maanantai 22. syyskuuta 2014

En kadota tietäni haarautuvalla polulla

Ihan totta. Tosin voisin jättää mainitsematta sen, että me ollaan viime aikoina lenkkeilty lähinnä vaan pellolla.  Maisemat tosiaan vaihtuivat tuossa muutama viikko takaperin, uusien lenkkeilymaastojen valloitus on vielä vähän vaiheessa. Jos huono suuntavaisto olisi rikos, istuisin varmaan elinkautista...onneksi Dacu sentään osaa aina kotiin, muista en menisi vannomaan..

Ei ne enää ole näin pieniä

Hillosipulit täyttivät torstaina seitsemän viikkoa ja loppuviikosta kolme naperoa lähtee jo maailmalle. Apua, miten nopeasti aika onkaan mennyt! Elämä on oikeastaan pyörinyt vain pentujen ympärillä, ei puhettakaan, että oltaisiin esimerkiksi treenailtu. Joskin ehkä yhdistelmä muutto + kuuden palkin lukiojakso + pennut oli ehkä vähän huono? Joka tapauksessa, aktiivisen syksyn sijasta koirat ovat saaneet treenilomaa ja kaikki aika on mennyt pentujen kanssa, mikä ei siis ole yhtään huono juttu. Päinvastoin. On ollut ihanaa seurata niiden kasvua 400g pötkylästä 4kg pallukaksi. Niistä on tullut jo melkein osa tätä laumaa ja tuntuu, että ne oikeasti olisivat olleet täällä kauan. Onneksi luopumista hieman helpottaa se, että naperoille on tiedossa superihanat kodit, joihin varmasti pidetään yhteyttä jatkossakin. 

Cloudyn syvimmät tuntemukset äitiydestä (C) Tiina H

Tavallaan pentujen lähteminen merkitsee myös paluuta "normaaliin" elämään. Joissakin koirajutuissa ollaan kyllä käyty, mutta olen pyrkinyt pitämään kaiken melko minimissä, ettei tuotaisi mistään kennelyskää tuliaisena kotiin. Pumpulissa ei olla eletty, mutta varovaisemmin. Koirista ei pahemmin huomaa sitä, että takana on treenitaukoa. Maalla Daya saa olla ulkona koko päivän harjoittamassa lempiharrastustaan, yleistä sähläystä. Wintusta alkaa puolestaan näkyä jo vähän sellainen jokotehdäänjotainjokonyt-asenne, muutaman viikon päästä meillä on shetlantilaisen kanssa seuraava tokonuoret-valmennusviikonloppu ja sitä ennen olisi varmaan suotavaa treenata jotain...?

Dayan kanssa ollaan käyty perjantaisin pentukurssilla ja maanataisin meillä on toinen pentukurssi Jatilla, jossa olisi tarkoitus treenailla joka toinen viikko. Jos ei muuta ole jäänyt treeneistä mieleen, niin ainakin se, että paras palkka reikäpäälle on sininen vinkupallo. Tosian nyt on treenailut jääneet melko vähiin, ehkä me pian aktivoidutaan.

Daya kävi lauantaina Tampereen ryhmiksessä korkkaamassa junnuluokan. En ole kovinkaan usein käynyt koiran kanssa näyttelyreissulla kahdestaan, minut heitettiin näyttelypaikalle, josta täytyi itse selviytyä kehän laidalle ison häkin ja huonosti käyttäytyvän teinin kanssa (jolla en muuten tarkoita itseäni) ja reikäpää vielä keksi pissata keskelle näyttelyaluella juoksuhousut jalassa. Tosiaan sillä alkoi reilu viikko sitten juoksut, mikä toivottavasti meinaa sitä, ettei se enää kasva. Muuten se alkaa olemaan rotutovereihinsa verrattuna melkoinen poni!

Tsekkiläiset tuomaroi Maija Sylgren. Daya esiintyi melko kivasti, takajalat antoi asetella vähän huonosti ja liikkeissä oli hieman pomppimista, mutta olin tyytyväinen. Ihan Daikun näköinen esiintyminen. Saatiin seuraavanlainen arvostelu:

"9kk hieman pitkärunkoinen. Selvä sukupuolileima. Hyvä pään malli. Silmät voisi olla tummemmat. Hieman haja-asentoiset, kookkaat korvat. Oikea purenta. Kaunis kaula. Hyvin kehittynyt ylälinja, runko ja rintäkehä. Sopiva luusto ja kulmaukset. Etuliike saa vakiintua. Sujuva sivuaskel. Hieman niukat värimerkit. Hyvä syvä väri rungossa. Oikea karvanlaatu. Miellyttävä luonne."  JUN ERI JUK1 SA PN1 SERT ROP



Okei, mainittakoon, että Daya oli ainoa tsekkiläinen. Täytyy siitä huolimatta olla tulokseen todella tyytyväinen, tuomari ei ollut sieltä lepsuimmasta päästä. Seuraavat näytelmät ovatkin sitten vasta messarissa, jonne olisi tarkoitus ilmoittaa Daikku molemmille päiville. Sade debytoi myös näyttelyuransa syyskuun alussa Äänekosken ryhmiksessä, jossa neiti oli ROP saaden myös ensimmäisen sertinsä. Sade jatkaa vielä hienosti alkanutta näyttelyuraa Seinäjoella ja Jyväskylässä, me vietetään suosiolla vähän hiljaisempi syksy näyttelyiden osalta.

1 kommentti:

  1. Voi miten herttasia nappuloita :3 Tulee mieleen ne ajat kun palluttelin Tuikun pentuja ja harmittelin luopumista. Onneksi 6/9 pitää yhteyttä ja nyt syyslomalla vajaa kaksi vuotiaita nulikoita pitäs taas nähdäkin!

    VastaaPoista