perjantai 21. huhtikuuta 2017

Hoplaa

Vajaa pari viikkoa sitten meillä oli pitkästä aikaa ohjatut agilitytreenit Cloudyn kanssa. Siitä on hirmuisen pitkä aika, kun ollaan viimeksi oltu eurasierin kanssa ohjatuissa. Olisikohan edelliset "oikeat treenit" olleet viime keväänä, kun Cloudy tuurasi Dayaa tsekkiläisen treeneissä. Silloin Cloudy laiskotteli ja helppo harjoitus meni lähinnä vauhdin kalasteluun. Nyt koiralla oli vielä alla edellisen päivän tokokoe, muttei tehnyt mieli jättää sen takia treenejä väliin, sillä eihän yrittänyttä laiteta.

Parit ensimmäiset treenit ovat sisähallissa, mutta olen iloinen siitä, että suurin osa ryhmän treeneistä tulee olemaan ulkona. Varsinkin lämmitetyissä halleissa Cloudya on ollut vaikeaa saada liikkumaan kunnolla ja lyhyillä esteväleillä vauhdin ylläpitäminen on ollut haastavempaa. Treeneissä oli tarjolla 17 esteen rata, joka ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan pitkä tai vaikea. Tarjolla oli suoraa, takaakiertoa ja persjättöä. Vaikeammassa kulmassa olevat kepit tehtiin suosiolla yksittäisenä.

Ihan alussa Cloudy tuli muutamaan otteeseen ykköshypystä ohi, mikä oli todella kummallista, sillä Cloudy ei ole ikinä harrastanut hyppyjen ohitteluja - päinvastoin. Tässä asiassa se on yleensä kovin kuuliainen ja kiltti ja menee sinne minne halutaan, vaikka ohjaus tulisi myöhässä ja/tai epäselvästi. 2.hyppy oli ensimmäiseen esteeseen nähden 90 asteen kulmassa ja olisin ajatellut sen osaavan hakeutua sinne, vaikkei muistaakseni olla moista koskaan harjoiteltukaan. Höh. Näiden aivopierujen jälkeen päästiin taas itse asiaan ja koira olikin aikamoinen menijä! Harmi, etten pyytänyt ketään ottamaan videota, koska Cloudy liikkui todella hyvin! Persjättöön ehtiminen meinasi tuottaa hankaluuksia, kun en osannut yhtään varautua Cloudyn vauhtiin ja olin auttamatta myöhässä. Saatiin sekin kuitenkin onnistumaan, kun liikuin kunnolla.

Näin Cloudy pinkoi viime keväänä

Kepeillä Cloudyn motivaatio ei oikein vieläkään tahdo riittää loppuun saakka ja välillä sattuu mokia, kun jokin väli jää tekemättä. Itse olin aina koulun liikuntatunneilla se, jonka jäljiltä pujottelutehtävien kartiot oli kumossa, joten kaikki sympatiani on tässä asiassa kyllä koiran puolella. Keppien jälkeen loppurata sujui ongelmitta, täytyy vaan itse takaakierroissa tsempata koiraa, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan - muuten vauhti hyytyy.

Treeneistä jäi hyvä fiilis. Koira kuulemma kyllä osaa, kun se vaan viitsii tehdä, mutta itselläni on iso rooli pitää vauhti yllä omalla liikkumisella. Cloudy kuitenkin liikkui paremmin, kun olisin uskaltanut toivoa ja kouluttaja näytti ymmärtävän myös tällaisen hitaamman ja haastavemman rodun päälle, mitä ei tässä lajissa ole voinut pitää itsestäänselvyytenä. Sitten kun päästään ulos, niin tehdään kuulemma isompia ratoja myös sitä 2.luokkaa silmällä pitäen. Kieltämättä sellainen tunne, että tämä on kaikin puolin niin passeli ryhmä juuri meille!

Oli kyllä todella virkistävää käydä ohjatuissa treeneissä. Viimeisen vuoden aikana on kouluttanut niin paljon muita ja treenannut omia tyyppejä lähinnä itsenäisesti, niin oli ihanaa mennä itse niin sanotusti valmiiseen pöytään.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ilon kautta

Käytiin korkkaamassa uusi avoin luokka Cloudyn kanssa ja lähes kahden vuoden kisatauko päättyi Ähtärissä viime lauantaina.

Uusilla säännöillä Cloudyn vaikeimmiksi liikkeiksi ovat osoittautuneet ruutu ja merkin kierto, ylläripylläri. Noudosta ei edes puhuta. Irtoavat liikkeet ovat kyllä Cloudylle haastavia, siitä ei pääse mihinkään ja samalla kun yrittää pitää vauhtikriteeristä kiinni (laukka, eurasier tiputtaa usein raville) niin nämä ovat kyllä tarjonneet haastetta. Useimmiten koira tekee hienosti, kun taas välillä on tuntunut, ettei sille ole mitään koskaan opetettukaan, mutta silti ne onnistumiset tuntuvat palkitsevilta - vaikka kyse onkin vaan treenitilanteesta. Jos olisin jäänyt odottamaan näihin liikkeisiin täyttä varmuutta, niin tuskin oltaisiin koskaan päästy kokeeseen - eihän Cloudy muutenkaan ole yhtä suoritusvarma, kuin muut, joten härkää sarvista ja menoksi. 

Daya sai lähteä mukaan turistiksi. Ajoin kerran harhaan, mutta oltiin silti koepaikalla noin tuntia ennen avoimen luokan alkua, joten ehdittiin käydä hyvin lenkillä. Cloudy oli neljästä avoimen luokan koirakosta suoritusjärjestyksessä viimeisenä ja jääväksi oli valikoitunut maahanmeno.

Tokokuvien tuoreutta. Neljä vuotta takaperin Kloodi käytti katu-uskottavaa ketjupantaa, joka kutitti aina paikkamakuussa

Merkki ja ruudun kartiot olivat keltaisia ja kun ne yhdistettiin auringonpaisteeseen, niin en tiedä, saattoivatko ne näkyä koiralle vähän huonosti? Itselläni on käytössä oranssia, pinkkiä ja punaista, mutta Cloudyn edellisessä kokeessa, jossa Pehkosen Mauri tuomaroi viimeistä kertaa, sain hänen keltaiset kartiot. Tuli sellainen fiilis, että olisi  tässä melkein parin vuoden aikana voinut treenata niillä vähän enemmänkin..

Istumisessa Cloudy tönötti hienosti koko minuutin. Oikeastaan pelkäsin aikoinaan, että tässä Cloudy laiskana tyyppinä heittäisi maahan, mutta ei. Treeneissäkin se on aina tehnyt tämän niin tunnollisesti, että olisi ollut kyllä pettymys, jos nyt kokeessa olisi käynyt toisin. Paikkiksesta mentiin suoraan autolle, jossa Cloudy sai kehujen saattelemana pari kinkkusiivua ja sitten tyyppi sai jäädä autoon odottelemaan yksilöliikkeitä.

Kaikki liikkeet tehtiin putkeen sekoitetussa järjestyksessä ja ensimmäisenä luoksetulo. Lähti hyvin, mutta loppu turhan hidas, heitti raville ja vieläpä todella aikaisin. Olisin kyllä tästä ottanut mielelläni kasinkin, mutta tuomari oli eurasieria kohtaan armollinen. Kieltämättä välillä ihan kivaa näinkin päin. Seuraavaksi liikeestä seisominen, ei moitittavaa. Sitten merkin kierto, jonne Cloudy lähti hyvin, mutta sitten iski epävarmuus. Koira oli melkein merkin kohdalla, mutta merkin takana oli toimitsijoiden teltta ja kehänauha ja eurasierin olemuksesta näki, kuinka se alkoi miettiä, että minnekäs nyt. Cloudyhan vajaa pari vuotta sitten keksi karata toimitsijoiden telttaan, eikä tehnyt mieli ottaa siitä uusintaa, joten yhden uuden käskyn jälkeen en enää yrittänyt saada sitä merkille, vaan käskin iloisesti tulemaan takaisin. En ajatellut, että miten tämä vaikuttaa jatkon kannalta tulevissa kokeissa, mutta ei sillä väliä. Koiran olemus muuttui hetkessä taas omaksi iloiseksi ja itsevarmaksi itsekseen.


Seuraavaksi seuraaminen. Ensimmäiset metrit oli vähän haparointia, mutta sitten Cloudy paranti ja loppu sujuikin hienosti, etenkin onnistuneiden peruutusaskelien jälkeen teki mieli tuulettaa. Sitten ruutu, jota eurasier ei löytänyt. Lähti kyllä, mutta puolivälissä matkaa kaarsi väärään suuntaan ja uudella käskyllä ja käsimerkillä koira pyöri pari kertaa ympäri. Nolla siis tästäkin, muttei kyllä voinut olla yhtään pettynyt, kun koiralla on mokasta huolimatta fiilis ihan katossa - tyyppi ei ole ikinä kokeessa tarjonnut mitään temppuja!

Sitten liikkeestä maahanmeno, jonka Cloudy on muutaman kerran kevään aikana sotkenut istumiseen, mutta erottelutreenit teki tehtävänsä. Seuraavaksi kaukot, eli Cloudyn bravuuri. Hyppykin oli hieno. Siitä kuulemaan kokonaisvaikutus, jossa tuomari kysyi, miten meni noin niinku omasta mielestä. Kehästä autolle, jossa eurasier sai palkaksi vastenmielisen näköisen mössön cesaria eineslihapullilla varustettuna. Hyvin teki kauppansa ja Dayakin sai samanlaisen annoksen, joten tsekkiläinen lähtee varmaan mielellään toistekin Cloudyn henkilökohtaiseksi pokaalinpitäjäksi. Sijoituttiin tosiaan kolmanneksi.

Kivat pisteet ilahdutti, mutta ennen kaikkea koiran asenne. Vielä jonkin aikaa sitten koe olisi meidän osalta kaatunut merkin kierrossa olleeseen hässäkkään, mutta nyt pakka pysyi kasassa. Eikä tulokseenkaan voi olla pettynyt, kolmostulos kolmella nollalla ei ole huono ja Cloudy teki liikkeet omalla tasollaan. Seuraava koe olisi parin viikon päästä ja olisi siistiä saada toinen nollista pois - noudon nolla kun on ja pysyy.