maanantai 5. toukokuuta 2014

Se voi vaikka särkyä, mennä rikki ja hajota

Wintu nimittäin, jos innostutaan aksailemaan enemmänkin.

Eilen Wintu tuli tuuraamaan Cloudya aksatreeneihin, meillä oli 18 esteen rata sisältäen kontaktit sekä kuusi keppiä. Cloudyn kanssa rata oltaisiin tehty osissa, mutta Wintun kanssa päätin kokeilla, miten homma sujuisi reilun vuoden tauon jälkeen ilman radan pätkittelyä. Shetlantilainen oli vikkelä ja räksytti kaiken aikaa, sillä oli ilmeisesti ollut ikävä just tätä lajia. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten shetlantilaista ohjataan, mutta päästiin lopulta rata loppuun, sitten viimein. Eniten hirvitti Wintun A:t, joille toistoja kertyi 3-5. Viimeksi se teki sitä viimeisissä kisoissa, jotka tosiaan olivat viime vuoden maaliskuussa. Ei shetlantilainen onneksi yrittänytkään pomppia pois esteeltä ennen aikojaan, vaikka allekirjoittanutta hirvittikin. Ehkä me mennään vielä jossain vaiheessa uudestaan rallattelemaan, en jaksa uskoa tuon koiran menevän rikki satunnaisesta rallattelusta. Viime vuonna huhti-joulukuussa Wintu aksasi about viisi kertaa ja se riitti meille ihan hyvin.

Eli ei Wintu ole aloittamassa agilityä uudelleen, joskus on kuitenkin kivaa tehdä jotain pientä. Välillä tuntuu tyhmältä, ettei pystytä palaamaan aksaradoille. Eihän tuo koira ole oireillut ikinä. Samalla kuitenkin tiedän, etten halua olla niin itsekäs, että riskeeraisin tuon terveyden siksi, että minä saisin harrastaa. Tuskin ykkösen kyynärä heti alkaisi vaivaamaan, mutta tykkään ajatuksesta, että mun shetlantilainen voi olla tulevaisuudessa paitsi vanha, myös terve. Ei se peiliin katsominen oikein onnistu, jos tietää itse, että se olisi ollut vältettävissä. Siispä Wintu on edelleen pääosin tokopuikkis!

Tänään tuleekin kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun suunnattiin Wintun kanssa ensimmäisiin aksatreeneihin! Vinski tykkäsi heti, mitään "koirani rakastaa tätä lajia joka solullaan"-juttuja en ala lässyttämään koska...no ei vaan ole oikein mun juttu.


minä nättinä, Wintu kaljuna   (C) Salla Kuikka

Eilen oltiin vuoden ensimmäisessä mätsärissä, Daya ensimmäistä kertaa moisessa touhussa ja Cloudy lähti muuten vaan kertaamaan kehäjuttuja. Otin kameran mukaan kuvaamistarkoituksessa, mutta vettä tuli sen verran, että pelastin kameran autoon. Cloudy esiintyi parikehässä ja sai punaisen nauhan. Oli melko perässävedettävä eikä asetellut itseään, eihän vesisateessa tarvitse edustaa. Punainen Cloudylle kuulemma kokeneemman kehäkäytöksen ja paremman liikkumisen vuoksi.

Nauhakehässä koiria oli lähemmäs parikymmentä ja ahdasta oli, namitkin loppuivat kesken. Tuomari otti meidät viimeisenä jatkoon, juoksutti vielä hieman ja sijoitti meidät toisiksi. Eli tuloksena PUN2.

Daya esiintyi kivasti siihen nähden, miten vähän kehäjuttuja on tehty. Kolme kertaa äiti on seisottanut sitä rakennekuvien ottamisen ajan ja perjantaina hallilla treenasin seisomista sen kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla. Daya ei toistaiseksi anna asetella, joten pyrin lähinnä siihen, että etutassut ovat samassa linjassa, tarpeeksi rungon alla ja takajaloilla ei ole niin väliä. Hampaiden katsomista ei olla treenattu ikinä, lukuunottamatta niitä päiviä, jolloin olen halunnut tutkia pennun suuta saadakseni hampaita talteen, mikä sekään ei ole aivan helppoa. Yksi on, enempää tuskin saan, vaikka yksi kulmuri onkin vielä irtoamatta.


Tää juttu vaatii selvästi vähäniinku treeiä  (C) Äiti

Daya tosiaan seisoi harjoittelun määrään nähden hyvin, liikkuessa katsekontakti olisi ollut penskan mielestä ykkösjuttu. Hampaiden näyttäminen ei onnistunut, joskin lauantai-iltana tuon päästä otettiin punkki, mikä ei vaatinut kuin kaksi ihmistä, joten saattoihan se luulla, että samaa on luvassa. Oltiin siis ilman hampaiden katsomista ja odotetusti saatiin sininen nauha.

Nauhakehässä Daya väsähti, seisominen vielä sujui, mutta liikkeissä olisi ollut nastaa kirmata suoraan edessä olevan perään. Tehtiin hieno sakemanniesiintyminen liikkeiden osalta. Tuomari otti Dayan jatkoon kuuden koiran joukkoon (sinisiä pentuja 12) mutta pudotti sitten miltei heti liikkeiden jälkeen. Josko sitä jaksaisi kehäjuttuja harjoitella enemmän, oikeastaan ollaan treenattu tosi vähän mitään, katsekontakti ja leikkiminen, siinä meidän treenien avainsanat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti