torstai 20. marraskuuta 2014

Voi hemulin karvat

Just ne.

Wintukainen on esiintynyt marraskuun aikana ahkerasti koiratanssin merkeissä. Takana on kuusi esiintymistä jaettuna kahdelle eri viikonlopulle, mikä on Wintulle jo suurehko määrä.
Kisattiin viimeksi freestylessä yli vuosi sitten, viime vuoden lokakuussa, kun Wintu sai vihdoin kisaoikeuden avoimeen luokkaan. Siitä alkoi pitkä haukkumattomuustreeni, jotta voitaisiin vielä joskus kisata avoimessa luokassa käyttäen siellä Wintun lempiliikkeitä ilman, että se erehtyy käyttämään äänihuuliaan siinä samalla.

Esiintymiset tulivat hyvään saumaan, sillä ilmoitin tytöt messarin koiratanssikisoihin, Wintun freestylen avoimeen luokkaan ja Cloudy kisaa taas vaihteeksi HTM ALO:ssa. Päästiin testaamaan yli vuoden kestäneen treenin tuloksia melko kisaomaisissa tilanteissa.



Jyväskylän KV-näyttelyssä Wintulle kertyi neljä esiintymistä, kun tanssittiin Mamma Mian tahtiin Tiinan & Hekan kanssa. Treenattiin ohjelmaa kolmesti ennen ensimmäistä esiintymistä, viimeinen treeni oli perjantaina näyttelypaikalla Paviljongilla. Ohjelma kesti noin 2min 45s ja tanssittiin se läpi kahdesti lauantaina sekä kahdesti sunnuntaina. Kiitos vielä Tiina ohjelman suunnittelusta sekä ylipäänsä siitä, että saatiin esiintyä teidän kanssa!

Wintun osalta taisi molempien päivien ensimmäiset esiintymiset mennä vähän lörinäksi. Ensimmäisessä esiintymisessä Wintu bongasi katsomosta "poikaystävänsä" jonka jälkeen alkoikin hillitön haukkuminen sekä käskyjen kyseenalaistaminen. Kyse oli tuskin siitä, ettei Wintu ymmärtänyt mitä siltä halusin, sillä oli jo ihan omat kuviot mielessä. Onneksi iltapäivän esiintyminen sujui jo paremmin, kun shetlantilainen oli ehtinyt päivän aikana miettiä, mitä se tanssiminen oikein onkaan.

© Mikko Marttinen

Sunnuntaina aamun esiintyminen meni jälleen huonommin, kun taas jälleen iltapäivällä huomattavasti paremmin. Missään esityksessä ei haukkusarjoilta säästytty ja ihan kaikkea Wintu ei tehnyt. Olen tottunut erittäin kuuliaiseen Wintuun, mutta toisaalta, aina olen toivonut, että Wintu osaisi olla hävytön, joten ei saisi valittaa. Nyt se oli juuri sitä.
Kuitenkin, viikonlopusta jäi hyvä fiilis. Kaksi vuotta sitten Wintun piti osallistua siellä koiratanssikisoihin ja silloin epäilin, ettei se kykenisi esiintymään sellaisessa ympäristössä. Nyt se esiintyi sellaisessa ympäristössä haukkuen ja muristen miltei jokaisen liikkeen aikana. Tajusin, miten paljon tuo onkaan saanut itseluottamusta tässä matkan varreella.

Cloudy esiintyi myös molempina päivinä. En suunnitellut Cloudylle ohjelmaa etukäteen, sillä halusin kokeilla, sujuisiko improaminen paremmin. Yleisesti ottaen mulle iskee kehässä melkoinen ahdistus ja epätoivo, jos tajuan, että ollaan musiikista jäljessä tai koira jättää jonkin liikeen tekemättä. Cloudyn kanssa kisatessa kävi juuri näin, siksi improvisointia.

