lauantai 15. marraskuuta 2014

Alkanut tarina, joka pyörii täydellä nopeudella

Ja se nopeus on allekirjoittaneelle liikaa, joten kaikki kertomisen arvoiset asiat tulee päivitettyä myöhässä. Aloitetaan ajankohtaisimmista.

Duracel punnittiin eilen ja vaaka näytti tasan yhdeksän kiloa. Tuo otus kasvaa hyvää vauhtia ja se on ohittanut Wintun aikapäiviä sitten, joten kokoero muiden kanssa pienenee koko ajan. Onneksi. Ei tarvitse olla varuillaan sen suhteen, jääkö tyhmeliini isompien jalkoihin.

Koirien pienessä ikäerossa on yksi ihana tosiasia, niistä on seuraa toisilleen! Ainakin näin meidän tapauksessa. Toki nuo leikkii muidenkin kanssa, mutta kyllä noista huomaa, että nuorisolla on ihan oma kemiansa. Iltahepulien aikaan se on vähän vähemmän kiva juttu, samaten tänä aamuna kun päättivät pistää painit pystyyn kukonlaulun aikaan, se siitä rentouttavasta lauantaiaamusta. Mutta en valita, sillä nuo kersat on mainioita.

Dura on vakava vauva

Tiistaina Dacu ja Cloudy kävivät Erikan vastaanotolla hierottavana. Aloitettiin Cloudysta, jolle hoito oli ensimmäinen sitten pentujen jälkeen. Odotin, että siellä olisi ollut aivan kippurassa oleva koira, mutta ilmeisesti ravilenkit sekä tekemäni hieronta- ja venyttelyjutut ovat auttaneet sen verran, että uusintakäsittelylle on tarvetta kuulemma vasta sitten, kun aloitellaan agilityä. En millään meinaa uskoa, että päästiin näin vähällä? Nyt Cloudy keskittyy kasvattamaan lihaskuntoa takaisin entiselleen ja katsotaan viimeistään alkuvuodesta uudelleen, miltä siellä kropassa näyttää. 

Dacun vuoro oli Cloudyn jälkeen. Heti alkuun Erika totesi että "Wau". Se oli siitä hyvästä, että Dacu oli saanut lisää lihasta! Dacu oli Erikan mukaan muutenkin "mehevämpi" hyvällä tavalla, aikaisemmin se on ollut melko kuiva. Nyt sillä oli kunnolla lihaksia ja koko koiran olemus oli paljon virkeämpi ja eloisampi. Dacusta ei löytynyt mitään erityistä, lavat olivat hieman jumissa, mutta ne saatiin helposti auki. Erika sanoikin, että nyt Dacu saa pitää pidemmän hoitotauon, koska toistaiseksi ei ole tarvetta uusintakäsittelylle. Itse olin tästä tiedosta tajuttoman iloinen. 1½ vuotta Dacu on käynyt ties millaisissa hoidoissa, joten oli todella palkitsevaa kuulla, että koira on mennyt parempaan suuntaan.

Tein keväällä koulussa jonkinlaisen testin, jossa mitattiin sitä, kuinka hyvin osaa lukea ihmistä ja miten tarkasti huomaa ympärillään tapahtuvat asiat. Tulokseni kyseisestä testistä oli sokea pässi ja siltä kieltämättä tuntuu juuri nyt. Dacussa on tapahtunut positiivisia, odotettuja muutoksia ja minä huomaan ne vasta sitten, kun joku asiasta mainitsee. No kappas, kyllä tuntuu tyhmälle.

Cloudy lähtee messariin hakemaan vuoden naku 2014-titteliä

Kai mulla vaan painoi mielessä se, kuinka Dacu pääsi pari kuukautta sitten syömään hevosenrehuja siihen maalliin, että sen syöpöttelyn jälkeen koiran kylkiluita sai etsiä. Tajusin kyllä koiran olevan tietyllä tapaa paksumpi, mutta ajattelin, että kilot eivät vain ole lähteneet ja talvea vasten kasvava turkki saa koiran näyttämään paksummalta. Oli pakko kokeilla tuon kylkiluita itsekin ja todeta, että ne tuntuu siellä ihan yhtä hyvin kuin Dayallakin.
Tämä merkitsee myös sitä, että Dacun miltei pari vuotta kestänyt laihdutuskuuri on vihdoin ohi. Tajuntonta. Luulin, että Dacun kilojen kanssa kamppaillaan vielä vuoden päivät, mutta nyt sen ei tarvitse enää pudottaa painoa. Täytyy vaan pitää ruokavaliota silmällä, kuten tähänkin asti.

Talon toinen ikuisuuslaihduttaja Windy on sekin edistynyt ja pudottanut painoa puoli kiloa sitten viimeisen punnituksen, tänään tuloksena 8.2kg! Ehkä Wintukin vielä joskus pääsee tavoitteeseen. Olen pitänyt Windyä käytännössä koko syksyn itselläni siinä missä muu lauma on välillä täällä ja välillä äidin luona. Wintu ei valitettavasti ole päässyt nauttimaan maalaiselämästä, koska olen halunnut kontrolloida sen syömisiä kunnolla. Tuo puoli kiloa olkoon todiste siitä, etten evännyt shetlantilaiselta oikeutta maaseudun rauhaan aivan turhaan. Voin yllättää Wintun jouluna viemällä sen maalle ja antamalla sille joululahjaksi makaroonilaatikkoa, sitä shetlantilainen arvostaa varmasti.

Ollaan viime aikoina lähinnä koiratanssittu, sosiaalistettu pentua ja tokoiltu tsekkiläisen kanssa. Niistä lisää lähipäivinä. Toivottavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti