sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Elämässä pitää olla haasteita

Cloudy on ehtinyt käymään kolmessa tokokokeessa. Ensimmäinen näistä huhtikuun lopussa, toinen kesäkuun alussa ja viimeisin reilu viikko sitten.

Huhtikuun kokeen tuomaroi Salme Mujunen ja tämä oli ehdottomasti meidän paras koe uusilla säännöillä. Ei pelkästään tuloksellisesti, sillä Cloudyn työskentelyyn sai olla tosi tyytyväinen. Se teki liikkeet mallikkaasti ja vire pysyi yllä läpi kokeen, johon tosin taisi vaikuttaa positiivisesti sekin, että yksilöliikkeet oli jaettu kolmeen osaan. Tämä on ainoa koitos, josta on olemassa video. Kiitos Anjalle videosta!

Paikkaistuminen 10
Oli hyvä.

Seuraaminen 8½
Käännökset valui, mutta Cloudy on söpö, kun se heiluttaa häntää! Vielä senkin jälkeen, kun sen ohjaaja on meinannut seurun jälkeen kompastua siihen..

Liikkeestä seisominen 9½
Omille kriteereilleni tämä oli hyvä, joten en ole varma, mistä puolikas lähti. Tuomari kysyi ennen liikkeitä, että haluaako kisaajat kuulla pelkät pisteet vai myös perustelut ja kanssakisaajien tapaan valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Ajattelin, että tiedän sitten kyllä itsekin, mistä vähennykset tulee ja että tämä nopeuttaa liikkeiden välejä.

Luoksetulo 9
Lopussa tiputti raville.

Liikkeestä istuminen 9½
Tämäkin oli omasta mielestä aika hyvä. Puolikas lähti ehkä tekemästäni tyhmästä käden nykimisestä liikkeen lopussa.



Ruutu 8
Vuoden jännitysnäytelmä! Pysäytin koiran ihan liian aikaisin ja jäi aika reunaan. Seisomisen ja maahanmenon välillä olevat sekunnit tuntuivat todella pitkiltä. Mielessä ehti käydä, ettei Cloudy osaa korjata kunnolla, joten sitä ei kannata yrittää. Toinen ajatus oli sääntöjen muistelua, että saiko koiran häntä olla nauhan yli vai ei. Seuraava ajatus oli, ettei sillä ole väliä, koska Cloudylla on tuollainen kippurahäntä. Sitten mentiin riskillä ja pysyihän se ruudun sisällä. Hieno tyyppi!

Nouto 0

Kauko-ohjaus 8
Alun tuplakäsky istumiseen jäi harmittavaan aika tavalla, sillä kaukot on olleet se Cloudyn vahva liike, joka onnistuu lähestulkoon aina.

Estehyppy 9½
Oli omille kriteereille tosi hyvä. Olisikohan tässäkin kaivattu vaan vauhtia lisää liikkeen loppuun?

Merkin kierto 8
Matkalla Cloudy taisi unohtaa, mitä oli tekemässä ja itse annoin aika reippaan vartaloavun lähetyksessä.

Yht. 248,5p ja AVO2!

Seuraavana vuorossa oli Laukaan koe kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Olin tyhmänä mennyt antamaan koiran äidin mukaan mökille, jossa se oli riekkunut päivän ja tuli vasta iltapäivällä takaisin. Liekö ihmekään, ettei tokoilu oikein maistunut ja Cloudy oli vähän väsy. Toisaalta tässä kokeessa oli ihanaa, että Cloudyn rodunomaisuus otettiin oikeasti huomioon vauhdin suhteen. Ruutu ainakin meni kokonaan ravilla ja myöskään merkin kierrossa ei tainnut turhan montaa laukka-askelta näkyä, mutta silti saatiin erityisesti ruudusta yllättävän korkeat pisteet. Jäävässä piti mennä maahan, mutta Cloudy jäi istumaan ja luoksetulossa se pompotteli ravin ja laukan välillä. Seuruussa jätätti, mutta suurin yllätys oli kaukot, joissa Cloudy ei tehnyt alun maahanmenoa vielä kolmannellakaan käskyllä. Päästiin kuitenkin kolmesta nollasta huolimatta vielä tulokseen, tästä näytöksestä siis AVO3. Ja hei, Cloudy kumosi pahan karman ja löyti ruutuun, vaikka siellä olikin ne keltaiset kartiot.

Viimeisimpänä oli Pieksämäen koe kuun puolivälissä. Tästä kokeesta ei jäänyt paljoa hyvää sanottavaa, koska kaikki tökki. Eniten perusasennot, joihin Cloudy ei olisi halunnut tulla niin millään ja kaikki liikkeiden välit käytiin näiden kanssa takkuamiseen, mistä syystä kokonaisvaikutus meni seiskaksi. Paikkaistuminen oli hyvä ja samaten ensimmäiset yksilöliikkeet (liikkestä seisominen ja luoksetulo) mutta sitten alkoi alamäki. Cloudy meni ruutuun aika haparoiden ja jäi liian eteen. Korjausyrityksessä se pomppi iloisesti takaisin. Saatiin ottaa treenin kannalta uudelleen ja siitä tyylipuhdas suoritus. Tuomari harmittelikin, että voi kun ensimmäinen yritys olisi mennyt yhtä hyvin.




Merkin kierrossa olin aika luottavainen, sillä keltainen merkki erottui kivituhkapohjalta hyvin ja Cloudykin oli sen oloinen, että se oli bongannut merkin. Tyyppi kuitenkin juoksi onnellisesti merkin ohi kohti kehän reunalla olevan hypyn vieressä olevia, pienempiä kartioita, joten kutsuin takaisin. Cloudy pääsi takaisin kartalle ja tässä vaiheessa oltiin vielä pisteissä kiinni, mutta kehuin koiraa kesken liikkeen, mistä hyvästä nolla. Ei kyllä ollut mikään turha kehu, sillä sen ansiosta ravi muuttui laukaksi ja koska ruudun nolla oli jo alla, niin pisteillä ei ollut väliä. Tosin tästä olisi varmaan herunut korkeintaan vitonen.

Harmitti kyllä, että moni treeneissä ja aiemmissa kokeissa sujunut asia ei toiminut ja varsinkin perusasentojen toimimattomuus jäi ikävästi mieleen. Päivän taisi kuitenkin pelastaa tuomarin kommentti siitä, ettei rotuvalintani ole helpoimmasta päästä ja rodun harrastajiltakin sai kyllä ihanaa vertaistukea. Olin ajatellut, että kesällä käytäisiin iltakokeissa/kisoissa, mutta tämän reissun jälkeen se ei tuntunutkaan kovin loistokkaalta idealta. Vaikkei Pieksämäeltä ajelekaan kuin tunnin, niin aikaa nukkumiselle jäi silti vain noin neljä tuntia ja kovin montaa työpäivää ei viitsisi tehdä pelkän vahvan kahvin voimalla. Toiveikas puoleni katseli jo kisakalenteria, mutta onneksi järkevä puoleni vei voiton ja nyt pidetään vähän kisataukoa. Näistä kahdesta viimeisimmästä kokeesta saatiin kuitenkin useampi asia treenilistalle, erityisesti jäävät kaipaa varmuutta ja yritetään saada myös turhat tuplakäskyt tiputettua pois.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä on täällä

Blogi on pysytellyt hiljaisena ja siihen on syynsä. Dayan pennut, joita kovasti odotettiin, menetettiin. En tiedä, pitäisikö puhua pennuista vai pennusta, sillä Daya sai vain yhden enkelipojan ja koko muu pentue oli imeytynyt. Ultran perusteella odotettiin isoa pentuetta, joka olikin röngteniin mennessä kutistunut kahteen pentuun, joista vielä toinen oli imeytynyt aivan tiineyden loppumetreillä. Vaikka vastoinkäymiset tähän "lajiin" kuuluvatkin, niin päivityksessä peläten vietetyt pitkät minuutit ja itkuisen koiran katsominen saivat kyllä miettimään tämän touhun mielekkyyttä taas uudelleen. Onneksi loppu oli sen suhteen onnellinen, että Daya voi hyvin, mikä oli ehdottomasti kaikkein tärkeintä.

Pidin Dayalle keväällä omaa pentublogia, josta pentua odottaneet saivat seurata tiineyden edistymistä. Oli kyllä ihanaa huomata, miten monta upeaa kotia Dayan pennuille olisi ollut tarjolla, mutta valitettavasti tätä pentuetta ei oltu tarkoitettu toteutuvaksi. Vaikka sitä onkin tietoinen, mitä riskejä näihin asioihin liittyy, niin asian ymmärtää eri mittakaavassa vasta sitten, kun se osuu omalle kohdalle. Cloudyn pentueessa kun niin tiineys kuin synnytyskin menivät kuin oppikirjassa.



Loppukevään Daya on kasvatellut kuntoa ja se kävi pari viikkoa sitten hierojalla, jossa sai kehuja hyvästä palautumisesta, joten uudelle käynnille ei ole toistaiseksi tarvetta. Vepekausikin ehti alkaa viime viikolla ja huomenna olisi taas seuraavat treenit. Onneksi tänä kesänä työt painottuvat vähemmän iltoihin, joten päästään treeneihin viime kesää paremmin. Tätä lajia kun on miltei mahdotonta treenata yksin.

Cloudyn kanssa ollaan käyty parissa tokokokeessa ja agilitykisoissakin. Tokoista voisin kirjoitella myöhemmin erikseen, mutta agilitysta muutama sananen ja video.

Maaliskuun kisojen ja kakkosluokan korkkauksen väliin mahtui peräti yhdet treenit. Oikeastaan kisakirjeen luettuani vähän harmitti, kun luulin ilmoittaneeni koiran Salmen radoille, mutta kakkosluokat tuomaroikin Sisko Pulkkinen. Viime keväänä oltiin Siskon radoilla, joista en oikein tykännyt, mutta nämä olivat ihan ok kakkosluokan radat. Ensimmäisestä radasta jäi hyvä fiilis, Cloudy oli villinä ja pari väärää putkenpäätä tarttui mukaan. Toinen rata, joka olisi totta puhuen tehnyt mieli jättää videon ulkopuolelle, oli puolestaan melkoista tumpelointia alusta loppuun. Cloudylta oli vähän veto pois, mutta suurin syy löytyy katsomalla peiliin, joten nuo kaikki kiellot menee kyllä ihan oman ohjauksen piikkiin. Niin ja kävihän Cloudy moikkaamassa ratahenkilöäkin.




Nyt ollaan käyty juoksemassa parit treenit ja tämä treenitahti (joka toinen viikko) tuntuu juuri eikä melkein hyvältä Cloudylle. Eurasier on jaksanut tehdä hienosti ratatreeniä ja päästiin mm. kakkosluokan hyppäri nollana maaliin pariin otteeseen. Katselin jo kesäkuun kisakalenteria toiveikkaana, mutta maltoin mieleni ja mennään seuraavaksi vasta kotikisoihin reilun kuukauden päästä.

Ollaan käyty parissa mätsärissä ja kevään ensimmäiseen mätsäriin pääsi mukaan pelkkä Dacu, joka oli veteraanien PUN2. Oikeastaan lähdin mätsäriin lähinnä katsomaan ihanaa Vinkaa, joka oli myös PUN2. Seuraavaksi lähdettiin hetken mielijohteesta eukkujen ja Dacun kanssa vappumätsäriin Saarijärvelle, joka olikin yllättävän tuottoisa reissu. Ensin Dacu osallistui veteraaneihin, jossa se oli PUN1. Aluksi ajattelin ilmoittaa eukut pelkkään parikilpailuun, mutta päädyin ilmoittamaan  Cloudyn isoihin aikuisiin, mikä kannatti, sillä eurasierin esiintyminen oli tuomarin mieleen ja Cloudykin oli PUN1.

Ennen BIS-kehiä oli parikilpailu, jossa Cloudy oli hieno, mutta Dura ei oikein muistanut mitä nämä tällaiset näyttelyjutut oikein ovat. Meidän esiintyminen ei siis ollut sieltä parhaimmasta päästä, joten oli aika yllättävää, kun tytöt voittivat parikilpailun.

Kuva: Hanna-Kaisa Kesti

Juuri ennen BIS-kehiä oli vielä nakinsyöntikilpailu, jonne olin ilmoittnut Dacun. Osallistujia oli aika paljon, mutta rohmu-Dacu ei ollut sieltä hitaimmasta päästä ja tyyppi kuulutettiinkin kilpailun voittajaksi. Kuulemma iän tuomalla kokemuksella. Dacullahan on paljon kokemusta ruoan varastamisesta, joten veteraani tietää, millaista on syödä nopealla aikataululla. BIS-kehässä Dacu sijoittui kuudenneksi, mutta Cloudy joutui pönöttämään pidempään ja tyyppi oli BIS1. Saatiin hirmuisesti kivoja palkintoja ja varsinkin iso pehmopossu on ollut kovassa suosiossa.

Myös ihana Vinka-lilla on päässyt juuri pois vauvaluokasta ja korkkasi junnukehät toukokuussa Tampereella, jossa meillä oli myös rotuyhdistyksen kokous, joten pääsin itse näkemään Vinkan debyytin. Paikalla oli viisi tsekkiläistä, joista neljä oli narttuja ja kaikki saivat SA:n, mutta Vinka kuitenkin voitti ollen ensin junioriluokan ykkönen, sitten paras narttu ja lopulta ROP.  Näin mukaan tarttui myös ensimmäinen sinivalkoinen rusetti.

Oltiin kyllä todella iloisia Vinkan voitosta, sillä taso ei ollut huono ja esimerkiksi Daya on tainnut saada kaikki serttinsä silloin, kun se on ollut ainoa tsekkiläinen. Omia koiria en tajunnut ilmoittaa, mutta ehkä ihan hyvä niin. Siispä autossa oli koiranpaikka vapaana kaverin kelpielle, joka olikin lopulta RYP4 ja veteraanien neljäs. Kannatti ottaa kyytiin.

Vinka venyi Tampereella

Vinka kävi myös helatorstaina erikoisnäyttelyssä ollen "PN5" mutta näyttelyn 19 nartusta vain viisi sai SA:n, joten tulokseen voi olla todella tyytyväinen. Sunnuntaina Vinka sai Tuurista EH:n varsin koiran näköisellä arvostelulla. Sanoinkin Vinkan haltijalle, että Vinka on vielä vauva ja samaa oli kuulemma sanonut tuomarikin.

Molemmat eukut ovat valmistautuneet suomen kesään tiputtamalla pohjavillan pois ja Cloudy kävi esittelemässä kaljuaan lauantaina erikoisnäyttelyssä. Olin itse näyttelyn järjestelyissä mukana, joten varmasti viimeistään paikan päällä olisi kaduttanut, jos olisin jättänyt koiran ilmoittamatta. Lisäksi tietysti hyvin rodun tuntevan tuomarin mielipide kiinnosti, joten laitoin ilmoittautumisen menemään, vaikka koira olikin yhden muovikassillisen verran karvaa köyhempi.

Jälleen kerran äiti vei Cloudyn kehään, tosin nyt olin itse "puuhahenkilönä" viemässä sijoittuneille palkintoja ja yritin siinä sivussa myös valokuvata, joten siitä olisi ollut vähän huono edes irrota kehään itse. Valionarttuja oli 11 ja Cloudy sai sen perinteisen, sileän erin ja arvostelussa lukikin "summer coat" mutta paljon myös hyviä asioita. Päivän kuitenkin kruunasi Cloudyn siskon voitto, kun Oona oli upeasti ROP ja BIS-eurasier.



Cloudyn arvostelu kaverin suomentamana, kiitos!
"6 vuotias femiininen tyyppi. Oikea niska. Vahva ylälinja. Seisoo oikein. Vähän liikaa rintakehää. Vähän liian pitkät välikammenet. Tyypilliset kulmaukset. Sujuvat oikeat liikkeet. Mukava häntä. Kesäturkissa. Erinomaisesti esitetty."

Arvostelusta ei saanut ihan kunnolla selvää, mutta kutakuinkin noin. Jäin ainoastaan miettimään kommenttia rintakehästä, sillä Cloudy on aina ollut edestä todella kapea ja se onkin tuossa koirassa se rakentellinen seikka, josta sille on tullut tässä vuosien varrella eniten sanomista. Oli kuitenkin ihanaa, että tuomari käytti oikeasti aikaa arvosteluun ja paneutui tehtäväänsä huolella. Edestakaisinliikkeissä tuomari aina kyykistyi nähdäkseen liikkeet paremmin ja arvostelua hakiessa paitsi Cloudyn, myös muiden koirien paperit näyttivät olevan täynnä tekstiä. Arvostelutahti olikin vain reilu 10 koiraa tunnissa, joten turhaa hoppua tuomari ei pitänyt, mikä on mielestäni hyvä, vaikka näyttelypäivästä tulikin paljon odotettua pidempi. Onneksi sää suosi!

Kävin myös viime kuussa tekemässä ihka ensimmäisen oman liikkurointikeikkani Muuramessa. Kyseessä tosin oli pelkästään alokasluokan koe ja koiriakin vain neljä, mutta oli silti aika jännää. Kehäsuunnitelmaan otin aika paljon vaikutteita Dayan ensimmäisen kokeen kehästä, koska se oli mielestäni siirtymien kannalta todella kätevä. Oli kivaa kuulla kisaajaltakin kommenttia, että liikkurointi oli kuulemma hyvää, vaikka toki tästä jäi käteen myös sellainen "ota huomioon seuraavalla kerralla"-lista. 

Dura on erilainen nuori

Myös Wintu pääsi pitkän kisatauon jälkeen tositoimiin helatorstaina järjestetyissä rallytokokisoissa. Shetlantilainen oli vähän liiankin villi, kun jokaisen pyörähdyksen tai pyörähdystä muistuttavan käännöksen jälkeen oli sanottava tukeva "räyh" ja homma kosahti kolmanneksi viimeiseen kylttiin, jossa Wintu törmäsi päin kylttiä ja ajatuksissani uusin sen, vaikka meillä oli jo kaksi uusimista alla. Tästä syystä siis hylkäys, mutta koko rata tuntui kovin tahmealta, kun Wintu oli koko ajan enemmän tai vähemmän lentoon lähdössä, etten osannut muutenkaan odottaa tulosta. Sitten, kun saatiin arvostelupaperi, niin ainoat miinukset olivat vain ne kaksi uusimista! Kolmannesta uusimisesta tuli kuitenkin hylkäys, mutta jos oltaisiin jätetty kyltti vain tekemättä, niin oltaisiin silti saatu 84 pistettä, koska jäljellä oli enää istuminen ja maalikyltti, joissa tuskin oltaisiin osattu sössiä kovin pahasti. Jossittelu on mukavaa ja sitä rataa.

Sunnuntaina lähdetään Jämsään piirinmestaruuskisoihin, vaikka tänä vuonna meidän piti rallytokoilla vähemmän. Seuran joukkue kuitenkin kaipasi koiria, joten ilmoitin Dayan olevan käytettävissä ja mutkan kautta myös Wintu päätyi joukkueeseen.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Hoplaa

Vajaa pari viikkoa sitten meillä oli pitkästä aikaa ohjatut agilitytreenit Cloudyn kanssa. Siitä on hirmuisen pitkä aika, kun ollaan viimeksi oltu eurasierin kanssa ohjatuissa. Olisikohan edelliset "oikeat treenit" olleet viime keväänä, kun Cloudy tuurasi Dayaa tsekkiläisen treeneissä. Silloin Cloudy laiskotteli ja helppo harjoitus meni lähinnä vauhdin kalasteluun. Nyt koiralla oli vielä alla edellisen päivän tokokoe, muttei tehnyt mieli jättää sen takia treenejä väliin, sillä eihän yrittänyttä laiteta.

Parit ensimmäiset treenit ovat sisähallissa, mutta olen iloinen siitä, että suurin osa ryhmän treeneistä tulee olemaan ulkona. Varsinkin lämmitetyissä halleissa Cloudya on ollut vaikeaa saada liikkumaan kunnolla ja lyhyillä esteväleillä vauhdin ylläpitäminen on ollut haastavempaa. Treeneissä oli tarjolla 17 esteen rata, joka ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan pitkä tai vaikea. Tarjolla oli suoraa, takaakiertoa ja persjättöä. Vaikeammassa kulmassa olevat kepit tehtiin suosiolla yksittäisenä.

Ihan alussa Cloudy tuli muutamaan otteeseen ykköshypystä ohi, mikä oli todella kummallista, sillä Cloudy ei ole ikinä harrastanut hyppyjen ohitteluja - päinvastoin. Tässä asiassa se on yleensä kovin kuuliainen ja kiltti ja menee sinne minne halutaan, vaikka ohjaus tulisi myöhässä ja/tai epäselvästi. 2.hyppy oli ensimmäiseen esteeseen nähden 90 asteen kulmassa ja olisin ajatellut sen osaavan hakeutua sinne, vaikkei muistaakseni olla moista koskaan harjoiteltukaan. Höh. Näiden aivopierujen jälkeen päästiin taas itse asiaan ja koira olikin aikamoinen menijä! Harmi, etten pyytänyt ketään ottamaan videota, koska Cloudy liikkui todella hyvin! Persjättöön ehtiminen meinasi tuottaa hankaluuksia, kun en osannut yhtään varautua Cloudyn vauhtiin ja olin auttamatta myöhässä. Saatiin sekin kuitenkin onnistumaan, kun liikuin kunnolla.

Näin Cloudy pinkoi viime keväänä

Kepeillä Cloudyn motivaatio ei oikein vieläkään tahdo riittää loppuun saakka ja välillä sattuu mokia, kun jokin väli jää tekemättä. Itse olin aina koulun liikuntatunneilla se, jonka jäljiltä pujottelutehtävien kartiot oli kumossa, joten kaikki sympatiani on tässä asiassa kyllä koiran puolella. Keppien jälkeen loppurata sujui ongelmitta, täytyy vaan itse takaakierroissa tsempata koiraa, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan - muuten vauhti hyytyy.

Treeneistä jäi hyvä fiilis. Koira kuulemma kyllä osaa, kun se vaan viitsii tehdä, mutta itselläni on iso rooli pitää vauhti yllä omalla liikkumisella. Cloudy kuitenkin liikkui paremmin, kun olisin uskaltanut toivoa ja kouluttaja näytti ymmärtävän myös tällaisen hitaamman ja haastavemman rodun päälle, mitä ei tässä lajissa ole voinut pitää itsestäänselvyytenä. Sitten kun päästään ulos, niin tehdään kuulemma isompia ratoja myös sitä 2.luokkaa silmällä pitäen. Kieltämättä sellainen tunne, että tämä on kaikin puolin niin passeli ryhmä juuri meille!

Oli kyllä todella virkistävää käydä ohjatuissa treeneissä. Viimeisen vuoden aikana on kouluttanut niin paljon muita ja treenannut omia tyyppejä lähinnä itsenäisesti, niin oli ihanaa mennä itse niin sanotusti valmiiseen pöytään.