© Mikko Marttinen

Cloudyn meno ei näyttänyt juuri miltään, mutta allekirjoittaneelle Cloudyn kanssa tanssiminen oli erittäin terapeuttista. Cloudy kieltäytyi tekemästä joitakin liikkeitä, hinkkaamisen sijan annoin käskyn tehdä jotain muuta tai vapauden tehdä mitä se itse halusi. Otin myös Cloudylle mukaan vadin, kun lähetin sen vadille, se ei tehnyt siellä mitään ja kun kutsuin sen pois, se karkasi sinne takaisin. Oli kuitenkin superia olla pitkästä aikaa Cloudyn kanssa toiminnassa. Pentujen jälkeen siitä on tullut ihan eri koira. Viime vuonna se oli kirjaimellisesti perässävedettävä, sain sen pysymään positiossa namien voimalla. Nyt se pomppi tyhmä virne naamalla sinne tänne, eikä pahemmin kuunnellut, mutta sillä oli kivaa! Se oli eloisa ja virkeä, joten en voi sanoa olevani tyytyväinen Cloudyn tekemiseen, mutta kaikkeen muuhun kyllä! Viretila ja asenne oli jotain niin hienoa, ettei olisi Cloudylta sellaista osannut odottaa - vieläpä kahtena päivänä peräkkäin!
Lauantaina oltiin esiintymässä Sovatek-säätiön joulutapahtumassa. Koska meidän uusi ohjelma on vielä keskeneräinen, niin päädyin tuttuun ja turvalliseen tapaan käyttämään Taikuri-ohjelmaa. Esiintymisvaatteita en ottanut, sillä esiinnyttiin ulkona, jossa oli vähän kylmä. Esiinnyttiin kahdesti ja esitysten välillä myös Wintu oli tervetullut sisätiloihin odottelemaan. Pieni shetlantilainen sai paljon ihmiskontateja, kirjaimellisesti vauvasta vaariin ja nämä tällaiset tilanteet tekee Wintulle todella hyvää!


Onneksi esiintymisiä oli kaksi, alkaa olemaan melkoinen rutiini, että ensimmäinen menee penkin alle, mutta toinen sujuu jo paremmin. Niin kävi myös tällä kertaa. Ensimmäisellä kerralla Wintu otti jonkin verran häiriötä yleisöstä, jäi vähän katselemaan ympärilleen, mutta ei pitkäksi aikaa. Omaa liikkumista hankaloitti esiintymisvaatteiden olemattomuus ja ylipäänsä en muistanut kiinnittää omaan liikkumiseen huomiota juuri yhtään, kaikki huomio meni koiraan ja sen tekemisen valvomiseen.

Naamakirjassa olevat pystyvät näkemään pätkän Wintun ensimmäisestä esiintymisestä tämän linkin takaa. Sivua täytyy rullata vähän alaspäin, video alkaa keskeltä.


Jouduin myös tekemään lennosta muutoksia suunnitelmiin. Tajusin, että ei ollut viittaa, jonka kanssa tehdä ympäri kiertämistä - ja muutenkin viime aikoina Windyn kiertämiset ovat menneet huonosti, joten suunnitelmiin muutos. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut tehdä vaan sitä ympäri kiertämistä, sillä sain kuningasidean hypyttää sitä käsien välistä sekä jalkojen yli. Pohja ollut moiseen suotuisin mahdollinen, seuraavalta rundilta tajusin jättää hypyt pois. Tosin molemmilla kerroilla tein saman tyhmän mokan, laitoin Wintun peruuttamaan kohti vatia ja sitten kiertämään itsensä ympäri, jolloin shetlantilainen yrittää karata vadille. Tietysti se yrittää ja tyhmänä ohjasin tuon kohdan täysin samalla tavalla toisessakin esiintymisessä. Tuo koira varmasti tykkää, kun sen tanssiohjaaja on tällainen tumpeloiden kuningas, joka laittaa merkille vaan sen, kun shetlantilainen tekee jotain väärin. Hyi minua.



Olivat tehneet meille esiintymispalkinnoksi kortin, jossa oli Wintun kuva. Lahjakortti tulee kyllä tarpeeseen, ei tarvitse jättää pukeutumista täysin oman mielikuvituksen varaan silloin, kun mennään seuraavan kerran esiintymään. Tuolta löytää kaiken Wintun rusetista lähtien!

Nyt treenaillaan tyttöjen kanssa messarin kisoihin, ilman tavoitteita. Tai noh, olisihan se upeaa, jos Cloudy malttaisi tänä vuonna myös tanssia, eikä vaan ihastelisi itseään isosta telkkarista. Se jää nähtäväksi. Ainakin yksi asia on varmaa, me mennään Cloudyn kanssa shoppailemaan!

2 kommenttia: