keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pentuhaaste völ. 2

Viimeksi pentuhaaste jäi siihen, kun Kirpusta oli tullut Cloudy.

FB:ssä Cloudyn kasvattaja on kommentoinut tähän "ja pahanteossa tietenkin"
Niihin aikoihin minulta loppui ala-aste ja tuli kesä ja me muutettiin mökille. Viimeistään mökillä Cloudy oppi sisäsiisteyden salat, koirat kun oli öitä lukuunottamatta koko ajan ulkona. Öisinkään Cloudy ei tehnyt pahemmin sisälle, pahemmin. Muistan kuin eilisen päivän sen, kauheimman pentumuiston Cloudyn vauva-ajoilta.

Nukuttiin Cloudyn kanssa aitassa, jossain vaiheessa aamuyöllä heräsin siihen, että huoneessa vallitsee karmea haju. Matolla oli paskat. Cloudy ei vielä tuossa vaiheessa osannut pyytää ulos, joten kun sain läjän noteerattua, niin avasin sille oven, jos vaikka olis vielä hätä. Pahaksi onneksi äiti oli päästänyt Nellin (nuoremman kissani) ulos, oli epäilemättä huutanut ulos niin kauan, että äiti antoi vaan periksi ja päästi sen pihalle. Pikku-C ei osannut myöskään käyttäytyä kissojen kanssa tuolloin, joten välittömästi se noteerasi Nullin ja ajoi sen metsään.
Siinä vaiheessa viimeistään heräsi kunnolla. Väsyneenä sitä lähti etsimään umpimetsästä pälliä kissaa ja tyhmää koiraa. Nokkoset poltteli jalkoja, eikä mulla ollut edes kenkiä. Koira löytyi ensin. Kaappasin vain Cloudyn syliin ja heitin sen takaisin aittaan ovi kiinni, jonka jälkeen uudestaan nokkosten sekaan märkään metsään etsimään pelästynyttä kissaa. Sen löytyminen kesti noin 10 minuuttia, jonka jälkeen kävin hakemassa Cloudyn aitasta.
Mutta mitä on vastassa?

Kurapaskat mun sängyllä. Valkoisella lakanalla.

Tämä tais sitten oikeasti olla väsyneelle ihmiselle viimeinen pisara. Jalat huuti hoosiannaa, joten tuossa vaiheessa Jessin 12v. mielestä oli asiallisin ratkaisu mennä sisälle raivoamaan. Koira tais siinä vaiheessa jäädä ulos, aittaan en sitä ainakaan laittanut.

Tuon episoden jälkeen Ceestä kuoritui kuitenkin paljon vaivattomampi koira. Mökillä se kohdisti tuhonsa ulos. Kukat sekä mansikantaimet irtosivat maasta aika tehokkaasti, samaten ruohon repiminen oli erittäin kivaa. Mutta sisällä se ei tuhonnut mitään, joskin siellä se viettikin erittäin minimaalisen osan ajastaan, se oli aina ulkona mökillä ollessa ja on edelleen.

Hymyilyä part 3947928493

Loppukesästä alkoi myös tulla ongelmaa sen suhteen, että linnut söivät mansikkamaalta mansikat. Äiti kuitenkin keksi käyttää samaa kikkaa, kuin mitä käytettiin viime vuonnakin (eli tuolloin "viime vuosi" oli v. 2010). Ostetaan mansikkamaalle leikkikäärme ja laitetaan se jonkin ämpärin päälle, käärme pelottaa linnut tehokkaasti.


Mutta eise Cloudya pelottanut.

Cloudy kävi hakemassa käärmeen sieltä ämpärin päältä toistuvasti, joskus käärme löytyi, toisinaan piti ostaa uusi. Vuonna 2012 kokeiltiin, olisiko Clade jo toipunut käärmeistä, turha toivo. Edelleen se haki käärmeen mansikkamaalta, riepotteli sitä jonkin aikaa ja sitten unohti sen jonnekin.
Sitten oltiin viisaampia ja viime vuonna ei ostettu enää käärmettä.
Pitäisköhän kokeilla semmoisen ostamista uudelleen tänä vuonna?





Cloudyn tullessa talossa oli kolme
bortsua ja yksi sheltti, jotka kaikki uivat kuin vimmatut. Tiedä, olisiko Cloudy nykyään innokas uimari, mikäli se ei olisi kasvanut paimenten keskellä. Olisikohan Cloudy ollut 11 viikkoa, kun ui ensimmäisen kerran järvessä? Pentuna Cloudyn uimista ei voinut uimiseksi sanoa, silloin Dacu ja Digi hakivat kilpaa keppiä ja kisasivat siitä myös kilpaa. Cloudy oli vapaamatkustajana Dacun niskassa. Toisinaan se hirvitti, kun koirat olivat oikeasti syvällä, että entäs jos se putoaa, mutta siellä se pysyi.
Vielä 2012 Cloudy ui Dacun niskasta käsin, mutta sen jälkeen oli pakko laittaa touhulle stoppi, Dacun niska kun tuskin nykypäivänä tykkäisi hyvää 18kg vapaamatkustajasta. Silloin se vielä meni, kun Dacu oli nuorempi ja Cloudy kevyempi!
Harmi, ettei Cloudyn uimisesta ole yhtään kuvaa noilta ajoilta. Cloudylla oli myös tapana käydä paskalla samassa järvessä, kuin mihin nuo kaikki ryntäävät uimaan. Oikea paskakylpy kaikille.

Hymyä


Cloudyn ollessa melkein 6kk mentiin Cloudyn kasvattajan Mirvan sekä Cloudyn siskon omistajan Anu-Marin kanssa Suomen Eurasier Kerhon kesäpäiville Virroille. Mukana olivat toki myös Cloudyn emä Piiku sekä ainoa sisko Oona. Cloudy sai kunnian olla leirillä ainoa eurasier, joka oikeasti ui! Oonan lisäksi jokin toinen koira kahlasi rantavedessä, mutta paimenien kasvatti oli ainoa, joka uskaltautui uimaan.

Meidän toinen mätsäri, Cloudy PUN3 ja vyölaukku taas matkassa!
Puolivuotiaana Cloudy pääsi myös ensimmäiseen mätsäriin! Tai oikeastaan Cloudy oli vasta 5kk, kyseinen mätsäri oli 3.8.2011 ja mua jännitti hirmuisesti. Paikalla oli paljon pentuja ja C sai punaisen nauhan. Mulla ei ollut erillistä namitaskua, vaan pelkkä vyölaukku, jossa nakit oli. Se vyölaukku oli vammando ja putosi sitten juostessa keskelle kehää, jonka jälkeen heitin sen äidille, joka oli kehän reunalla. Äiti oli meidän takana ja antoi mulle välillä lisää nakkeja, kunnes ne loppui ja kehä oli vielä kesken. Äippä oli jättänyt vyölaukun maahan, josta Windy sitten tunki kartionokkansa vyölaukun sisälle ja imaisi kaikki nakit.

Ilman nakkeja C-pentu ei jaksanut seistä, mutta tuomari oli kiva ja sijoitti meidät toisiksi! Se tuntui silloin lottovoitolta, meidän ekat palkinnot. Kuhmuinen pytty on vieläkin tallessa, samaten pieni vaaleanpunainen ruusuke, joka on säilynyt ennallaan tähän päivään asti.

Eiköhän tässä ole tiivistettynä Cloudyn vauva-aika, jotain varmasti unohtui, mutta kuvienasetteluvamma vie kirjoitusinnon. Olkoon kuvat sitten noin.

KAHDEKSAN TUNTIA VIELÄ, NIIN TÄÄLLÄ ON PENTU!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti