lauantai 23. marraskuuta 2013

Hyvä mieli korvaa kuusi pistettä

Eilen tunnilla havahduin siihen, että entinen agilitykouluttajani yritti tavoitella. Mietin soittamisen syytä, mutta nopeasti tuli ilmi, että meille olisi koepaikka tarjolla - jo seuraavalle päivälle!

Muistan kyllä kysyneeni koepaikkaa Jatin hallissa olevaan tottelevaisuuskokeeseen, sehän olisi lähellä ja meillä olisi myös ns. kotikenttäetu käytössä. Kuitenkin koe oli jo täynnä ja kuudetta varasijaa tarjottiin, mutta viestin vastaaminen unohtui ja vähitellen koko asia jäi. Olin ajatellut treenaavani huolellisesti, ennen kuin korkkaan avointa luokkaa kummankaan koiran kanssa, treenivihko oli täynnä hiomista vaativia pikkuasioita. Kuitenkin, koepaikan ollessa noin tyrkyllä huomasin jo lupautuneni, että Windyn kanssa lähdetään avoilemaan.

Keväällä toko oli näin kivaa

Perjantaina siis koirien kanssa hallille, viime hetken treenit tiedossa. Hälyttävintä oli, ettei Wee osannut perusasentoa. Se oli jatkuvasti hidas ja edistävä, naksuttelin sille sitä, mutta totesin, että myöhäistä tehdä koetta ajatellen yhtään mitään. Hyppyä se taisi tehdä viimeksi edellisessä kokessa, kaukojen istuminen ei toiminut, luoksarin stoppi kusi...yritä nyt viimeisenä iltana jotain ihmeitä liikkeille tehdä.
Avoimessa luokassa oli meidän lisäksi seitsemän koirakkoa, me startattiin viimeisenä, numerolla 13! Silloin en kiinnittänyt siihen huomiota, kunnes vasta nyt kirjoittaessa tajuan, ettei meidän epäonnennumero todellakaan ole kolmetoista.

Enivei, onnistuttiin hankkimaan Windylle yksi kehno koirakokemus heti alkuunsa. Kävin kiireessä viemässä kapulan oikealle paikalle ja ojentaessani kalikan niitä keräävälle ihmiselle, joku nahkacollie pääsi Windyn iholle ja molemmat rähähtivät. Siitä eteenpäin Windy katseli collien suuntaan täysin vakuuttuneena siitä, että joku vielä hyökkää sen kimppuun ja kuolaa päälle. Windy the itsevarma ja rohkea eläin.

Paikkamakuu 0
The-eläin pysyi 2min 40s asti. Paikkiksesta nousi ensin collie, jota Windy oli päättänyt pelätä. Ehkä se sitten paineistui siitä. Kun tulin pois piilosta, Vinskillä oli äkkiä pakoon - meininki ja minut nähdessään se antoi hyvin kiinni, mutta olemus sanoi, että vie mut täältä pois ja äkkiä.

Paikkiksen jälkeen itsellä oli vähän kehno fiilis, toistuisiko nyt sama, kuin meidän ensimmäisessä kokeessa? Että koira paineistuu ja kaikki menee penkin alle, aivan kaikki. Käytiin Windyn kanssa kävelemässä ja siinä sai onneksi nollattua pään ja hoettua itselle sen, että nollataan vaikka joka ikinen liike. Pidetään vain huoli yhdestä asiasta, siitä, että koe olisi meille, etenkin tuolle koiralle kiva kokemus!

Niin me tehtiinkin.

Seuraaminen taluttimetta 9
Se oli aivan mahtava ollakseen Wintu! Odotin koko ajan, milloin se välimatka kasvaa, milloin se jätättää, milloin se jättää kontaktin, mutta se pysyi! Hemmetti, ollaan painittu seuruun kanssa aina ja nyt me saadaan kokeesta tällaiset seuruupisteet!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Sekin oli hieno! En muista mistä piste lähti, seuruuysi oli mielessä liian tuoreena.

Luoksetulo 8½
Taisin pysäyttää koiran liian aikaisin, ehkä? Joka tapauksessa pysäytys olisi voinut olla hieman napakampi, mutta siitä viis. Oli se parempi, kuin edeltävänä iltana!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Wintu ei keskittynyt. Mentiin luoksarikartioiden vierestä ja koko kokeen ajan pieni nokkaeläin oli vakuuttunut, että näissä kartioissa oli ruokaa. Se kävi ainakin kolmesti niitä tsekkaamassa liikkeiden välissä.

Noutaminen 8½
Palautti kalikan ravissa ja perusasento oli vino, muttei yhtä vino, kuin edellisenä iltana.

Kauko-ohjaus 10
Hieno, upeamahtava! Liikkuri teetti meillä vahingossa ylimääräisen istumisen, joten tuomari heitti kymppilapun ilmaan, ennen kuin ehdin edes koiran sivulle.

Estehyppy 10
Voihan Vinski! Ei olla treenattu hyppyä yhtään ja silti teki mallikkaan istumisen heti kysymättä, että pitääkö niin todella tehdä.

Kokonaisvaikutus 9½
Tuomari tykkäsi meidän yhteistyöstä! Olen tavallaan jo haudannut sen ajatuksen, että minun ja Windyn yhteistyö ei tulisi sujumaan ikinä kunnolla, ainakaan samalla tavalla, kuin miten se toimii äidin kanssa. Allekirjoittaneen onnellisuudesta kertoo jotain se, että lähdettiin koiran kanssa juoksemaan ulos kehästä, kunnes tajusin, että tuomaria pitäis varmaan kätellä suorituksen päätteeksi...!

Yhteensä 154p!

Koko kokeen aikana tuli yksi kehno perusasento ja hyppykin sujui vanhasta muistista! Windyssä on se hyvä puoli, että se tekee, kun käsketään. Vaikka se saattoikin olla istu-käskyn saatuaan kummissaan, niin se ei ainakaan näyttänyt sitä mitenkään. Voin vaan kuvitella Cloudyn rekation Windyn asemassa...
"Istu? Siis miten niin istu? Miksimiksi? Eihän tässä pidä istua! Tässä pitää seistä näin! Äkkiä sitä palkkaa nyt tänne, teen just enkä melkein niin kun on opetettu! Noen todellakaan istu...!" 



Mikä tärkeintä, Windyn kanssa kisaaminen oli huisin kivaa! En edes muista, onko meillä mitään noin kivaa kisakokemusta ollutkaan. Tämä oli yksi niistä harvoista kisoista, joissa se ykköstulos ei poltellut mielessä yhtään ja se jäikin sitten kuudesta pisteestä kiinni. Meidän "sijoitus" oli neljäs ja tarkemmin katsottuna kehnoin arvosana oli kasi. Ei yhtään hassummin parin kuukauden tokotauon jälkeen! Antoi kyllä lisäpotkua tokoilulle ja sille ajatukselle, että ehkä meidänkin tokourasta joskus tulee vielä jotain!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti