torstai 3. huhtikuuta 2014

Vuoden takaista


Samaan aikaan voisi sanoa, että se hetki oli aivan äsken. Toisinaan taas tuntuu, että siitä on hyvin kauan, on ehtinyt tapahtua niin paljon. Vuosi sitten oli se päivä, kun saatoin lapsuudenystäväni ikiuneen.

Tänäaamuna oli masentavaa katsoa ikkunasta ulos, taivas oli harmaa ja maassa oli hieman lunta. Tasan vuosi sitten oli lämmin ja aurinkoinen päivä. aurinkoi paistoi suoraan silmille. Digi makasi ulkona samalla tavalla kuin aina ennenkin auringon paistaessa suoraan sen silmiin.

Kaksi päivää ennen oli aprillipäivä. Menin Dacun, Windyn ja Cloudyn kanssa kentälle. Treenattiin, heiteltiin leluja ja pidettiin kivaa. Digi ei ollut mukana. Käveltiin kentälle- ja takaisin, se olisi ollut sille liikaa. Minulla oli usein huono omatunto siitä, kun Digi joutui jäämään kotiin.





Tiistai-iltana menin Digin kanssa omalle, pienemmälle lenkille. Digillä oli välillä parempia, välillä huonompia päiviä. Silloin oli huono päivä. Käveleminen oli vaikeaa, jokainen askel oli raskas. Sinä iltana keskusteltiin äidin kanssa ja päätettiin, että Digi pääsisi kivuistaan.

Keskiviikkona en mennyt kouluun, jäätiin Digin kanssa viettämään yhteistä, viimeistä päivää. Se on jäänyt mieleen pysyvästi. Tavallaan olen tyytyväinen, että se oli juuri 03.04.2013 kuin Digi nukkui pois, se oli kauniimpi päivä, kuin nyt.

Pitkään oli sellainen fiilis, että laumasta puuttuu se olennainen. Dayan tulo oli oikeastaan helpotus, siinä on niin paljon samaa kuin mitä Digissä oli. Äänekkyys ja ärhäkkyys tekevät siitä kuin pienen Digin. Varsinkin, jos siitä tulee isona lauman pomo.

Vanhuskoirat on parhaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti