perjantai 25. huhtikuuta 2014

Se ei syö kuin hevonen, se syö kuin koira

Ruokintapostinkia vaihteeksi, mitä nuo elukat syö ja miksi?

Koiramaailma on täynnä tyhmiä termejä, raakaruokinta, barf, 50/50, sekaruokinta yms. jotka menevät helposti sekaisin. Sekaruokinta taitaa kuitenkin kuvata parhaiten sitä, mitä meillä noudatetaan.

Pääpaino on lihoissa, mutta kulutetaan myös luita ja sisäelimiä vähintään kerran viikossa. Kaikki raakana. Näiden lisäksi nuo saavat kuitenkin edelleen ruoantähteitä yms. joten en vierasta antaa noille nakkikeittoa tai makaroonilaatikkoa, vaikka jäiks, eihän niissä ole lihaa juuri yhtään. Edellämainittua ylimääräistä höttöä nuo saavat ehkä kerran- tai kaksi viikossa, toisinaan koko ateria koostuu siitä, välillä menee lihaa lisukkeena.

Lihat ostetaan pääasiassa Kennelrehulta, luut sun muut Rahulan Rehusta, joskus Musti&Mirristä tai Raakapaikasta, mutta harvemmin. Tilaukset menee sen mukaan, miten pakastimessa on tilaa ja miten allekirjoittanut muistaa tilata. Yleensä tilaan naudan pentujauhelihaa Daculle ja Windylle, kun kys. tavara on sen verran vähärasvaista. Cloudylle ja Dayalle sitten possun pentujauhelihaa, jossa rasvaa reilummin. (Nauta 11g vs. possu 37g) Kalkkunan jauhelihaa tilaan myös aika usein, hevosen luita samaten. Possun pentujauheliha ja kalkkuna ovat hyvää tavaraa, muiden kanssa joutuu aina vähän pähkäilemään, että onko siinä enemmän lihaa vai jotain muuta (kurkkutorvet, keuhkot, ym.) mutta tuo naudan pentujauheliha vaikuttaa vähän paremmalta tavaralta, kuin "normijauheliha".

Perjantai 25.4 Aamupala, tais olla Dayan annos

Äiti unohti hakea eilen Kennelrehun tilauksen, joten suunnattiin tänään Rahulan Rehuun luu- ja sisäelinostoksille sekä Raakapaikkaan lihaostoksille. Sitä taas muistaa, miksi ostaa kaiken suurimmaksi osaksi Kennelrehulta. Pötköruokinnalla tämä homma on melko kallista lystiä, varsinkin lauman kanssa. Kun hyppäsin tänään iskän autosta ulos kolmen painavan kassin kanssa ja Wintu loikki edellä, niin tuhlasin miltei minuutin sille ajatukselle, että entä jos olisikin vain yksi koira. Tuollainen Wintu. Wintu, joka syö punnittuna 100g päivässä. Silloin ne muovikasseissa olleet 15 lihapötköä, muutama kilo luita sekä 1,5kg sisäelimiä olisivat riittäneet Wintulle ainakin kesäkuuhun. Kun sitten pääsi kotiovelle, siellä oli vastassa kolme vähän isompaa lihansyöjää. Kun lykkäsin lihat pakastimeen, arvioin, että viimeistään. ensi viikolla näihin aikoihin saa taas suunnata kauppaan. Kennelrehun autoa odotellessa.

Tein tänään jotain ennennäkemätöntä (okei, nähty viimeksi 2012 keväällä) ja ostin muutamia erilaisia mixejä, kun olivat tarjouksessa. Kana- ja nautamixiä ainakin, tavallisesti jättäisin ostamatta sisällön vuoksi. Useimmiten ostamani pötköt ovat Kennelpakasteen pötköjä, tänään tuli ostettua Muchia, Musti&Mirrin Maukas-sarjan pötköjä taisin ostaa viimeksi kesällä. Sisällöltään eivät eroa merkittävästi, mutta Kennelpakasteen suurempi pakkauskoko (800g) tavallisen puolen kilon sijasta on kivempi, etenkin kun talossa on nyt kaksi sellaista, joille voi antaa ruokaa oikeastaan miten paljon vaan. En ole Dayaa possuksi syöttämässä, mutta se, että voi laittaa ruokalusikallisen tai pari enemmän kuin on suunnitellut, tuntuu jo juhlalliselta verrattuna siihen, miten tarkkaan Daculle ja Windylle saa ruoan punnita. Dayan tulossa yksi mahdottoman suuri etu oli se, että sain vihdoinkin Cloudylle jätteensyöjän! Enää ei tarvitse heittää lihaa menemään, mahdottomia määriä sitä on jo mennytkin.

Pötköjä, iso pussi rasvaa Cloudylle ja väärään lokeroon eksyneitä broilerin sydämiä

Ruoan sekaan en pahemmin laita mitään ylimääräistä. Välillä menee merileväjauhetta ja kalkkilisää, B, C ja D-vitamiinia. Useimmiten kuitenkin lohiöljyä. Toisinaan pidän noille muutaman viikon kestävän magnesiumkuurin. Dacu ja Daya syövät kaiken ruoan seasta, Windy jättää "pillerin" joskus kuppiin, ellei epähuomiossa syö sitä. Cloudylle ne täytyy antaa aina erikseen, se ei niitä ruoan seasta erehtyisi syömään. Ei, vaikka ne on murskattu sinne, silloin jää todennäköisesti vaan syömättä. Cloudy jättää usein aamuisin syömättä, illalla puolestaan söisi vaikka miten. Paimenille mikä tahansa ruoka kelpaa aina, vuorokaudenajasta riippumatta.

Daya syö vielä osittain nappulaa, Cloudy syö samaa välillä ja sillä on myös HHC:n perunapohjaista napua, mutta se sulaa sen verran huonosti, että tuuppaa aiheuttamaan pystykorvalle närästystä, joten sitä en enää juurikaan syötä. Kuivalihaa nuo saavat välillä, etenkin Cloudy, jos sille vielä lihan syömisen jälkeen sapuska kelpaa. Se taitaa kuitenkin olla lähinnä niitä tilanteita varten, kun allekirjoittanut unohtaa ottaa lihan sulamaan. Niin tapahtuu keskimäärin kerran kahdessa viikossa.


Cee nautiskelee joskus vuonna 2012

Dacu on gluteenittomalla ruokavaliolla, joten se on oikeastaan ainoa seikka, jonka vuoksi tulee olla tarkkana. Samaten Windyn ruokamäärä, treenipäivinä se saa helposti kuppiin 50g sijasta vain 30g. Jos laitan ruoan sekaan piimää, viiliä tai vastaavaa, niin ruokamäärä ei muutu mitenkään. Ei edes Wintun kohdalla. Cloudy tykkää piimästä, se ei ikinä jätä piimää kuppiin. Eikä viiliä. Windy ei tykkää piimästä, mutta syö sitä silti. Ensimmäisinä kertoina jätti sen syömättä, mutta shetlantilaisen pääkoppa tottui nopeasti siihen ajatukseen, että piimänkin voi syödä. Dacu ja Daya eivät ikinä edes tunnu miettivän, mitä kupissa on. Se vaan syödään heti ja that´s it.

Miksi syötän raakaa? Ajatuksena se vaan tuntuu paljon kivemmalta, että koirat saa luonnonmukaisempaa ravintoa ja onhan tuosta hyötyä koirienkin hyvinvointia ajatellen. En ajattele, että nappula tappaa ja on muutenkin kaikinpuolin p*rseestä, mutta koen helpommaksi, kun ei tarvitse etsiä kullekin sopivaa merkkiä. Tällä tavoin ruokkiessa sitä tietää myös paremmin, mitä se ruoka sisältää, jota kumoaa alas noiden kurkusta joka päivä.

Näitä tapoja ja ajatuksia on kivaa kirjata muistiin. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka olisinkin 15 vuoden päästä vannoutunut Pedigreen syöttäjä. 

2 kommenttia:

  1. Onneksi meillä on kaikille sopinut sama nappula :D Vaikka varmaan jonkinlaisten oppien mukaan Netalle kuuluisi pienten koirien ruoka, Mirulle isojen ja Vilkulle vanhojen.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin joskus valovuosia sitten J&V kanariisi sopi kuudelle koiralle samaan aikaan, mutta nykyään täytyisi olla vähintään kolmea erilaista. Dayalle jotain pentusafkaa, Cloudylle jotain rasvaista, sekä muille jotain kevyttä, Wintulle mahdollisesti vielä sellainen, missä nappulakoko on pieni, isoja se ei syö. Toisaalta jos nappula on jotain poronpaskan kokoista, niin Dacu vaan ahmii kahta kauheammin kun tajuaa, että suuhun mahtuu kerralla enemmän. :D

      Poista