duracel sai oman sivun ja Dayan sivulle sain viimein aikaiseksi kirjoittaa jotain tekstiäkin.

Se messari. Sinne lähdettiin itsenäisyyspäivää edeltävänä perjantaina neljän aikoihin, poimittiin Niina ja Sade kyytiin ja juteltiin mukavia, kunnes oltiinkin jo Helsingissä. Cloudy ei pahemmin arvostanut riehuvien tsekkiläisten seuraa, joten ne saivat riekkua keskenään koko viikonlopun. Tsekkiläisten kehän vuoksi en oikeastaan jaksanut jännittää, mutta Cloudyn koiratanssien vuoksi meinasi stressi iskeä ja perjantain vietinkin pitkälti napit korvissa kerraten meidän koreografioiden kehänkäyttöä.

Kisapaikalla oli ihanaa huomata, että Cloudy ei välittänyt screenistä yhtä paljon, kuin viime vuonna. Tehtiin muutamia positioita, vadilla pyörimistä sekä meidän HTM-ohjelman loppuliike lämmittelyksi kehääntutustumisessa. Kisat alkoivat HTM-alokasluokalla ja meidän vuoro oli heti toisena, kisaajia oli alokasluokassa huimat kaksi. Meidän vuoron tullessa en osannut enää edes jännittää ja mikä parasta, Cloudy oli tosi hyvin kuulolla. Ohjelma sujuikin melko pitkälti niin, kuten olin arvellutkin, mutta yhdessä kohdassa meinasi hätä iskeä. Kun vuorossa oli jalkojen välissä seuraamista, niin Cloudy mateli ja mietin, liikkuuko se ylipäänsä ollenkaan. Kuuntelin vain, kuinka musiikki eteni ja ajattelin, että ei helkkari, kehänkäyttösuunnitelmani mukaan meidän pitäisi olla yli viisi metriä edempänä. Silloin iski paniikki, mutta onneksi Cloudy kulki muissa positioissa hyvin mukana. Etenkin olen tyytyväinen siitä, kuinka poikittain seuraaminen sujui! Yleensä Cloudy jätättää siinä, mutta nyt tuli mukana tosi hienosti. Loppuliikkeen Cloudy sähläsi, mutta saatiin se nopeasti uudelleen kasaan, siitä kuva alla.

Kuva: Hanna Maines

Meidän freestyle meni sitten hieman kehnommin. Heti kun tulimme kehään, Cloudy bongasi kehän laidalta jotain, eikä reagoinut enää, kun yritin ottaa mukaani. Koira oli lähdössä kehästä ulos, joten jouduin taluttamaan sen aloituspaikalle. Lupaava alku. Ohjelman ensimmäiset 20 sekuntia taisivat sujua ihan kivasti, kunnes Cloudy keksi lopettaa toiminnan siihen. Ajattelin, että juokseekohan tuo pois kehästä, mutta onneksi se suuntasi vadille, joka oli kehän reunan lähettyvillä. Siitä tehtiin ohjelma improamalla loppuun, eikä kyllä mennyt kehuttavasti. Tiedä sitten, mikä koiralle tuli, mutta tiesin kyllä sen, että kaksi ohjelmaa on Cloudylle liikaa joka tapauksessa.

Kun Cloudy oli tehnyt palkkamakupaloistaan historiaa ja juonut puolet lähdevesipullostani, joka maksoi 3€, lähdin tsekkiläiskehälle katsomaan, kuinka meidän edustus oli pärjännyt. Matkaseuralaiseni olivat siellä ylpeänä, sillä Sateesta oli tullut Helsinki Junior Winner-14 & Helsinki Winner 2014! Sade oli ollut VSP ja saanut myös neljännen sertinsä. Daya tuli hienosti perässä ollen PN2 ja Daikulle näin ollen varasertti! Hienot tsekkiläiset.

Sovittiin äidin kanssa, että minä jäisin vielä näyttelypaikalle tekemään shoppailuja, kun hän menisi jo meidän yöpaikkaan koirien kanssa. Odoteltiin Cloudyn kanssa kisakirjojen jakamista ja kun tulokset kuulutettiin, yllätys oli melkoinen. Cloudy voitti HTM alokasluokan! En ehtinyt kuulemaan meidän pisteitä, enkä mitään muutakaan, kädet tärisi vastanottaessani ruusukkeen ja mietin, että se oli ensimmäinen kerta, kun Cloudy voitti mitään näyttelyiden ulkopuolella.
Moni kanssakisaaja tuli sanomaan, että meidän suoritus olisi kyllä ollut KUMA:n arvoinen, mutta ei haittaa yhtään, että se jäi saamatta. Olen äärettömän iloinen siitä, että ensimmäistä kertaa meidän ohjelma sujui kisatilanteessa niin hyvin, eikä tarvinnut keksiä hätäratkaisuja sen vuoksi, että koira ei toimi. Kaikissa aikaisemmissa kisoissa Cloudy on ollut niin perässävedettävä laiskuri ja sen kanssa saldona on aina ollut joku häntäpääsija, joten tällaiset kokemukset antaa uskoa siihen, että myös Cloudyn kanssa voi onnistua ja myös sen ohjelmat voi mennä joskus putkeen.

Freestylen alkupuolelta Kuva: Jukka Pätynen Koirakuvat.fi

Kisakirjaa ehdin odotella reilut puoli tuntia, kunnes totesin, että nyt tuon koiran on päästävä käymään ulkona. Takaisin tullessani kisakirjat oli jo jaettu, joten en osaa sanoa meidän pisteitä tai sitä, millaisia tuomarikommentteja saatiin. Cloudyn kisakirja päätyi kanssakisaajalle, joten elän siinä toivossa, että saadaan se takaisin vaikka alkuvuodesta. Freestylestä meidän sijoitus oli muistaakseni 5/5, kuten viime vuonnakin, kun kisattiin HTM:ssä.

Shoppailin ihan liikaa kaikkea. Koirille kaikenmaailman herkkuja sekä luita, Dayalle viisi erilaista pallolelua, muutama muukin treenilelu sekä useita normileluja, kynsisakset, naksuttimen, ruutukartiot sekä nauhan ja tärkeimpänä metrilakua. Ostin yhteensä kymmenen ruutukartiota sekä kaksi nauhaa, pinkit minulle ja oranssit K-S Kennelkerholle. Minä idiootti ostin ne melko aikaisessa vaiheessa ja oli silkkaa tuskaa kantaa niitä ympäri näyttelyaluetta, ei ollut mikään kevyt lasti. Tarkoituksella shoppailin kuitenkin kaiken tarpeellisen (ja myös sen vähän vähemmän tarpeellisen) jo lauantaina, jotta päästäisiin seuraavana päivänä lähtemään kotiin heti tsekkiläisten kehän päätyttyä.

Paitsi oli silti pakko käydä vielä sunnuntaina pakollisilla metrilakuostoksilla.

Syy avata kuohari

Sunnuntailta jäi mieleen ehdottomasti parhaiten erään meidän matkassa olleen ihmisen kommentti, joka koski tsekkiläisten esiintymistä kehässä. "Hävetti niin paljon, että meinasin mennä häkkiin piiloon." 

Kertoo ehkä riittävästi. Tsekkiläiset olivat riehuneet koko viikonlopun, joten olisivat halunneet heittää leikiksi kehässäkin. Varsinkin noiden liikkuminen näytti epäedustavalta, mutta siitä huolimatta Dayalle irtosi junnuluokan kolmas sija sekä vielä lopuksi PN4. Sade oli puolestaan junnuluokan neljäs ja tuomari koki hänetkin SA:n arvoiseksi, vaikka neiti olikin tuomarin mieleen turhan kookas. Sitten päästiin lähtemään kotiin ja automatka sujui yllättävän hiljaisissa merkeissä noiden koirien osalta, tsekkiläiset olivat viimein väsähtäneet!

Dayan arvostelu lauantailta, tuomrina Iuza Beradze, Czech Republik.
"Nice female. Correct silouette. Good type of head. Correct angulations. Enough strong back. Correct coat. Good temperament. Correct expression."

Dayan arvostelu sunnuntailta, tuomarina Juha Putkonen.
"Hyvä koko. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä luusto. Narttumainen pää, saa voimistua. Hyvät korvat. Pyöreät, vaaleat silmät. Hyvä purenta. Kaunis ylälinja. Hyvin kehittynyt rintakehä, eturinta. Hyvä karvan laatu. Keskiruskeat värimerkit. Liikkuu tasapainoisesti. Erinomaiset liikkeet."

Ensi vuonna uudelleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti